Rakas ystäväni menossa ex-miehen häihin

Mua ei haittaisi. Onko tilanne ollut niinpäin että mies jätti sinut?

Ei haittaisi jos rakas ystävä menisi vieraaksi mutta jos rakas ystävä olisi se morsian niin sitten varmaan haittaisi ;)

Ero ei ollut dramaattinen, periaatteessa yhteinen päätös, mutta mun on ollut vähän vaikea päästä elämässä eteenpäin... Ja hieman haikeana seuraan, kun tämä elämäni-suuri-rakkaus on edennyt hyvin nopeasti uudessa suhteessaan. Toki toivon hänelle vain hyvää... Silti vähän itketti, kun kuulin tästä hääuutisesta.

ap

Miksi halusit erota elämääsi suuresta rakkaudesta?

Ja ihan rehellisesti, ehkä mua ihan vähän haittaisi?

Ei haittaisi, älä sinäkään anna haitata, ap. Ehkä exän uusi liitto on käänne sunkin elämässä, sysäys päästä eteenpäin. 

Mun mielestä on hienoa että eronneiden ystävyyssuhteet säilyvät eron jälkeenkin. Mulla on omia karvaita kokemuksia yksinäistymisestä eron jälkeen. Ja miehillä se taitaa olla aika yleistäkin?

Tuosta elämän suuresta rakkaudesta: tämä mies on vain yksi niistä. Olisihan se nyt ihan tolkutonta, jos nainen elää n. 80 v. ja siihen mahtuu vain yksi suuri rakkaus. TV-sarjojen ja naistenlehtien hömppää moinen, älä vaivaa sillä itseäsi. Eteenpäin on elävän mieli! :)

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 07:55"]

Miksi halusit erota elämääsi suuresta rakkaudesta?

[/quote]

Halusimme elämältä eri asioita.

Ja kiitos viisaista sanoista kutoselle. 

Haittaisi varmaan vähän. Itsetuntoni ei ole kovin hyvä, ja juuri yhtenä päivänä pohdin miehelleni ääneen, miten en ikinä voisi tehdä lapsilleni sitä, että laittaisin heidät kärsimään isäpuolesta ja puolikkaista sisaruksista (juu, oli vähän sellainen päivä, että piti olla oikein dramaattinen), ehkä vain siinä tapauksessa jos mies olisi kuollut mutta luultavasti ei sittenkään. Mies siihen totesi vain tyynesti, että jos eroaisimme, niin hän kyllä perustaisi uuden perheen. Jäin siinä sitten monttu auki tuijottamaan, kun yleensä ei tuollaisia pohdi ja kuittaa omatkin pohdintani vain tarpeettomana lätinänä. Arvaapa vaan, jäikö vaivaamaan. Mitä mies sillä tarkoitti? Haluaisiko hän lisää lapsia? Suunnitteleeko eroa? ;)

Eli kyllä, minua vaivaisi se, että ex on menossa naimisiin, täysin riippumatta siitä, kuka on eron halunnut ja onko ero ollut sopuisa vai riitaisa. Ehkä tosiaan ap:n tavoin tirauttaisin muutaman (dramaattisen) kyyneleenkin.

Ap, tärkeintä on tunnistaa tunteensa ja käsitellä niitä. Olet siis ihan oikealla tiellä.

9. Kuulostaa tosiaan siltä, että itsetuntosi ei ole kovin hyvä! Minäkin (ja veikkaan että aika moni muukin) olisi vastannut kuten miehesi tuollaiseen  kommenttiin (joka muuten kuulostaakin siltä, että yrität pedata ja painostaa miestäsi olemaan "samaa mieltä" mahdollisen eron jälkeisten mahdollisten uusien suhteiden tuomittavuudesta).

Siis olet sitä mieltä, että jos eroaisitte tai toinen kuolisi, kumpikaan teistä ei saisi enää kokea onnellista parisuhde-elämää? Että lapset automaattisesti kärsisivät siitä, että heidän vanhempansa ovat onnellisissa ja toimivissa liitoissa? Että lapset välttämättä kärsisivät siitä, että heidän elämäänsä tulee uusi, välittävä aikuinen ja uusia sisaruksia? - On toki totta, että lapset kärsivät aina vanhempiensa erosta ja joskus uusperhekuviot eivät ole toimivia. Joskus ero on kuitenkin ainoa vaihtoehto juuri lasten hyvinvoinnin takia (kun parisuhde on ajatunut tuhoisaan umpikujaan eikä sitä enää voi selvästi pelastaa), ja on myös paljon onnellisia ja toimivia uusperheitä, joissa uudet sisarukset ovat tosiaankin lapsille äärettömän rakkaita! Aikuisen, siis SINUN ja MIEHESI vastuullahan se olisi eron jälkeen arvioida uuden kumppanin ja suhteen toimivuus jo olemassa olevien lasten kannalta ja lähteäkin vain sellaisiin parisuhteisiin, joissa lapset asetetaan ensisijalle.

Minusta tuo sinun "pohdintasi" kuulosti lähinnä siltä, että haluat varmistaa (itsellesi kenties vakuutella), ettei miehesi mahdollisen eronkaan jälkeen ottaisi uutta naista ja perustaisi uutta perhettä, koska SINÄ et henkisesti kestä sitä ajatusta. Haluat ajatella, että äitipuoli ja uudet sisarukset olisivat lähtökohtaisesti ja välttämättä paha asia: pahempi kuin isän yksinäisyys. 

Miehesi kommentti taas ei todellakaan tarkoittanut sitä, että hän haluaisi erota sinusta, vaan sitä, että hän - kuten moni muukaan - ei halua elää yksin ja nimenomaan nauttii elämästään perheellisenä. Jos hän ei enää voi perheellisenä sinun kanssasi elää, hän haluaa sitä sitten jonkun muun kanssa. Minusta huolestuttavampaa sinun kannaltasi olisi ollut, jos miehesi olisi sanonut jotain tyyliin "joo, minäkään en eron jälkeen tai sinun kuoltuasi enää koskaan haluaisi vakiintua vaan elellä aina sinkkumiehenä".

Koita nyt keskittyä parisuhteesi tähän päivään, ja lakkaa pyörittelemästä kielteisesti kaikkea miehesi sanomaa. Miehelläsi on oikeus omaan mielipiteeseensä, ja hänen mielipiteensähän oli selvästi perhemyönteinen.

Minä kyllä loukkaantuisin. En tietenkään mitään sanoisi ystävälle, mutta ottaisin henkisesti etäisyyttä. Itselläni tosin on se tilanne, että parisuhteissa minulla ja puolisolla on aina ollut omat ystävät (tällä hetkellä olen sinkku). Toki välillä puolisotkin on mukana, ja kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Joten minun tilanteessani olisi todella kummallista, että rakas ystäväni päättäisikin ruveta kaveeraamaan exäni kanssa, ja menisi hänen häihinsäkin.

Onkohan kyseessä sitten joku sosiaalinen velvoite, tyyliin kaverin vanhemmat asuvat exän vanhempien naapurissa, joten hänen on mentävä häihin? Kaverin puoliso on exän bestman?

Joka tapauksessa, sieluni itkisi verta, mutta ulospäin hymyilisin, välttelisin aihetta, mikäli ystävä välttämättä haluaisi kääntää veistä haavassani toteaisin kuinka onnellinen olen että ihmiset rakastuvat ja sitoutuvat ja kuinka oma elämäni oikeastaan alkoi juuri siitä erosta ja olen löytänyt iseni ja blaablaablaa.

Ei haittaisi, tapaan säännollisesti parhaan ystäväni exää ja olin hänen häissään vieraanakin. Ei meidän ystävyys kuollut vaikka heidän rakkaus kuolikin.

No ymmärrän, että tunnetasolla asia vähän haittaa ja vaivaa. Minusta varmaan tuntuisi samalta, mutta tajuaisin kuitenkin, että olisi lapsellista tuoda asia jotenkin esille.

Ero tilanteet voi olal ystävillekin vaikeita, jos on oltu pariskunnan kummankin osapuolen ystäviä. Ystävät ei halua valita puolia ja asettua erossa jonkun puolelle tai jotain vastaan. Ajattelepa tilannetta niin, että sinä menisit nyt naimisiin ja ystävä sanoisi, ettei tule häihin, koska haluaa olla lojaali exällesi...

Se että ystävänne menee miehen häihin, ei tarkoita millään tavalla mitään sellaista, ettei hän olisi myös sinun ystävä tai ettei hän arvostaisi sinua tms. jos hänet on kutsuttu, niin aika vaikea olisi kieltäytyäkään.

Voi rauhassa mennä. Ei tarvi raportoida yksityiskohtia.

On mennytkin, ei haitannut. Älä vaan mainitse ystävällesi noista ajatuksistasi.

Taitaa se haitata, kun täällä avaudut.

t: eräs joka voisi olla vaikka vieraana exänsä häissä

Minun ex-mies menee naimisiin ensi kesänä, mutta morsian on persjalkanen:-) Ja on ihan sama ketä sinne menee, lapsetkin menevät käymään.

Riippuu tilanteesta ja kestä exästä on kyse: nuoruuden poikaystävistäni vai Elämäni Rakkaustarinasta.

Komppaan viittätoista, mitä tahansa ajatteletkin, älä mainitse mitään ystävälleei. Ei ole kiva joutua "valitsemaan" puoliaan.

Ei haittais, en ymmärrä miksi pitäisi edes haitata. En ole tyyppiä, joka muuttuu katkeraksi eron jälkeen.

Mä oon menossa exäni häihin uuden mieheni kanssa. Mutta me ollaankin kaikki vähän omituisia.