Muita jotka rakastavat miestään kovasti, mutta kemiat eivät kohdanneet/ kohtaa lapsen kanssa?
Miten kipeää tekeekään, kun muuten suhde olisi turvallinen ja ihana, mutta ”kammoan” miehen lasta, kakkosluokkalaista tyttöä, joka on hyvin hyvin ylisuojeltu (lue hemmoteltu). Sain häneetä heti ensikohtaamisella hyvin huonon kuvn, kun häntä ei rajoitettu lainkaan ja käytös ja tilanne vaan pahentunut.
En ihastu tai kiinny helposti ihmisiin muutenkaan ja mies olisi muuten varmasti loppuelämäni kumppani, mutta koska tuo tyttö herättää niin voimakkaita negatiivisia tuntemuksia niin ei tämä vain voi toimia. Elämä on välillä epäreilua, mutta ehkä tämäkin 2v kestänyt juttu yrittää minulle kertoa jotain.. Ei ainakaan saisi alistua ja pitäisi kyllä tarkemmin kuunnella omaa intuitiota ja sisäistä lasta. Toki aina voi kehittää itseään, mutta on tämä mennyt liian pitkälle jotta tästä voisi enää tulla mitään. Sydämeni on särkynyt 💔
Muita vastaavassa tilanteessa olleita?
Kommentit (5)
Kyllä, hieman sama tilanne täällä. Lapsesta huomaa että hänet on kasvatettu sillä tavalla miten itse en kasvattaisi omaani. Vaatisin lapselta hieman enemmän enkä antaisi olla niin "lapsi" ja avuton kun on jo kuitenkin kohta teini. Pitäisi enemmän olla vastuunantoa.
Mies on ihana mutta ajatus siitä että tuo lapsi on tuossa aina on hirveän väsyttävä, koska lapset nyt on usein aika väsyttäviä hölöttäjiä. Mulla ei siis ole lapsia niin en ole tottunut että joku vaatii koko ajan huomiota ja puhuu ja kyselee loputtomasti. Tämän miehen kanssa voisin tehdä mutta olen tehnyt selväksi että ihan samalla tavalla ei kasvatus mene kuin tuon aiemman kanssa. Hän on samaa mieltä tästä.
Voisiko tilanteen hoitaa niin, että olet vähemmän paikalla isäviikoilla? Muutama vuosi ja lasta kiinnostaa kaveritenemmän.
Meillä oli, mutta poika oli jo teini. Minulla taas oli vaikea lapsi, jota ei kukaan ymmärtänyt. Me Ratkaisimme asiat, että molemmat hoitavat omat lapsensa. Ja se toimi hyvin.
Tästä on jo vuosia. Lapset ovat jo aikuisia.
Lapsi ei ole siis kuin joka toinen vkloppu, eikä nykyään edes yötä lainkaan. Kesällä enemmän mutta kuskataan joka päivä edestakaisin, koska hän näin haluaa.
Jo pelkkä puhelu häneltä saa niskavillat pystyyn kun muistaa, millaista se käytös hänen läsnäollessa on ollut. En usko, että hän tulee saamaan kovin helpolla kavereita, joten vanhemmat tulevat olemaan todella tärkeitä koko ajan varmasti.
Toki pitäisi osata antaa anteeksi isän osaamattomuus ja itse kehittyä ihmisenä ja osata myös asettua tuon tytön asemaan..
Up