Synnytin eilen, tänään jo kotona =)
Onpa ihanaa olla kotona vauvan kanssa, ei olisi kyllä pää kestänyt toista yötä sairaalassa =D
Silloin kun vauva olisi antanut minun nukkua, niin huonekaveri piti hereillä kuorsaamisellaan, ja kun tajusin pyytää korvatulppia huonekaverin vauva heräsi itkemään ja toki oma siinä samalla.. Ja aamulla kun vauva taas nukahti niin eikö huoneessa sitten ravaa siivoojia ja hoitajia kolistelemassa... No, kyllähän te kaikki tiedätte miten paljon lepoa sairaalassa saa =D
(Ja meiltä on sairaalaan vain n.10min matka jos ilmenisi jtn huolestuttavaa, mutta lastenlääkäri tutki vauvaa tänään ja sanoi että uskaltaa kyllä huoletta lähettää kotiin, kunhan menemme ylihuomenna polille käymään rutiinitarkastuksessa)
Kommentit (16)
Hieno homma! Minä olen aina ollut 5-8 päivää, koska vauvoilla kalkkiarvot huonot ja yhdellä tulehdus.
Onnea! Kun kaikki menee hyvin, on koti paras paikka tuoreelle äidille ja vauvalle. :)
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 22:23"]
Voimia! Mä olen sulle vähän kateellinen... tuo on niin ihana tunne tutustua uuteen ihanaan rakkaaseen pienenpieneen vauvaan! Mutta meillä on jo kolme suurta roikaletta eikä lisää tule joten muistelenpahan vain.
Nauti joka hetkestä, lepää aina kun voit, muista syödä hyvin ja herkutellakin välillä (vauvakin haluaa juoda kaakaota;) ). Lähetän sulle halin! Ja pusun vauvalle!
[/quote]
Kiitoksia =) Juu, täytyisi yrittää nukkua, mutta johtu varmaan hormonihuuruista ettei ihan heti tule uni... odottaa vaan että joku herättää kuitenkin hetken päästä =D
Mutta oli kyllä hienoa päästä tänään jo kotiin, oli ihan hirmu ikävä esikoistakin (1v9kk), joka on ihan innoissaan pikkusiskostaan...
Ja kiitos onnitteluista muillekin, en voisi olla tällä hetkellä onnellisempi =)
Paras vappu ikinä!
Olet onnenpirjo kun pääsit sieltä niin pian pois... Minä en päässyt
Minä inhosin myös sairaalassa oloa.
Esikoisen kanssa oli pakko olla pidempään kun heti syntymän jälkeen alkoi kouristella ja suun ympärys veti siniseksi. Lastenteho kutsui mutta vikaa ei koskaan löydetty. Arveltiin, että vauva oli vain pahasti stressaantunut synnytyksestä (käynnistetty ja poika tuli ulos vauhdilla).
Kuopuksen kohdalla en itse ollut kuin vuorokauden. Olin hyvässä kunnossa kuten myös vauva joten suorastaan harmitti olla sairaalassa se vuorokausi.Jälkeenpäin tuohonkin sairaalaan tuli se, että jo kuuden tunnin jälkeen voisi päästä kotiin. Muistan, että tuosta oli viikko juhannukseen ja synnäriosasto oli aivan täynnä. Kun lähdin kotiin niin käytävällä odotti kolme äitiä sänkypaikkaa.
Toki on tietysti aina hyväksi olla tarkailtavana jos jotakin kuitenkin tulee mutta umpitylsää se siitäkin huolimatta on.
Muistan hyvin. Itse olisin halunnut jo seuraavana päivänä, mutta en sitten uskaltanut. SAnoivat, että omalla vastuulla. Meilläkin sairaalaan vain pari kilometriä. Olisi pitänyt lähteä. Naapurisängyn äiti oli tyyppiä, joka päivällä, kun oli ääntä supatti ja yöllä huusi vauvalleen kovaan ääneen. Lisäksi valtasi tilaa...kaksi yötä sitten kiltisti olin ja kärsin. Kaiken lisäksi vauvat tuotiin siihen aikaan syömään orjallisesti (pidettiin vauvalassa) neljän tunnein välein. Vähänkö olin järkyttynyt, kun aiemmin heränneelle vauvalleni oli annettu lisämaitoa ja itse olin ihan turvoksissa maidosta.
Pakko vielä sanoa että yö meni oistavasti eikä vauva itkenyt ollenkaan, nukahti aina uudelleen tissittelytuokioiden jälkeen =)
Ja hyvin mahduttiin koko perhe samaan sänkyyn =D
Onnea! :) Mullakin oli vastasyntynyt vappuvauva 3 vuotta sitten, en tosin päässyt sairaalasta noin nopsaan koska vauvan sokeriarvot heittelivät. Ja kotona iskän kanssa oli 1v10kk vanha esikoinen. :) Voi kun tulee muistot mieleen... :) Mä taas kuitenkin nautin sairaalassa olosta, sai edes sen pari pv rauhassa köllötellä vauvan kanssa kun kotona se arki iskee päin naamaa. Ruoat tuli eteen ja sitä rataa... Nyt ois kolmas mahassa ja mietin jo että miten se vauvapolo saa meillä sitten edes nukutuksi kun nuo kaksi isompaa on niin mahdottoman äänekkäitä...
Onnea vauvasta ja kotiin pääsystä! :) Mä olen kanssa kateellinen, esikoisen kanssa oltiin 5 päivää sairaalassa, halusivat pitää, kun mulla nousi kuume. Epäilivät tulehdusta, itse olin sitä mieltä, että kuume nousi, kun maito lähti nousemaan rintoihin kunnolla. Ja olin oikeassa.
Seuraavalla kerralla olimme sairaalassa 6 päivää, ihan vain siitäkin syystä, kun tuli kaksoset ja toisen paino vain laski. Kun sitten nousi vihdoin, päästiin kotiin. Kaikenkaikkiaan olin sairaalassa 10 päivää, ja voi että sitä koti-ikävää! Parasta oli, kun pääsin kotiin ja esikoinen oli flunssaisena nukahtanut sohvalle, kun osoitti heräämisen merkkejä, menin viereen. Poika hieraisi silmiään, katsoi minua ja hieraisi uudestaan silmiään. Lopulta tajusi, ettei tämä ollutkaan unta ja hyökkäsi kaulaan rutistamaan ihan mahdottoman lujaa ja antoi pusun :) Ihana oli päästä kotiin!
Onnea! Ihana vappu, mutta en malta olla leikkisästi sanomatta, että odotahan noin 15 vuotta ja saat kauhuissasi jarrutella juhlimista "no kun on synttäritkin" jne. ;-)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 11:07"]
Onnea! Ihana vappu, mutta en malta olla leikkisästi sanomatta, että odotahan noin 15 vuotta ja saat kauhuissasi jarrutella juhlimista "no kun on synttäritkin" jne. ;-)
[/quote]
Juu, on käynyt mielessä jo nuo ajatukset =D
t.ap
ps. Tästä tulikin oikein hyvän olon-ketju, kiitos jälleen kerran onnitteluista =)
Kävin äsken pihalla nauttimassa auringosta esikoisen kanssa, isä ja tytär saivat köllötellä sohvalla rauhassa, kohta mennään varmaan kaikki päikkäreille =)
Voimia! Mä olen sulle vähän kateellinen... tuo on niin ihana tunne tutustua uuteen ihanaan rakkaaseen pienenpieneen vauvaan! Mutta meillä on jo kolme suurta roikaletta eikä lisää tule joten muistelenpahan vain.
Nauti joka hetkestä, lepää aina kun voit, muista syödä hyvin ja herkutellakin välillä (vauvakin haluaa juoda kaakaota;) ). Lähetän sulle halin! Ja pusun vauvalle!