Kenellä on ikävä nuoruuttaan?

Vanhat kaverit, exä, lapsuudenkoti - kaikki on mennyttä elämää.

Elämä ei enää tunnu yhtä rikkaalta ja toiveekkaalta. Tuntuu, että ennen asiat olivat paremmin kuin tänään vaikkakin on joutunut tekemään hirmuisesti töitä oman tulevaisuuteni eteen. Tällä hetkellä ei ole rakasta, jonka kanssa jakaa elämää - mutta sentään on mielekäs työ joka pitää "ajukopan" mietteliäänä ettei erehdy ajattelemaan millaista elämän pitäisi olla. Miehen ikään tullessani olen huomannut, ettei virtaa riitä töiden, kodinhoidon ja harrastusten jälkeen juuri muuhun. Jotenkin ikä on ajanut muiden asioiden ohi ja tuntuu, että työ on ainoa asia jolla on oikeasti annettavaa minulle ja jolle minä voin antaa takaisin. Lisäksi se näyttää olevan ainoa tie, jolla voi menestyä - etenkin yrittäjyyden kautta.

Mistäpä näillä eväillä hyvää naista löytäisi. Varsinkin kun tämä suomalainen kulttuuri on mitä on. Harvoilla vapailla naisilla tuntuu olevan "oma paketti" kasassa, vaikuttavat niin tasapainottomilta - etenkin kun heitä vertaa varattuihin yksilöihin. Ja muutenkin mieleisen naisen eteen joutuu tekemään paljon työtä, että en näe että tässä kaupungissa sellainen vain tupsahtaisi eteeni. Jotenkin ne mahdollisuudet on tässä asiassa nähty. Tietty, jos rikastun niin tämä avaa mahdollisuudet ulkomaille - nähdä millaisia naisia maailmalta löytyy. Ehkä tunnen eniten vetoa etelä-amerikkalaisiin naisiin. Vaikuttaisi, että he osaavat pitää miehestään huolta. Muutenkin heterogeenisuus vetoaa minuun.