Meillä olisi 20v hääpäivä ensiviikolla, mutta ei syytä juhlia, pohjattoman surullinen asiasta.

Tuo kuulostaa vähän siltä kuin ne merkkipaalut olisivat tärkeämpiä kuin itse suhde.

Voimia. Mitä hyvää teidän suhteessanne on? Mitä asioita pidät arvokkaina?

Miksi olette vielä yhdessä? Jotta voisi kavereille kehuskella vuosipäivillä?

No sitten suuta auki! Muistelemaan miten kivaa oli silloin 20 vuotta sitten, mutta tänään onkin tällaista. Mikä tässä välissä muuttui?

Tai jos miettisitte, mihin toisissanne aikanaan ihastuitte? Löytyisikö sama kipinä vielä uusiksi?

Joo se 2500. kerta parisuhdeseksiä on aika tylsä, mutta jos voisi siinäkin miettiä miten kivaa se oli parituhatta kertaa sitten?

Aika hyvä suoritus tuo on, jos 14-vuotiaana on suhteen aloittanut. Useimmilla aikuisena pariutuneillakin seitsemän vuoden ylittäminen on mahdoton suoritus.

Ihmiset muuttuvat ajan mittaan. Parhaassa tapauksessa samaa tahtia ja samaan suuntaan. Se taitaa olla harvinaista. Joissakin pareissa toinen sopeutuu toisen muutoksiin. Se ei kuulosta reilulta, mutta pitkittää tietysti suhdetta.

Ei teistä kumpikaan ole sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Nyt pitää vain päättää onko mahdollista vielä löytää yhteistä säveltä vai onko vain aika kiittää menneestä ja toivottaa hyvää jatkoa.

Akka on aivan päissäään

Ymmärrän ap:tä. Se merkkipäivä tavallaan muistuttaa siitä, mihin on päädytty ja missä vaihtoehtoisesti voisi olla. Juhlitaanko onnellisena sitä merkkipäivää vai jätetäänkö juhlimatta, kun ei ole mitään juhlittavaa? Entä jos ulkopuoliset onnittelevat? Mitä niille sanoisi? Monenlaista liikkuu mielessä. Mitä oli toivonut ja miten sitten kävikään? Ei sitä oikein osaa selittää. Ne ymmärtää, joilla on samankaltainen tilanne.

Esim. omassa tilanteessa tuntuisi teeskentelyltä viettää mitään vuosipäiviä, vaikka ihan hyvin nyt meneekin. Mutta miksi juhlia niitä väliin mahtuneita surkeita vuosia? Ei tietenkään ole pakko, mutta näitä miettiessä tulee mieleen, mitä nuorena elämältä odotti ja miten se elämä sitten meni. Kaikki pettymykset hyökkää kerralla päälle. Parempi kun ei edes ajattele koko asiaa. Kiva olisi joskus juhlia jotain kivaa, mutta eipä ole oikein mitään semmoista. Ei kannata.

Ymmärrän sinua tosi hyvin. Toivottavasti löydät helpotusta kipuusi ja elämä tuo niitä muutoksia, joita toivot. 

Lapsellista viettää juhlapäiviä.

Tuo teksti olisi voinut olla mun kirjoittama. Meillä yhteisiä vuosia 25 takana ja myös 20-vuotishääpäivä tulossa. Mutta ei mitään juhlittavaa. Yksi lapsistamme avautui juuri muutama viikko sitten, että hän on jo viimeiset vuodet olettanut että me erotaan. Ja perusteena kun me ei tehdä mitään yhdessä. Ihan oikeassa on, ei me mitään tehdäkään yhdessä. Se vaan on jännä, että silloin joskus jotain tehdään kahdestaan (vaikka autan miestä jossain remppajutussa) niin meillä on oikeasti ihan kivaa. Mutta jotenkin se läheisyys on tässä vuosien mittaan hävinnyt ja ainakin itselläni on tosi kova kynnys yhtäkkiä lähteä koskettelemaan tai ehdottamaan jotain. En tiedä miksi, en kai siinä mitään voi menettääkään.

Mitään riitoja meillä ei ole, lähinnä minä saatan joskus hermostua jostain tekemättömästä hommasta mutta mies antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Näin on ollut ihan alusta lähtien.

7&10, te sen sanoitte.

😢

Ap

Entä jos itse vaikka varaisit teille hotellihuoneen juomineen ja laittaisit itsesi näätiksi? Huomioisit miestä ja kerrot mitä arvostat ja rakastat?

Jos ei lähde mukaan niin pidät yksin hauskaa.

Vähän samanlaisia ajatuksia mutta vuosia " vasta" 18. Hääpäivä oli ja eipä sitä mitenkään vietetty. Mies ei muistanut ja ajattelin että turha tuosta on muistutella kun ei se siitä miksikään muutu. Kesällä vähän harmittaa kun näkee päivityksiä toisten vuosipäivistä jne. Miten kaikki meni niin yhdentekeväksi?

Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin. Jokseenkin yhtä paljon yhteisiä vuosia takana, ikää vähän enemmän mutta sama tilanne. Riitoja tulee siitä, että mies käyttää liikaa alkoholia ja haastaa riitaa. 

Ja miksi minäkään en ole lähtenyt? Ensin oli se, että lapsilla piti olla koti ja perhe, sitten se, että ei oikeastaan muuallakaan ollut tarjolla parempaa ja tärkein syy on kai se, että se kuuluisa viimeinen kamelinselän katkaiseva oljenkorsi ei ole vielä tullut.

Varaa nyt ihmeessä teille joku ravintolaillallinen tai vaikka hotelliloma! Muistelkaa, vaikka alkuaikoja suhteessanne ja yhteisiä

vuosia. Teillä voi olla, vaikka ihan kivaakin.

Miksi sitten olette yhdessä?

Miten te olette saaneet liittonne tuohon tilaan? Meillä on myös parin viikon päästä 20. hääpäivä ja helkkarin hauskaa on edelleen. Suu auki jos on ongelmia ja ratkokaa ongelmat. Jos ei onnistu niin kantapäät vastakkain.

Ap, 44 v on naiselle kaikkein masentavin ikä. Luin sen aikoinaan jostain ja ainakin omalla kohdallani se on pitänyt paikkansa. Parempaa on luvassa tulevina vuosina.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Meillä auttoi kun alettiin käydä kolme kertaa viikossa kävelylenkillä. 30-45 min per lenkki. Siinä voidaan sitten jutella niitä näitä. Ensin lähinnä riideltiin ja olin ihan rikki mutta sitten jutut parani ja nyt on mukavaa. Tämä auttoi myös siihen mihin ne siniset pilleritkään eivät oikein tuntuneet tehoavan. ;-)

Vaihda ukkoo niin voit alkaa laskemisen alusta :)