Mieheni (taloutemme) ei kestäisi sitä jos sairastuisin..
psyykkisesti tai fyysisesti niin etten voisi käydä työssä=toisi rahaa kotiin.
Miten muilla?
Kommentit (10)
No minä jäin työttömäksi, isosta vakaasta vanhasta firmasta, josta pistettiin koko porukka pellolle. En sairastunut itse, mutta lapsi sairastui. Kyllä se talous sen kesti, kulutustapoja piti vain vähän muuttaa.
Mietin asiaa koska tilanteeni työpaikalla sellainen että psyykeeni on napsahtamassa. Enkä ole uutta työpaikkaa, vielä(kään), saanut. Toki jos lääkärille menisin niin voisin saada psyykkisistä syistä sairaslomaa mutta eihän sitäkään palkallisesti kovin kauaa kestäisi ja toisekseen eipä s elääkäri välttis edes sellaista syytä todistukseen laittaisi että oikeuttaisi palkalliseen sairaslomaan.
ap
Miksi sun miehesi ei kestäisi sitä?Tai mitä tarkoitat sillä, että miehesi ei kestäisi? Pelkäätkö, että hän jättäisi sinut? Pitäisikö teidän jutella asiasta?
Niin, tämä on taas näitä: minä en usko että kestäisin sitä ja tota tai tekisin niin tai näin! Niin, ja JOS jotain tapahtuu tai KUN -koska kaikki joko joskus sairastuu tai jää onnettomuuteen ja kuolee niin se tulee väkisin "joskus" eteen.. Niin minä en vaan J-A-K-S-A miten jokkut vaan jaksaa tätä pohtimista että mitenköhän sitten käy? No, sitä varmaan tapahtuu räjähdys, Venäjä hyökkää, iskee vedenpaisumus tai rutto?
Ihmisen on vaan pakko elää kunnes kuolee. Ei ole muuta, tappaa voi itsensä tai muita mutta se on kovin kurja valinta mutta se on se kuoleman vastakohta. Jos jää työttämäksi niin jotain tarttee laittaa silti jotain suuhunsa ruokanansa ja ostaa vaatetta ettei tule kylmä. Ei sen kummempaa. Kyllä tuollaiset ongelmat on pahoja jokaisen kohdalla ja minua raivostuttaa että pitää nostaa oma itsensä muiden yläpuolelle ja tavallaan pissiä kaikkien niiden päälle noilla jutuillaan jotka on eläneet sitä mitä te siellä kamalasti pelkäätte.. Oikeesti, kasva nyt hyvä ihminen. Mikä narsisti sinä olet? Jos kuolet vaikka niin sun mies elää silti. Jäljellejääville voi testamentata tai sopia muuten miten asioita jakaa tai koittaa saada jotain säästöjä niin se elämä "sitten joskus" helpottuu.
Ihan tyhmää että joku miettii tälläisiä: jos toinen on oikeasti niin käsittämättömän vauva ettei voisi selvitä elämästä ilman sinua niin miksi olet hänen kanssaan? Varmaan teillä lapsi pitää suhdetta kasassa.. :D
Mä en myöskään tajunnut tota, että mies vai talous ei kestäisi? Siis henkisesti olisi miehelle liian kova paikka vai ei kestäisi sitä, että tulot tippuu vai mitä tarkoitat?
Aika pienisieluinen mies sulla. Eihän mies joutuisi edes maksamaan sairastamisen kuluja.
Ennevanhaan kun ei ollut sosialiturvaa saattoi mennä koko talo kun jotain perheensjäsentä hoidettiin.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 17:35"]
Ennevanhaan kun ei ollut sosialiturvaa saattoi mennä koko talo kun jotain perheensjäsentä hoidettiin.
[/quote]
Periaatteessa näin voi kyllä käydä vieläkin. Jos on esim. paljon asuntolainaa ja tulee pitkäksi aikaa työkyvyttömäksi ja ei kykene hoitamaan lainojaan, voi olla edessä asunnon myynti ja muuttaminen halvempaan. Puhumattakaan siitä, että on kulutusluottoja tms.
Meillä miehen palkka yli 8000 e, mulla vain 1500 joten voin sairastua ihan vapaasti
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 17:35"]
Ennevanhaan kun ei ollut sosialiturvaa saattoi mennä koko talo kun jotain perheensjäsentä hoidettiin.
[/quote]
Periaatteessa näin voi kyllä käydä vieläkin. Jos on esim. paljon asuntolainaa ja tulee pitkäksi aikaa työkyvyttömäksi ja ei kykene hoitamaan lainojaan, voi olla edessä asunnon myynti ja muuttaminen halvempaan. Puhumattakaan siitä, että on kulutusluottoja tms.
[/quote]Mä tarkoitin ihan oikeaa omaisuutta, kokonainen maatila. Sellaisia ne talot ennen oli, kakara.
Laina ei ole sun rahaa vaan pankin, hölmö
Ei se sairastuminen kysy sitä, onko siihen varaa.
Meidän unelmaelämä kyllä lässähti maan pinnalle kun sairastuin vakavasti. Tuloni about puolittuivat, mutta enemmän arkeen on kuitenkin vaikuttanut se, että olen sairas, saan jatkuvasti hoitoa, en käy töissä, märehdin omaa sairastumistani, muu perhe suree sairastumistani myös jne.
Mutta kummasti sitä tahtoa jaksaa eteenpäin kuitenkin löytyy vaikeankin tilanteen edessä. Vähistä tuloista makselen lääkkeitä ja polikliniikkamaksuja, nautin lisääntyneestä ajasta lasten kanssa, olen hommannut pari harrastusta joihin voin osallistua ja olen jopa onnistunut toteuttamaan yhden pitkäaikaisen haaveeni! Kun yksi ovi sulkeutuu, uusia avautuu.
Miksi muuten mietit tuommoista?