~oOoHELMINAUHA tiistainaoOo~

Täällä yksi uusi ilmoittautuu mukaan helmikuisiin odottajiin. Vauva-lehden sivujen laskurin mukaan laskettu aika olisi 28.2., joten juuri ja juuri siis helmikuun puolella.

Olen 33-vuotias ja asun Hämeessä. Esikoisemme, poika, syntyi 2005 lokakuussa. Häntä yritimme nelisen vuotta ja lopulta jouduimme turvautumaan lääketieteen apuun. Keinohedelmöitys tuotti sitten tulosta.

Haluamme pojalle sisaruksen ja sen takia ei otettu mitään ehkäisyä. Ajateltiin, että tuskimpa nytkään tärppää ihan heti ainakaan. Mutta hups, tässä sitä nyt ollaankin:) Ihmeellinen on tämä ihmisen kroppa ja mieli. Iloinen yllätys siis.



Mun piti mennä töihin vuoden 2007 alusta ja miehen jäädä kevääksi kotihoidontuelle pojua hoitamaan. No, miehen hoito" vapaa" paloi nyt sitten. Mutta koska raskaus on sen verta alussa vielä, en uskalla ilmoittaa töihin muutoksista. Ilmoitan sitten, kun ollaan päästy 12 viikon paremmalle puolelle. Tarkoitus olisi, että menen töihin marraskuun alusta ja olen sitten niin kauan, kunnes äitiysloma alkaa.

Saa mies olla edes vähän aikaa pojan kanssa kotona ja töissä käyminen on itselle ihan kivaa vaihtelua.



Neuvola on varattu parin viikon päähän.



Ensimmäisessäkin raskaudessa alaselän kipu on muistuttanut itseään myös tällä kertaa. Sellainen menkkamainen selkäsärky 24 h, ei kiva. Mies onkin kärsinyt hieman tavanomaista kärttyisämmästä vaimosta muutaman viikon...



Pientä ruskehtavaa tiputteluvuotoakin on ollut nyt pari päivää. Aina sellainen hieman pelottaa. Tosin mulla oli samanlaista myös ekalla kertaa. Sitä taisi kestää viikot 8-11. Tääällä muutama muukin mainitsi tuosta vuodosta. Mulle lekuri sanpoi viime kerralla, että kohtu " siivoaa" itseään, eli heittelee mömöjä pois. En sit tiedä, mutta se oli juuri tuollaista vaalean ruskeaa töhnää.

Nyt on parina päivänä ilmaantunut myös pahoinvointia, yleensä kun ruokailusta on kulunut liian kauan aikaa. Tarttis muistaa syödä usein jotain pientä. Niin ja se väsymys. Ja kun jaloissa tlemii 9 kk ikäinen poju, niin väsymys ei olisi tervetullut.



Jotenkin tämä on vielä niin alkuvaiheessa, että ei oikein vielä usko todeksi. Mutta eiköhän se tästä, kun viikkoja alkaa kertymään hieman enemmän.



Luin hieman vanhoja pinoja ja sieltä silmiin osui yksi surullinen asia.

Sussu89: Olen pahoillani ja voimia teille. Tuskin sanat paljon lohduttavat, etenkin tuntemattomalta, mutta ne on lausuttu kuitenkin teille ajatuksella.



Mukavaa odotusta kaikille!



t. Harju, viikkoja 7+jotain