Mies juo joka viikonloppu

Ukko37 kirjoitti:

Et saakaan. Usko minua. Saat vastaukseksi vain valheita ja höpöpuheita.

Se loppuu vasta sitten, kun mies itse tekee päätöksen ja haluaa pysyä siinä.

Lopettamiseen ei voi ulkopuolinen vaikuttaa.

Tiedän, koska melkein 20 Vuotta olin tuollainen mies.

Juuri näin. Minulla kymmenisen vuotta takana raskasta juomista (en suostunut leimaamaan itseäni alkoholistiksi) ja nyt täysin ilman vuoden verran. Laitoin itselleni haasteen: opiskelen duuniin liittyviä sertifikaatteja vähintään 2 per vuosi (ei voi tehdä krapulassa), kello viideksi herättämään ja lenkille vuoden jokaisena päivänä (ei voi tehdä krapulassa) ja ymmärsin etten voi ottaa sitä yhtä saunabisseä koska alle 15 on turhaa. Eli ei sitten sitä yhtäkään. Vaimo puhui minulle alkoholinkäytöstäni vuosikausia mutta muutos lähtee itsestä, luonnollisesti yksilöllisesti ja minulla se tarkoitti uusien asioiden tekemistä.

Koitas itse olla koko viikonloppu juomatta. Tulee melkoinen nestehukka.

Jos alkoholinkäyttö ei  lopu niin se on miehello moro.

Lopettaminen on ennen pitkää ihan helvetin hankalaa. Mies ei mahdollisesti vielä ole herännyt siihen tosiasiaan.

Tuo alkoholinkäyttö voi myös olla tapa paeta arkea tai ahdistusta.

Hankala tilanne kummallekin.

Työkaveri havahtui juomisensa määrään, kun tyttärensä huomautti. Ei mies juonut lähellekään humalaan, mutta 2-6 olutta meni illassa janojuomana.  

Kannattaa miettiä, mitä konkreettisia haittoja siitä juomisesta sinulle ja teidän suhteellenne koituu? Onko tässä kyse vain periaatteesta, että ei ole kiva juttu, että mies juo, vai tuottaako tuo ihan oikeasti jotain ongelmia? Onko mies väkivaltainen tai haastaako riitaa tms. juodessaan?

Itse huomasin, että mulla lähti viikonloppu juominen tekemisen puutteesta. Sitähän voi "rentoutua", kun ei ole minkään harrastuksen menoja tai kummosempia juttuja perheenkään kanssa.

Tehnyt perjantaina ruuan ja voi palkita itsensä viinilasillisella. Mä olen ansainnut sen, kun koko viikon juossut siellä täällä ja duunissakin oli ihan pLääh! tai sitten duunissa oli monta onnistumista, palkitsen itseni viinillä.

Tajusin tuon varhaisessa vaiheessa onneksi. Eikä mulla siinä mennyt koko viikonloppua. Pe tai la iltapäivä, ilta, mitä nyt menee kumotessa viinipullo. En mä korkkia lopullisesti kiinni laittanut kuitenkaan. Kerran kuussa, jos silloinkaan tulee nautittua ja seurassa.

Ap vinkkaa miehelles jotain yhteistä tekemistä. Tai suunnitelkaa yhdessä. Siinä sitten sanot, että oltais kumpainenkin juomatta, kun ei se olutkaan hyvältä hengityksessä tuoksu. Vaikkapa jonnekin rämpimään makkaranpaistoon, hyviä kelejä tulossa. Mikä nyt voisi olla teidän kahden juttu?

Meillä sama. Mies sanoo että ei ole ongelma, ongelma on minun.

En ole koskaan juonut, lasi viiniä joskus. Nyt en juo sitäkään. Lopetin mahdollistamisen eli en juo saunan, kesän, ruoan, joulun, juhannuksen... kunniaksi, sillä juopolla riittää uusia syitä juoda hamaan hautaan saakka.

Eroa mietin, uutta tervettä elämää. En halua elämääni tuhlata ja kilpailla huomiosta viinan kanssa. Todellinen rakkaus on jotain muuta kuin tämä viinanhuuruinen mies.