Miten jaksatte pyörittää arkea?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 22:47"]

Lapset vievät voimavaroja, mutta myös tuovat voimaa. Tätä paradoksia ei lapseton ehkä pysty täysin ymmärtämään.

 [/quote]Ei tässä ole mitään tavatonta tai vaikeasti ymmärrettävää. Kun ihminen omistautuu tärkeinä ja merkityksellisinä pitämilleen asioille, hän on valmis sietämään niiden eteen myös epämukavuutta. Taiteilijat kärsivät köyhyyttä, maratoonarit rääkkäävät kehoaan, sotilaat riskeeraavat henkensä. Vanhemmuus poikkeaa näistä rooleista lähinnä  lopullisuudessaan: se on vastuu, josta ei hevin pääse irti. Siksi on tärkeää, että jokainen vanhemmaksi ryhtyvä todella tietää, mitä on luvassa, ja tekee tietoisen arvovalinnan. Tässä ketjussa nro 11 on tästä paras esimerkki. --7--

Tärkein = lyhennetty työaika! 

30 tuntinen työviikko antaa huimasti lisäaikaa perheelle ja kodin hoitoon. 

Lyhyt työmatka. 

No, täälläkin jo monesti mainittu riman laskeminen. Joskus rasittaa kun muistan miten siistiä kotona oli kun olin kotiäitinä mutta siitä pitää vain päästä yli ja jatkaa omien resurssien mukaan.

Lyhennetyn työajan lisäksi rankkaan korkealle laatuajan lasten kanssa. Vaikka vihaan tuota laatuaika sanaa niin se tosiaan antaa voimia arkeen myös itselle. Irtiottoja ja joskus jotain kivaa koko perheen tekemistä jolloin lapset ja aikuiset rentoutuvat ja pitävät hauskaa. Itsekin herää aina huomaamaan että lasten kanssa on kiva olla kun normaali arki tappeluineen ja itkuineen katkeaa vaikka päiväksi. 

Ja tietysti myös kahdenkeskinen aika miehen kanssa. Meillä ei tähän mahdollisuutta kovin usein joten meillä se ei näyttele kovin suurta roolia.

Yleensäkin jos jaksaa huolehtia omasta jaksamisestaan niin sen huomaa kyllä lapsista. 

Rento ja jaksava vanhempi - hyväntuuliset lapset.

Kireä ja väsynyt vanhempi - huonotuuliset lapset.

Meillä on kolme lasta ja myös mm. neurologista ongelmaa eli haasteita riittää. Silti en vaihtaisi lapsettomaan elämään. Vaikka lapset ottavat niin myös antavat, plussalla ollaan kuitenkin.

No siis mulla on semmonen kampi, jolla mä pyöritän sitä arkea. Hirmu kätevä. Pyörii ku myllynkivi, melkein itsestään!

(sori, väsyneenä ja uupuneena tulee mieleen vain kaikkein surkeimmat puujalkavitsit mieleen..)

No tuota, ihmeen hyvin jaksan. Välillä on toki hetkiä, että hermostuttaa todella, mutta kyllä olisi tylsää jos ei olisi lapsia! Toisaalta olen oppinut kunnon rennon arjen ja nauttimisen vasta kolmannen lapsen myötä ja huomaan, että haluan enemmänkin lapsia, mieheni myös. Mun resepti on yhdessä tekeminen perheen kanssa. Ei ooteta omaa aikaa kuin kuuta nousevaa vaan nautitaan siitä yhteisestä ajasta, tekemisen ei tarvitse olla kummoista, mutta pienet ohjelmanumerot tekee mielestä paremman vaikka juurikin se uimahallissa käynti, yhteinen metsäretki tai mistä nyt kukanenkin sitten nauttii. Meillä kaksi lapsista ovat todella tempperamenttisiä ja toinen suoraan sanoen haastava, että ravintolat ym. jutut jossa voi desipelit nousta lapsella kattoon ja vanhemmilla hermot kiristyä ollaan suosiolla jätetty pois, haetaan vaikka hesestä evästä jos haluaan vaihtelua. Toki omaa aikaa on hyvä ottaa jos tuntuu, että sitä kaipaa. Itse vietän "omaa aikaa" osa-aikatöissä ja koiran kanssa lenkillä, joskus toki ystävienkin kanssa. Meillä ei vaan hoitoapua ole, mummola on kaukana, ehkä kerran-kaksi vuodessa nähdään, toisaalta siinäkin on hyvät puolensa, on vaan asennoitunut "pärjäämään" omana perheenä ja panostanut siihen perheeseen, pakollisia harrastuksia ja menoja ei ole kellään, paitsi kuin päiväkoti ja työt, muu aika otetaan niin rennosti kuin mahdollista. Tsemppiä kaikille :)

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:30"]

Mutta aika harva aikuinen ihminen nyt UNELMOI ruuanlaitosta, lattianpesusta ja marketin ostosreissuista... Joten on aika ymmärrettävää, että jos aika kuluu melkein tyystin sellaisiin tekemisiin ja työpaikan, päiväkodin ja kodin kolmiota ravatessa, siihen kyllästyy aina välillä. 

[/quote]

Mutta jokainen aikuinen ihminen, joka on UNELMOINUT lapsiperheestä, ja on sellaisen itselleen hommannut, on varmasti ollut tietoinen siitä että elämä kuluu just nimenomaan niiden lasten ja kaupan ja työpaikan ja miehen kanssa pyörimiseen. Jos ei ole sitä tiennyt, on kyllä hyvin naiivi.

[/quote]

Mä kyllä tykkään ruuanlaitosta. Se on terapiaa työpäivän jälkeen. Tykkään käydä ruokakaupassakin vaikka muuten inhoan shoppailua. Kun on muutamaan otteeseen asunut ulkomailla, on kotimaisessa tutussa marketissa käyminen yhtä juhlaa. :-)

Lattianpesun voi tarvittaessa ulkoistaa ja jos siihen ei ole varaa, voi laskea rimaa. Meillä esimerkiksi pestään lattiat kaksi kertaa vuodessa. Oikeastaan luettelen tähän nyt kuinka harvoin meillä siivotaan ja silti kaikkien kavereiden mielestä meillä on aina siistiä - se johtuukin siitä, että meillä pidetään järjestystä yllä:

- imurointi ja vessojen pesu joka toinen viikko (tästä olen ajatellut ulkoistaa toisen kerran, myös sen takia, että tulisi paremmin tehtyä)

- saunan ja lattioiden pesu 2x vuodessa

- ikkunoiden pesu 1x vuodessa

Kuinka teillä menee? Onko arki helpottunut?

Kotona on mahdollisimman vähän siivottavaa (jokainen vie omat pyykit, astiat, kamoja ei kerry vääriin paikkoihin). Mieskin osaa laittaa jotain ruokaa. Käyn salilla 3x viikossa, vaikka tuntuu että taas pitää mennä niin välipäivinä on ihana huokaista ja olla perheen kesken kun on saanut yhtenä iltana tavallaan vain olla rauhassa omien ajatusten kanssa.

jaa-a.Usko Jumalaan ja rukoilu auttaa.Viime kesänä koin elämäni järkytyksen ja näin unta itse paholaisesta.Koppalakissaan katseli minua ja nauroi.Itkin kovasti ja luin perinnöksi saamaani raamattua tunteja ja öitä.Hain lohdutusta.Kyllä sieltä Jumalan laista ja lohduttavista sanoista sain apua uskomattoman paljon.Onneksi.En olisi muutoin tässä.