Onko teidän lapset olleet tyytyväisiä heille valittuun sukunimeen?

"Nimenvaihtajat useimmiten ottavat juurikin perinnesyistä esim. suvun vanhan nimen, joka muuten häviäisi. Aika harvoin on kyse täysin keksitystä.

Nyt joku "pesonen" taisi tässä vähän ottaa nokkiinsa.."

Päin vastoin, yleensähän nimet vaihdettiin - ja vielä nykyäänkin usein vaihdetaan - mielivaltaisesti keksittyihin. Edellä oli muutama esimerkki, jotka olivat lisäksi hyvin mauttomia.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:24"]No en kyllä sanoisi myöskään "Tähtivuorta" mitenkään kauniiksi, vaan lähinnä naurettavaksi. Näitä käännöskukkasia on entisillä ruotsinkielisillä nimenvaihtajasuvuilla, muita hölmöjä esimerkkejä mm. "Kiviruusu", "Lehmusoksa". Oikeasti, kuka haluaa olla Lehmusoksa? Ei sillä, etteikö itäsuomalaisissa nimissä ole rumiakin, mutta kyse on siitä, mihin tottuu. Lisäksi ainakin minulle ovat tärkeitä suvun perinteet ja pitkät juuret, joita on dokumentoitu ja tutkittu 1500-luvulle asti. Ja kyllä, minulla on aivan tavanomainen itäsuomalainen nimi, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Nimi, joka on aito, eikä vaihdettu tai teennäinen.[/quote]

Mutta eikö tässä vaiheessa maito ole jo kaatunut, kun sukunimi on käännetty viime vuosisadan vaihteessa? Eikö silloin esimerkiksi Tähtivuori ole jo osa suvun historiaa ja niitä ihannoimiasi pitkiä juuria? Eikö ole aika lapsellista alkaa haukkumaan käännösnimeä, joka on käännetty lähes sata vuotta sitten?

En todellakaan ymmärrä mitä teennäistä tai naurettavaa on nimessä joka on ollut suvussa useiden sukupolvien ajan, oli se sitten Tähtivuori tai Rytkönen. Naurettavaa on lähinnä oman nimen kehuminen muiden kustannuksella. Ei kai sen nimen omistaja vuonna 2013 itse ole sitä valinnut.

Mutta mikä sitten on se oikea suvun vanha nimi, jota pitäisi vaalia?

Esim. isoisovanhempiin mentäessä on jo yleensä 8 eri sukunimeä valittavissa. Ja puolisolla samoin. Mikä se yksi 16:sta on omin, joka pitäisi lapsillekin siirtää?

Nimi on oikeastaan niitä harvoja asioita nykymaailmassa, jotka meidät sitovat omiin juuriin ja suvun menneisyyteen. Mielestäni nimenvalinta ei ole mitään shoppailua, vaan (edes) tässä asiassa pitäisi noudattaa vanhoja perinteitä, vaikka niitä ei muuten noudattaisikaan.

Oletko tosissasi??!!! Eikös tuolla logiikalla JOKAISEN tulisi pitää oma nimensä, jotta liittyisi sukunsa historiaan. Silloin äiti pitäisi aina oman sukunsa nimen, jotta "kuuluisi" sukuun. Eikö silloin lapselle juuri pidä valita jomman kumman vanhemman nimi objektiivisesti, koska lapsi "hylkää" joka tapauksessa toisen suvun???!!! Höpsis, jokainen joka vähän sukunsa historiaa tuntee, tietää, että nimi ei ole se joka muodostaa verisiteet.

Sillä että joku valitsee kauniimman ja mieleenpainuvamman nimen -vaikka sitten työpaikkahakemusta varten, hah- ei ole mitään tekemistä helmenkalastajien kanssa. Tarkoitin sitä, että jos isän nimi on Sorvinen ja äidin Vanamo, niin kyllä esteetikko valitsee Linnea Vanamon :D (Ja tämä oli siten e-s-i-m-e-r-k-k-i, ei analysoida noita nimiä... :D)

"Sukunimien periytyminen on jo menetetty, kun sukunimen saa vaita aika vapaasti."
Kuka on menettänyt, kuka ei.

Toki suvun juuret ovat nykyisin helposti tutkittavissa ja dokumentoituja, joten siitä ei ole kyse, vaan näen asian lähinnä sitoutumiskysymyksenä. Ei voi mitään, mutta näen hohdokkaampana sen, että en ainakaan vaihda sukunimeäni joksikin "Linnunlauluksi", vaan säilytän perimäni nimen, olkoonkin, että on tylsä ja -nen -päätteinen.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt, että joku valitsee olla Saastamoinen kun tänä päivänä ei enää ole pakko. Perinneihmisiä varmaan...

Hih, kommenttien perusteella perinteitä kunnioittava ja sukuun sitoutunut nainen on siis sellainen, joka a) pitää sitkeästi itse perimänsä nimen tai b) noudattaa vanhaa nimisääntöä ja ottaa miehensä nimen. Tämähän on win-win :D

Kyllä se sukunimi aina yleensä on vaihdettu keksittyyn nimeen. Siis silloin kuin niitä urakalla 1930-luvulla vaihdettiin. Tosin aikoinaan moni ( siis 1600-1700-luvulla yms) sai sukunimen armeijassa, mutta ne oli usein lyhyitä tyyliin Träsk, Båsk, Ek. Tai sitten 1800-luvula papit antoi sukunimettömille nimiä Virtanen, Lahtinen, Laine yms. Kalevalan juhlavuoden nimenmuutos oli suuri juttu, johon myös ihmisiä painostettiin, ainakin lievästi. Mä tiedän parikin venäläisen sukunimen omannutta perhettä, jotka suomensi nimensä. Osa ei päässyt yksimielisyyteen, ja eräänkin perheen pojista jokainen otti eri skunimen, juuri tälläisen kaksiosaisen luontonimen.  Oma sukunimeni on kanssa vanha savolaisnimi, joka löytyy ekoista veroluetteloista. Ja Suomen kylähullut teoksesta myös:-)

Mulla oli joskus n. 6-vuotiaana harrastuksessa ohjaaja, jonka nimi oli Saastamoinen. Muista jo tuolloin ihmetelleeni miten mukavalla ihmisellä voi olla noin kamala nimi: Saastamoinen = saastan kaltainen

Tuokin taitaa olla ns. savolaisnimi ja sillä suunnalla tavallinen? Muualla herättää kummastusta.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:43"]

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt, että joku valitsee olla Saastamoinen kun tänä päivänä ei enää ole pakko. Perinneihmisiä varmaan...

[/quote]

Voi, olisin paljon mielummin Kiviruusu tai Lehmusoksa kuin joku Vehviläinen tai Virtanen tms.

t. nro 8 jonka oma nimi oli esimerkkejäkin rumempi. Tosin kälyni valitsi senkin mielummin kuin oman yksinkertaisen -nen loppuisen nimensä...

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:46"]

Kyllä se sukunimi aina yleensä on vaihdettu keksittyyn nimeen. Siis silloin kuin niitä urakalla 1930-luvulla vaihdettiin. Tosin aikoinaan moni ( siis 1600-1700-luvulla yms) sai sukunimen armeijassa, mutta ne oli usein lyhyitä tyyliin Träsk, Båsk, Ek. Tai sitten 1800-luvula papit antoi sukunimettömille nimiä Virtanen, Lahtinen, Laine yms. Kalevalan juhlavuoden nimenmuutos oli suuri juttu, johon myös ihmisiä painostettiin, ainakin lievästi. Mä tiedän parikin venäläisen sukunimen omannutta perhettä, jotka suomensi nimensä. Osa ei päässyt yksimielisyyteen, ja eräänkin perheen pojista jokainen otti eri skunimen, juuri tälläisen kaksiosaisen luontonimen.  Oma sukunimeni on kanssa vanha savolaisnimi, joka löytyy ekoista veroluetteloista. Ja Suomen kylähullut teoksesta myös:-)

[/quote]

Oman miehenikin nimi on tullut siten että naapureissa oli kaksi samannimistä, tyyliin Laakso. Toisen nimen (mieheni suvun) perään sitten laitettiin loppuosa, olkoon tässä nyt vaikka -virta.

t: 8

Länsi-Suomessa nimi tuli yleensä talon mukaan (sukupuolesta piittaamatta) ja ymmärrän oikein hyvin että esim. 300 vuotta vanhalla sukutilalla pidetään samaa nimeä sukupolvesta toiseen. Mutta taitaa olla aika harvinaisia nykyisin nuo oikeasti perinteikkäät nimet.

Meillä lapsilla on isän sukunimi, ja ovat olleet siihen tyytyväisiä.

Se on kauniimpi ja lyhyempi kuin minun sukunimeni.

Mun sukunimi oli ainakin 1542 veroluettolossa. Tai saman sukunimen omaavia oli melkein kymmenessä talossa.

Mutta ainakin ennen Savossa maaseudulla ihmisiä kutsuttiin talon nimellä. Eli vaika jos asuit tillla jonka nimi oli Selänpää, niin olit vaikka Selänpään Riitta, vaikka sukunimi olisi ollut Teittinen.  Mun isovanhemmat ainakin puhui aina niin,

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:46"]

Kyllä se sukunimi aina yleensä on vaihdettu keksittyyn nimeen. Siis silloin kuin niitä urakalla 1930-luvulla vaihdettiin. Tosin aikoinaan moni ( siis 1600-1700-luvulla yms) sai sukunimen armeijassa, mutta ne oli usein lyhyitä tyyliin Träsk, Båsk, Ek. Tai sitten 1800-luvula papit antoi sukunimettömille nimiä Virtanen, Lahtinen, Laine yms. Kalevalan juhlavuoden nimenmuutos oli suuri juttu, johon myös ihmisiä painostettiin, ainakin lievästi. Mä tiedän parikin venäläisen sukunimen omannutta perhettä, jotka suomensi nimensä. Osa ei päässyt yksimielisyyteen, ja eräänkin perheen pojista jokainen otti eri skunimen, juuri tälläisen kaksiosaisen luontonimen.  Oma sukunimeni on kanssa vanha savolaisnimi, joka löytyy ekoista veroluetteloista. Ja Suomen kylähullut teoksesta myös:-)

[/quote]

Näinhän se on ja minunkin sukunimeni on noilta ajoilta peräisin. Pienessä kylässä alkio valtaosalla olla sama sukunimi, joten muutama isäntä päätti vaihtaa nimensä toiseksi. Täysin keksitty sukunimi on meillä, ei tule talon nimestä, ei paikasta eikä mistään muustakaan sellaisesta, ihan vain erään turistin lausahduksesta. En silti koe etteikö nimellä olisi perinteitä. Olen kuitenkin jo viidettä polvea samalla sukunimellä, joten onhan siinä jo perinnettä.

Meillä lapset (ovat pieniä ekaluokkalaisia vielä) joskus sanovat että haluaisivat olla minun nimelläni, mutta olen sanonut että saavat sitten itse vaihtaa kun osaavat lausua sen oikein. ;)