Pystytkö olemaan joskus tunnin pidempään töissä ilman että puoliso hermostuu?

Pettämisen alkeet... kirjoitti:

Sillä on suhde, joten haluaa tietää, miten kauan voi itse viipyä, ennen kuin tulet. Tai epäilee sulla olevan, työkaverin kanssa, tai jonkun sellaisen, jota tapaat ennen työpäivää tai/ja sen jälkeen.

Niin tiedän että kumppani epäilee koko ajan, että ohjaan energiaani johonkin muuhun kuin työhön ja perheeseen. Mikä tahansa se sitten onkin...

Kyllä tunnin pidempi työpäivä onnistuu, kunhan siitä sovitaan. Tosin perhe-elämän kannalta olisi kiva, jos sen ylimääräisen tunnin voisi sijoittaa aamuun tai aikaan kun lapset jo nukkuvat. Arkisin kuitenkin näkee lapsia niin vähän. Päiväkotikin sulkee 17.00, ja hakuajat pitää ilmoittaa 15 min tarkkuudella kaksi viikkoa etukäteen, joten omalla hakuvuorolla on vain pakko suunnitella päivänsä päiväkotien aikataulujen mukaan, ja katsoa etukäteen, että perheen ainoa auto on sinä päivänä oikealla ihmisellä (esim. minä en ehdi työaikani puitteissa päiväkodille viideksi jos kuljen julkisilla). Mutta kaikki on tietysti sovittavissa, kunhan on liikkeellä ajoissa. Tärkeää on myös varmistaa, että kumpikin vanhempi saa tätä joustoaikaa.

Se vaan pitää sanoa, että kun olin kotona lasten kanssa, niin meinasi monta kertaa mennä hermo, kun mies venytti kotiin tulemista. Olimme aika lailla jumissa kotona kun auto oli hänen käytössään (toiseen ei varaa), ja olin muutenkin todella uupunut omien terveysongelmien ja huonosti nukkuvien lasten kanssa. Päivisin vielä jaksoi, mutta kello kolmen jälkeinen aika iltapäivisin alkoi käydä todella todella raskaaksi, ja jouduin sinnittelemään, että jaksoin sinne miehen lupaamaan kotiintuloaikaan, kello viiteen saakka (siinä vaiheessa minulla oli jo takana rikkonainen yö ja 12 tuntia pitkä lastenhoitopäivä, esikoinen kun heräsi aina viimeistään kello 5). Jos tässä tilanteessa mies ei tullutkaan kotiin ajoissa, niin itkuhan siitä tuli, ihan pelkästä väsymyksestä. Tilanne onneksi helpotti kun lapset kasvoivat, mutta jos kotona on pieniä lapsia, ei mielestäni oli kohtuutonta pyytää, että puoliso tulee kotiin ajoissa. Sitä omaa aikaa voi ottaa sitten illemmalla.

Miehelleni ei sovi, että lähden aamulla aiemmin, koska hän saattaisi herätä ikävällä tavalla. Sen lisäksi vien lapset aamulla.

En kuitenkaan pysty hakemaan lapsia, koska en pystyisi tekemään kokonaista työpäivää (reilu 8h). Mies siis hakee lapset.

Olen ehdottanut, että hän veisi aamulla, mutta se ei käy, koska joutuisin sitten heräämään esim klo 6, olisin töissä klo 7 ja lähtisin sieltä sitten kolmen jälkeen.

Mulle on lapsuuden kodissa iskostettu, että saa mennä miten haluaa kunhan ilmoittaa itsestään, ja että suunnitelmat kun saa venyä ja muuttua, mutta aina ilmoitetaan kotiin ettei huolestuta. Olen sitä itsekin aikuisuudessa käyttänyt ja on ollut vaikeaa että kaikki ei toimikaan niin. Mun puolesta kumppani saa mennä ja luuhata miten haluaa, kunhan ilmoittelee itsestään etten huolestu tai odottele turhaan.

Meillä oli kotona aina ruoka valmiina kello viisi ja silloin piti olla kotona, tai jos ei päässyt niin kotiin soitettiin. Ruokaa pidettiin lämpimänä niin et kaikki saa lämpimän aterian ja syö yhdessä.

Mä en halua rajoittaa enkä kahlita ja tottakai toisella pitää olla omaa elämää, mutta mun mielestä se on huolehtimista ja luo turvaa kun tietää suunnilleen edes missä toinen menee ja koska ois tulossa kotiin.

Itse ainakin automaattisesti kerron mihin oon menossa ja mitä tekemään ja miten pitkään menee, ilmoitan jos tulee viivästyksiä ettei toinen odota turhaan.

Riippuu täysin tilanteesta. Jos olisin itse kotona esim. vauvan ja taaperon kanssa ja toisella jatkuvasti työpäivät venähtelee saati muuten vaan häärää kotimatkalla ylimääräistä samalla kun minä odotan kuin kuuta nousevaa että pääsen esim. nukkumaan edes tunnin tai käymään suihkussa tai olemaan edes hetken rauhassa, niin pitäisin kyseistä toimintaa todella itsekkäänä ja taatusti odottaisin selitystä, miksi ihmeessä saapuminen venyi.

Ylipäätään jos on lapsia jotka on sen ikäisiä että jomman kumman aikuisen on oltava koko ajan heistä aktiivisesti vastuussa, niin ei tietenkään homma voi toimia siten että toinen on lapsista oletusarvoisesti vastuussa 24/7 ja toinen menee ihan miten haluaa.

Omaa aikaa tulee olla molemmille saman verran, ja sitä on silloin kun sovitaan. Muulloin on perheaikaa, jolloin kummankin tulee tietää mitä toinen tekee ja milloin, jotta homma toimii.

Sitten jos on kyse kahden lapsettoman suhteesta niin voidaan elää silleen että aina on omaa aikaa paitsi silloin, kun sovitaan jotain yhteistä.

Olen ollut sinkkuna täysin vapaaehtoisesti jo pian 20 vuotta, koska just tuollaista vahtimista oli niissä muutamassa parisuhteessa joissa nuorena olin. Ihan ekan suhteen aikana ei toki vielä ollutkaan kännyköitä eli hieman eritavalla joutuikin sopimaan asioista/aikatauluista kun toista ei ihan extempore voinutkaan tavoittaa, mutta siinäkin oli just tuota että kaikki "luppoaika" joka koululta/harrastuksilta jäi olisi pitänyt olla joko yhdessä tai ainakin jokaisesta minuutista piti raportoida jälkeenpäin mitä teki/kenen kanssa/miksi.

Sama juttu oli noissa kahdessa muussakin suhteessa jolloin olin jo täysi-ikäinen eli töissä matkoineen sai kulua aika x mutta sitten pitikin olla tavoitettavissa/paikalla vuorokauden muut tunnit eli mitään omaa aikaa ei olisi saanut olla. Jotenkin ahdistavaa kun ei ollut minkäänlaista luottamusta vaan koko ajan epäiltiin että jos kävi jossain kaupoilla/kaverin kanssa kahvilla niin silloinkin oli pettämässä tai ainakin suunnittelemassa sitä.. Tai sitten suunnitteli eroamista ja "juoni" sitä kaverin kanssa. Eroa toki tulikin tehtyä moneen otteeseen, mutta niin vain aina viikon kahden päästä sitä oltiin taas yhdessä ja mies lupasi että jatkossa on erilaista..

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että ihan jokainen noista suhteista päättyi lopulta ja vihdoin viimein  siihen että mies petti.

Normaalista tuloajasta poikkeamisesta on hyvä ilmoittaa, ettei perhe ajattele esim liikenneonnettomuuden tapahtuneen.

Tutkimusten mukaan parisuhteessa pitäisi olla yhdessä vietettyä aikaa n. 7 - 8 h/vk. Tällöin nämä parisuhteen osapuolet pysyvät kartalla toistensa elämästä. Mikä idea on pysyä suhteessa, jos elämää ei jaeta vaan pelkkä yöpymispaikka.

-Yrittäjän (kohta) ex-vaimo

Teen töitä tuotantoeläinten parissa ja kumppani ymmärtää, että ne ei katso kelloa kun jotain yllättävää tapahtuu. Töissä voi mennä tuntejakin ylitöiksi. Siksi meillä ei koskaan suunnitella mitään aikataulutettua mun työpäivinä.

Kummallakin on oikeus omiin menoihin, eikä niitä tarvitse sen enempää anoa kuin selitelläkään. Jää meillä yhtyeistäkin aikaa ihan riittävästi.

Miesystävä sai hepulin, kun en vastannut puhelimeeni, kun puhelimeni oli latauksessa ja itse tein alakerrassa etätöitä ja viimeisin asiakas tuli juuri ennen työvuoroni loppumista ja jouduin tehdä 15 min ylitöitä. 🤦

Miesystävä on työtön ja on todella stressaantunut asiasta. Eilen emme jutelleet sitten aamun ja kun kysyin tänään mitä hän teki koko eilisen päivän hän kilahti täysin. Kertoi koko päivän tekemiset ja väitti mun epäilevän meidän parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan parisuhteessa pitäisi olla yhdessä vietettyä aikaa n. 7 - 8 h/vk. Tällöin nämä parisuhteen osapuolet pysyvät kartalla toistensa elämästä. Mikä idea on pysyä suhteessa, jos elämää ei jaeta vaan pelkkä yöpymispaikka.

-Yrittäjän (kohta) ex-vaimo

Joo onhan se niinkin. Musta tuntuu että oma mies toivoisi, että yhteistä aikaa olisi kaikki muu paitsi työaika. Sitten silloin tällöin voisi tästä poiketa, mutta harvakseltaan.

”Meneekö näin koko loppuelämä ja mitä sitten kun on eläkkeellä -24/7 yhdessä???”

Molemmilla joustava työ, eikä nyt tunnista vielä mitään ilmoitella, mutta jos venyy pidempään, laitetaan kyllä whatsappia. Ihan ettei toinen huolestu.

Kavereiden kanssa kuljetaan kotipaikkakunnalla, laajemmin Suomessa ja myös ulkomailla, mutta kyllä me näistäkin toki toisiamme infotaan.

Lapset kohta aikuisia, ihan samalla tavalla pidetään lapset tietoisina menemisistä.

Mulla on työaika, eikä ylitöitä... Sen lisäksi minä satun olemaan se, joka ruoan laittaa. Mies ei laita. Lapsista toinen saattaa ryhtyä ruoanlaittoon jos on nälkäinen. Silti jatkuva ”ilmoitusvelvollisuus” ahdistaa. Tarkoitukseni ei ole tulla kotiin klo 22, vaan että olisi sellainen fiilis, että perhe ei ole vankila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan parisuhteessa pitäisi olla yhdessä vietettyä aikaa n. 7 - 8 h/vk. Tällöin nämä parisuhteen osapuolet pysyvät kartalla toistensa elämästä. Mikä idea on pysyä suhteessa, jos elämää ei jaeta vaan pelkkä yöpymispaikka.

-Yrittäjän (kohta) ex-vaimo

Joo onhan se niinkin. Musta tuntuu että oma mies toivoisi, että yhteistä aikaa olisi kaikki muu paitsi työaika. Sitten silloin tällöin voisi tästä poiketa, mutta harvakseltaan.

”Meneekö näin koko loppuelämä ja mitä sitten kun on eläkkeellä -24/7 yhdessä???”

Pitäkää hyvät ihmiset kiinni myös omista jutuista, harrastuksista, ystävistä, sukulaisista.

Jos tulee ero tai puoliso kuolee, nämä ovat kullan arvoisia.

Jos ollaan töissä liikkeellä yhteisellä kyydillä niinkuin nykyisin usein ollaan, niin vartinkin seisottaminen räntäsateessa on aika tyly temppu. Eli viestiä menemään puolisen tuntia ennen normaalia lähtöaikaa, niin toinenkin voi odotellessa tehdä saldoa.

Käytöstapoihin kuuluu että ollaan kotona silloin kun on sanottu tai ilmoitetaan viiveestä. Ei mitään minuuttiaikataulua tarvitse kertoa eikä menoja raportoida metrilleen, mutta tyyliin näen kaverin kahvilla, käyn hoitamassa asian x, tai ihan vaan että pää ei kestä ja otan omaa aikaa (no tätä ei sanota lapselle suoraan mutta puolisolle kyllä). Eli suunnilleen tietää aina missä toinen on ja milloin on arvioinut tulevansa. Joskus kauppaan lähtiessä sanon meneväni maisemareittiä, toinen tietää heti ettei normaali 90min toteudu.

Ja jomman kumman on oltava laittamassa koululaiselle ruokaa, ellei ole ennakoitu ja koululaiselle kerrottu mitä lämmittää kun tulee nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan parisuhteessa pitäisi olla yhdessä vietettyä aikaa n. 7 - 8 h/vk. Tällöin nämä parisuhteen osapuolet pysyvät kartalla toistensa elämästä. Mikä idea on pysyä suhteessa, jos elämää ei jaeta vaan pelkkä yöpymispaikka.

-Yrittäjän (kohta) ex-vaimo

Joo onhan se niinkin. Musta tuntuu että oma mies toivoisi, että yhteistä aikaa olisi kaikki muu paitsi työaika. Sitten silloin tällöin voisi tästä poiketa, mutta harvakseltaan.

”Meneekö näin koko loppuelämä ja mitä sitten kun on eläkkeellä -24/7 yhdessä???”

Pitäkää hyvät ihmiset kiinni myös omista jutuista, harrastuksista, ystävistä, sukulaisista.

Jos tulee ero tai puoliso kuolee, nämä ovat kullan arvoisia.

Olis se hyvä. Olen huomannu, että itselläni menee vähän samaa rataa äidin kanssa. Sillä ei ole ollut kavereita sitten nuoruuden ja ainoaan elossa olevaan siskoon pitää yhteyttä. On koko ajan tilivelvollinen isälle/miehelleen menoista. Ihan K O K O ajan.

Hermostun itse jos joudun olemaan ylitöissä yli 10min.