Onko miehesi elämäsi rakkaus?

Kyllä, se on alusta asti tuntunut siltä.  Kun on erossa toisesta on kauhea ikävä häntä. Ja kun ollaan yhdessä aika kuluu kuin siivillä. Arki on ihanaa. Suhteessamme ei ole ollut mitään ''alkuhuumaa'', vaan se rakkauden liekki on pysynyt tasaisena. :)

On, elämäni rakkaus ja sielunkumppanini eli paras ystäväni : )

Tilastotieteilijänä en voi uskoa siihen. Jos olen tavannut ja tutustunut ainoastaan n. 0,000001%:iin ikäisistäni maailman miehistä, on todennäköisesti jossain useampiakin minulle paremmin sopivia miehiä, joihin rakastuisin jos vain tutustuisin. Mutta en viitsi etsiä heitä, joten tyydyn nykyiseen.

oli.

mutta minä en ollut hänen,kun vaihtoi minut vauhdissa toiseen. :(

On. Tunsin niin ensi hetkistä ja melkein 40 vuotta piti odottaa.

Kyllä on. Suhteita ehti olla jo ennen miestäni ja tämä tuntuu oikealta. Olemmehan tehneet päätöksen yhdessä vanhenemisesta ja 3 lapsen kasvattamisesta.

Ainakin tuntuu siltä, mutta senhän tietää sitten, kun kuolema erottaa, että oliko.

Ja suurin ero muihin miehiin elämässäni on ollut sellainen jännä varmuus siitä, että tämä kestää. Ei ole ongelmaa, jonka ei usko ratkeavan, koska vain jostain syystä tietää, että kaikki kuitenkin meidän välillä selviää ja huomennakin olemme yhdessä.

Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja tunnen nyt samoin kuin silloin kun rakastuin. Välissä on ollut aika jolloin tuntui ettei tuo mies ollutkaan SE OIKEA mutta jostain sitten rakkauden kipinä syttyi uudestaan ja tässä vielä yhdessä tallustellaan. Arki menee omalla painollaan ja vknloppuisin yritetään keksiä välillä jotain 'extraa' että suhde pysyisi tällaisenä kuin se nyt on.

Nykyinen mieheni on elämäni rakkaus. Rakastan ensimmäistä kertaa elämässäni (siis aikuista). Lapsiani tietysti rakastan, mutta puolisoni on ensimmäinen rakkauteni. Olen ollut naimisissa, eronnut lähes 9 v. sitten, mutta aviomiestäni en rakastanut. Vajaa 3 vuotta sitten tapasin nykyisen avopuolisoni ja rakastuin heti. Se oli jalat alta vievä tunne, voimakas ja kiihkeä. 

Rakastan miestäni täydestä sydämestäni. Hän on siis elämäni rakkaus. En uskonut koskaan kokevani tällaista tunnetta. Olin 41-vuotias hänet tavatessani ja olin jo menettänyt uskoni rakkauteen, mutta niin se vain iski, yhtenä kesäisenä keskiviikkoiltana ravintolan terassilla. Sen jälkeen muutettiin yhteen lähes heti, koska emme voineet olla erossa toisistamme. Nykyisinkin vielä vietämme lähes kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Toki yhteistä vapaa-aikaa ei ole niin paljon kuin alkuaikoina oli (silloin olimme molemmat kesälomalla), koska teemme molemmat vuorotyötä. 

on varmaankin. Tunsimme useita vuosia ennen kuin aloimme seurustella, meillä oli yhteisiä kavereita ja näimme säännöllisesti yhteisissä tapahtumissa. Olimme jollain tavalla aina kiinnostuneita toisistamme, mutta meistä jompi kumpi aina seurusteli eikä kiinnostus oikeastaan mennyt sen pitemmälle kuin että ajattelin toisen olevan ihan ok tyyppi (pari kertaa humalassa vähän pussailtiin, toisella kerralla minä seurustelin, mutta en vakavasti, toisella kertaa mies seurusteli, mutta oli jonkinlaisessa erovaiheessa, joka tapauksessa kaikki jäi pussailuun, siitä ei edes puhuttu jälkeen päin, koska kummallakin kertaa toinen oli varattu).

Kun ekaa kertaa tapaismme jossain ravintola-pippaloissa, ei tarvittu edes sanoja, vaan itsestään selvästi vaan aloimme olla yhdessä. Nyt olemme olleet yhdessä kohta 20 vuotta. Kerran tosin erosimme vajaaksi vuodeksi, oli ongelmia ja niitä piti kummankin käsitellä yksin, mutta kummallakaan ei ollut muita suhteita tänä aikana (vaikka olisi saanut olla, emme ole mustasukkaisia luonteita kumpikaan), palasimme yhteen. Tästäkin on jo yli 10 v. aikaa.

On ja ei. Mieheni on ollut  rakkain ja paras ystäväni jo 20 vuotta. Tiedän että voin aina luottaa häneen, hän ajattelee aina minun (meidän) parasta ja tekisi mitä tahansa jotta olisin onnellinen. Jos intohimolla mitataan niin sitten ei täysi kymppi. Mutta en vaihtaisi:)

On todellakin. Tavattiin teini-iässä, se oli saman tien menoa, nyt 20 vuotta oltu yhdessä. Ylä- ja alamäkiä on ollut, kertaakaan en ole rakastunut toiseen. Rakastan miestäni enemmän kuin mitään ja sama kipinä löytyy kuin vuosia sitten.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 14:03"]

Tilastotieteilijänä en voi uskoa siihen. Jos olen tavannut ja tutustunut ainoastaan n. 0,000001%:iin ikäisistäni maailman miehistä, on todennäköisesti jossain useampiakin minulle paremmin sopivia miehiä, joihin rakastuisin jos vain tutustuisin. Mutta en viitsi etsiä heitä, joten tyydyn nykyiseen.

[/quote]

No mutta ethän voi noin sanoa. Elämäsi rakkaus-käsitteellä voit vertailla vain niitä miehiä, joihin olet ollut rakastunut. 

On ehdottomasti. En ole koskaan rakastunut kehenkään, kuten mieheeni, enkä usko että koskaan rakastuisin samalla tavalla. Vuosien saatossa tietenkin rakkaus muuttaa muotoaan, mutta edelleen välillä miestä silmiin katsoessa vatsassa vääntää ja erossa ollessa ikävä on mahdoton. En ole myöskään rakastunut/ihastunut kehenkään toiseen sen jälkeen, kun tapasin mieheni. Yhdessä 7v.

Ehdottomasti kyllä. Ei voisi koskaan kukaan häntä korvata ja tulen häntä rakastamaan elämäni loppuun asti. Ihana mies ja ihana isä.

Kyllä on. Takana on kuitenkin usea vakava suhde. Yksikään niistä ei ole ollut tämän veroinen, Tiesin aika pian tavattuamme, että mieheni on se oikea. Ja se tunne on jatkunut 17v ajan, Kaiken kokemuksien jälkeen tämän suhteeni aikana olen vain enemmän vakuuttunut siitä, että aikaisemmin en ole oikeasti ollut edes rakastunut. Ihastunut tai jollain tasolla tykännyt.

Tiedän, että mieheni on viimeinen suhteeni, Olemme yhdessä loppuun asti.

Kyllä on. Olen jopa miettinyt, että jos tiemme jostain syystä erkanisivat, en voisi enää koskaan rakastua ja kiintyä keneenkään niinkuin häneen.