Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, miten päätitte elintasonne?
04.07.2020 |
Varsinkin jos toisella on huomattavasti enemmän varallisuutta ja halua elää pröystäilevämmin eikä Pirkat ja Rainbowit kelpaa? Onko järkeä edes muuttaa yhteen, jos toinen arvostaa brändiä ja luksusta ja jos toisella ei yksinkertaisesti ole varaa näihin tuotteisiin?
Kommentit (27)
Osa rahoista on yhteisiä, ja niiden mukaan mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätettiin siten, että kumpikin laittaa 2/3 palkastaan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan niin asuminen, ruoka, yhteiset lomareissut kuin lastenkin tarpeet. Loput 1/3 kumpikin pitää itse ja tekee rahoillaan mitä haluaa. Mutta ei meillä sentään niin toimita, että toinen käyttäisi yhteisiä rahoja ruokaan ja toinen toisi ruokapöytään omilla rahoillaan itselleen hanhenmaksapalleroita ja tryffeleitä. Kaikki syövät ruokapöydässä ihan samaa ruokaa.
Järjellä. Kumpikin tietää, että brändi ei takaa laatua, ja ihan yhtä hyvin loistotuotteita voi löytyä myös halvemmilta merkeiltä.
Meillä työnantajat päättävät elintasomme. Toistaiseksi ovat kohdelleet ihan hyvin, kun nettotulomme ovat + 15.000 e/kk. Silti ostamme pirkkaa, rainbow ja kotimaista tuotemerkkejä. Jää enemmän rahaa sijoitustoimintaan ja matkailuun.
Jos toista rakastaa niin tottakai kannattaa muuttaa yhteen. Tuskin se pröystäilevä varakkaampi puoliso haluaa et toinen tuo pihaan ruosteisen Fiatin, et eiköhän se elintaso mene varakkaamman mukaan. Ellei se varakkaampi satu olemaan superpihi lidl-asiskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä sinänsä ole mitään päätetty muuta kuin että asuminen maksetaan tulojen suhteessa. Minä olen vähävaraisempi koska opiskelen ja voin siksi tehdä työtä vähemmän, mies tekee pienemmällä tuntiliksalla mutta kokoaikaisena. Mulla ei ole mitään tarvetta saada esimerkiksi miehen harrastusvälineitä tai uutta autoa itselle. Ruoka maksetaan suhteessa tulojen mukaan ja syömme kummatkin samaa ruokaa, minusta sellainen parisuhde on erokypsä, jossa toinen mutustaa einesmaksalaatikkoa samalla kun toinen laittaa itselleen lohta ja uusia perunoita, ellei se toinen sitten rakasta einesmaksalaatikkoa ja inhoa lohta.
Mies tienaa huomattavasti enemmän, mutta meillä on yhteiset rahat ja yhteinen talous. Olen huomattavasti pihimpi, kun mies taas tykkää pistää rahaa haisemaan sitä tahtia kun sitä tulee. Kompromissina elämme leveämmin mitä minä haluaisin, mutta säästeliäämmin mitä mies haluaisi. Isommista hankinoista keskustellaan aina, ja ne tehdään vain yhteisymmärryksessä.
Elämämme olisi hyvin toisen näköistä, jos tasan maksettaisiin kaikki ja sen mukaan määriteltäisiin elintaso. Lapsia olisi silloin vain yksi ja olisin palannut töihin heti kun mahdolista. Nyt olen ollut kotona pidempään kaikkien kanssa lähinnä siksi, että miehellä on hyvin vahva mielipide siitä, miten tärkeää nimenomaan äidin läsnäolo on pienelle lapselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toista rakastaa niin tottakai kannattaa muuttaa yhteen. Tuskin se pröystäilevä varakkaampi puoliso haluaa et toinen tuo pihaan ruosteisen Fiatin, et eiköhän se elintaso mene varakkaamman mukaan. Ellei se varakkaampi satu olemaan superpihi lidl-asiskas.
Miten osasitkaan tuoda tuon Fiatin keskusteluun? :D Naapurin rouva ajaa vanhalla Fiatilla ja mies uudella bemmillä. Eron huomaa myös vaatteista, hiuksista, jne.
Sitä varten seurustelimme, jotta opimme tuntemaan toisemme, elintason, elämäntavan, arvot, kiinnostuksen kohteet, tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat. Jos ne olisivat olleet kovin erilaiset niin emme varmaan olisi koskaan sitoutuneet toisiimme vaan kumpikin olisi lähtenyt etsimään kumppania, joka jakaa samat arvot.
Meillä oli samanlaiset tavat ja tasot ja kiinnostuksen kohteet. Jo seurustelun alkuaikoina ostettiin tietysti ruuat puoliksi riippumatta siitä, kumman luona oltiin, ja huomattiin että muita isoja eroja ei ole kuin että toinen syö vegaanisesti ja toinen ei.
Yhteinen talous hoituu niin, että kuukausittain molemmat tallettavat taloustilille saman summan, joka on laskettu kattamaan sen kuukauden asumiskulut, ruuan ja yhteisen auton kulut. Jos raha loppuu kesken, laitetaan lisää, ja jos sitä jää niin se tietysti siirtyy seuraavalle kuukaudelle. Kaikki muu on omaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes päätyis yhteen sellasen kanssa jolle jotkut brändit ovat tärkeitä.
No voi olla vaikeaa tulla toimeen keskenään, jos elämänarvot poikkeavat noin paljon kuin ap mainitsi.
Ei kai meillä ole tarvinnut asiasta sen kummempaa väittelyä käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä työnantajat päättävät elintasomme. Toistaiseksi ovat kohdelleet ihan hyvin, kun nettotulomme ovat + 15.000 e/kk. Silti ostamme pirkkaa, rainbow ja kotimaista tuotemerkkejä. Jää enemmän rahaa sijoitustoimintaan ja matkailuun.
En edes usko tällaisten työpaikkojen olemassaoloon. Mikä työ on näin tärkeää, että siitä maksetaan noin paljon.
Minulla on n. 200000 enemmän pääomaa kiinni asunnossamme kuin puolisolla.
Päivittäiskulut puoliksi.
Eli käytännössä puolisoni on vetänyt elintasoni alakanttiin ja elämme huomattavasti pihimmin kuin mihin minulla olisi varaa saman tuloisen kanssa.
Välillä mietin onko tässä järkeä ja olenko vain lokkeilijan lypsylehmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin jo köyhänä, että olen mieluummin ilman, kuin ostan jotain, jota en tahdo. Siis tahdoin laatua, ulkonäköä, materiaalia, en niinkään merkkiä, johon ei rahat riittäneet. On hyvä, kun nykyisin on varaa ostaa sellaista kuin tahtoo ja tarvitsee. Puolison mielestä voisin kuluttaa enemmänkin, mutta kohtuus, sanon minä. Välillä ajatteluttaa, kun moni ostaa määrää ja minä vähäistä laadukasta ja mieleistä. Esim toisen sänky on 200 € ja minun 3000 € valmistusmateriaalitkin aivan eri. Tykkään nukkua mukavasti! Toisella on kallis auto ja minulla ei ole autoa ollenkaan, mutta haveilen jo sähköpyörästä. Rahaa olisi ostaa se heti, mutta täytyy tuumata ensiksi tarpeeksi kauan, että millaisen tahdon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on n. 200000 enemmän pääomaa kiinni asunnossamme kuin puolisolla.
Päivittäiskulut puoliksi.
Eli käytännössä puolisoni on vetänyt elintasoni alakanttiin ja elämme huomattavasti pihimmin kuin mihin minulla olisi varaa saman tuloisen kanssa.
Välillä mietin onko tässä järkeä ja olenko vain lokkeilijan lypsylehmä.
Eihän se puoliso ole mikään lokki jos teidän elintaso on lähempänä hänen elintasoaa kuin sinun. Ja jos rakastat rahojasi niin paljon enemmän kuin puolisoasi, niin on parempi erota ja alat lokkeilla jotain itseäsi rikkaampaa.
Ollaan totuttu elämään opiskelijoina yhdessä pienellä budjetilla, nyt sitten valmistuttua on elintaso noussut ja laitetaan molemmat myös sama % palkasta yhteiselle tilille ja varakkaampi nyt muutenkin makselee muutamia juttuja.
Sehän se on elintasoa myös, ettei aina tarvitse ostaa sitä halvinta ja huonointa.
Kyllä se edelleen on niin, että hyvä laatu maksaa, olipa se sitten ruokaa tai tavaraa, siitä ei pääse koskaan mihinkään, sanoipa kuka mitä tahansa.
Pelkästä brändistä ei tietenkään kannata maksaa, mutta tokihan jo tuoteselosteita katsomalla näkee, mitä missäkin tuotteessa on.
Ei se ole pröistäylyä, jos ostaa tuoretta ruokaa ja vähän kallimpaa lähiruokaa, eikä tyydy siihen tavaraan, joka ensin seisonut varastoissa päivä-ja viikkotolkulla.
Sama kodinkoneissa ja muissa jutuissa. Jos saanut hankkittua hyvän elintason, miksei siitä saisi myös nauttia?
Molemmat olemme samanhenkisiä ja samantasoinen koulutus kummallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työnantajat päättävät elintasomme. Toistaiseksi ovat kohdelleet ihan hyvin, kun nettotulomme ovat + 15.000 e/kk. Silti ostamme pirkkaa, rainbow ja kotimaista tuotemerkkejä. Jää enemmän rahaa sijoitustoimintaan ja matkailuun.
En edes usko tällaisten työpaikkojen olemassaoloon. Mikä työ on näin tärkeää, että siitä maksetaan noin paljon.
Ihan on pörssilistattu suuryritys ja valtion virka. Yhteensä bruttotulot noin 350.000 vuodessa, josta jäätuo reilu 15.000 euroa nettona kuussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työnantajat päättävät elintasomme. Toistaiseksi ovat kohdelleet ihan hyvin, kun nettotulomme ovat + 15.000 e/kk. Silti ostamme pirkkaa, rainbow ja kotimaista tuotemerkkejä. Jää enemmän rahaa sijoitustoimintaan ja matkailuun.
En edes usko tällaisten työpaikkojen olemassaoloon. Mikä työ on näin tärkeää, että siitä maksetaan noin paljon.
Ihan on pörssilistattu suuryritys ja valtion virka. Yhteensä bruttotulot noin 350.000 vuodessa, josta jäätuo reilu 15.000 euroa nettona kuussa
Ja tarkennuksena vielä, valtion virasta (mies) vähän vajaa 100.00 per vuosi. Pörssiyrityksen ylempää keskijohtoa (nainen) bonuksineen ja osakepalkkioineen reilu 250.000 per vuosi.
Meillä on yhteiset rahat. Varallisuutta on mutta Lidlin tuotteet ovat ihan kelvollisia meille.