Liikunta ja kropan mittasuhteet

Toisaalta tuntuis, että pitkä on väistämättä kömpelömpi? Mikä puolestaan viittaisi siihen, että "töppöjalan" häviämä liikkumisnopeus/tahti saisi tasoitusta?

En tiiä, vaikeeta on :-)

Joskus kun katsoo tosi pitkiä naistanssijoita, niin eivät ne ole yhtä luontevan näköisiä liikkeissään kuin lyhyemmät.

Jos juoksemisnopeus olisi pelkästään pituudesta kiinni, niin sittenhän lento- ja koripalloilijat ois valinneet ihan väärän lajin. ;) Noh, eri juoksumatkoillahan pärjää erimalliset ihmiset, kuten täällä on jo todettukin. Maailman nopein mies Usain Bolt on 195 cm ja melkoisen lihaksikas, askel on ihan hurjan pitkä, kun juoksee "lönkötellen" 100 m reippaasti alle kymmenen sekunnin. Pitkillä matkoilla taas pituudesta ei näytä olevan vastaavaa hyötyä, kuten esim. pikkuinen, mutta sitkeä pitkänmatkanjuoksija Haile Gebreselassie osoittaa (pituutta en löydä, muta pikkuinen mies on kysessä). 

Tuli muuten mieleen, että jos joku juoksee maratonin neljään tuntiin, niin keskinopeus on päälle 10 km/h, eli melkoista haipakkaa noin pitkälle matkalle. Huiput taitavat yltää melkein 20 km/h. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 14:09"]

Eilen täällä nostettiin ylös hauska ketju, jossa tyyppi ihmetteli, miten hän kävelee 8 kilometriä tunnissa, kun kaveri hölkkää 6.

Muutamassa viestissä puututtiin kunnon lisäksi myös esim. pituuteen/jalkojen pituuteen, ja todettiin, että pitkillä on helpompaa marssia nopeasti?

Jäi mietityttämään. Ei kai urheilullisuus, siis liikunnallinen kyvykkyys, voi olla raajojen pituudesta kiinni, varsinkaan juoksussa tai  kävelyssä?

Jos aattelee että 160-senttinen ja 175-senttinen ovat muuten samalla viivalla, paitsi mittasuhteiden mukaan, niin missä lajeissa sitten pidempi pärjää paremmin (jätetään koripallot pois)?

Ja eikö se pitkä menetä "etulyöntiasemaansa" (sikäli kuin sitä on), koska pidemmät raajat = raskaammat raajat, pidemmät raajat = isompi liikekaari, aikaa kuluu enemmän liikkeiden suorittamiseen.

Joo, on ongelmia. Töissä on tylsää.

Nyt liikuntamaisterit vastaamaan.

[/quote]Voimanosto on tappien laji. Kaikki liikkeet (etenkin kyykky ja penkkipunnerrus) ovat lyhytraajaisempia helpompia, koska nostomatka on lyhyt ja kehon mittasuhteet (ei pidä olla pitkät jalat ja kädet suhteessa edes lyhyellä!) ovat edulliset...

No minä olin aina hitaampi kävelijä ja juoksija kuin entinen poikaystäväni. En keksi muuta selitystä kuin raajojen pituuden. En vain kyennyt kävelemään samaa vauhtia kuin hän. Olen itse 160cm ja hän oli yli 180cm. En myöskään ollut häntä huonokuntoisempi vaan tein enemmän juoksulenkkejä kuin hän, silti minun oli vaikea pysyä hänen juoksuvauhdissaan. Voidaan tietysti ajatella, että minulla oli huono kunto mutta harjoittelin siis enemmän kuin hän.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 09:25"]

No hei, miehillä on alakropassa 20 prosenttia enemmän voimaa kuin naisilla, siis keskimäärin, ja yläkropassa suhde on vielä masentavampi: naisilla on 60 prossaa miesten lihasvoimasta. Eli tämä yksin selittää sen, miksi poikaystävä kävelee tyttöystävää nopeammin.

[/quote]

Eikö se ole alaraajoissakin jotain 60%:n luokkaa, siis naisten lihasvoima?

No hei, miehillä on alakropassa 20 prosenttia enemmän voimaa kuin naisilla, siis keskimäärin, ja yläkropassa suhde on vielä masentavampi: naisilla on 60 prossaa miesten lihasvoimasta. Eli tämä yksin selittää sen, miksi poikaystävä kävelee tyttöystävää nopeammin.

Kyllä pitkillä jaloilla askel on pitempi, sanoohan sen nyt järkikin. Urheilullisuus ja kestävyys taas ei ole kiinni raajojen pituudesta.

Itse olen noin 150 cm maratoonari. Olen hyvässä kunnossa, mutta en voisi ikinä yltää samoihin tuloksiin nopeudessa kuin 180 cm pitkä maratoonariserkkuni - vaikka kuntomme on samaa luokkaa. Hänen normaali juoksuaskeleensa olisi minulle harppomista.

Mäkin kuljen vauhdikasta kävelyä nopeammin kun hölkkäämällä. Vaikka se hölkkääminen vie enemmän voimia. Juoksu sitten erikseen, juoksemallahan pääsee nopeesti :)

No ieköhän juoksija lönkyttele tuossa tapauksessa.

en ymmärrä, sillä mä juoksen. ja tunnissa juoksen n 11-12 km. mulla on kyllä aika pitkät jalat ja sen lisäksi olen erittäin kestävä. enkä pysähdy koskaan hetkeksikään, en edes liikennevaloihin. jalat juoksis pidemmällekin, mutta pää ei kestä. mä väittäisin, että liikunta on pitkälti pään sisällä ja päästä kiinni, ei jaloista.

Jos katselee lajien huippuja, niin näyttää tietynlaisilla kropilla sujuvan tietynlaiset lajit parhaiten. Miesten 100m pinkojat eivät ole mitään ihan lyhyitä miehiä. Toisaalta en muista oikein missään juoksulajissa pahemmin nähneeni huipulla lyhyitä ihmisiä, paitsi pidemmän matkan juoksussa kenialaisia...

Lisäksi moni on kropaltaan eri tyyppinen. Pitkien matkojen juoksijat ovat kevyitä ja kuivakoita, lyhyen pinkojat sitten niitä lihaskimppuja. Kyllähän ne kropatkin kehittyvät tiettyyn suuntaa, mutta eiköhän se tietty ominaisuus ole ollut ihan synnynnäistä ja osittain myös syntyperään sidottu.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 14:59"] mä väittäisin, että liikunta on pitkälti pään sisällä ja päästä kiinni, ei jaloista.

[/quote]

Tätä väitettä tosiaan kuulee, mutta onko sen sanojilla itsellään mitään vaivoja? Ts. oletko sitä mieltä, että esim. nivelrikkoisen juoksukyky on vain päästä kiinni?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 14:59"] mä väittäisin, että liikunta on pitkälti pään sisällä ja päästä kiinni, ei jaloista.

[/quote]

Tätä väitettä tosiaan kuulee, mutta onko sen sanojilla itsellään mitään vaivoja? Ts. oletko sitä mieltä, että esim. nivelrikkoisen juoksukyky on vain päästä kiinni?

[/quote]

huoh...

Just testasin tätä ja juoksin niin reippaasti kuin pystyin. Tunnissa meni 9.3 km, koira oli mukana vetämässä ja pysähdyttiin kerran liikennevaloihin ja koiran mennessä tarpeilleen 2 kertaa. Reitti paikoitellen mäkinen.

Mä oon kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta töppöjalkainen:[

Kai sitä pitkillä jaloilla pötkis lujempaa.

Vertailun vuoksi muuten viime viikolla mun edellä meni 2 nuorta urheilullisen näköstä sälliä ja ne eteni täsmälleen samaa tahtia vaikka niillä oli varppina pitemmät jalat, en mitannu kyllä:D

kyllähän tässä polvet sillon tällöin vihoittelee, ei juostessa kylläkään. mulla rajat asettaa päät, ei muu kroppa.

Pitemmät jalat = pitempi askel. Tämä lisää tehokkuutta. Lyhyemmältä menee enemmän aikaa ja energiaa saman matkan ylittämiseen.

Tieteellistä näyttöähän mulla ei ole, mutta väitän että 2-metrinen veljeni kävelee nopeammin saman matkan kuin minä, 165-senttinen persjalkainen nainen, vaikka askeltaisimme samaan tahtiin. Eli väistämättä  perusaskel on pitkäjalkaisella pidempi kuin lyhytjalkaisella. Toki yksilökohtaisia vaihteluita on, yhden askel on pidempi kuin toinen, mutta sitähän tässä ei nyt haettu vaan sitä, onko raajan pituudella merkitystä askelen pituuteen.

Laitapa ap vaikkapa kaksi hammastikkua 45 asteen kulmaan niin, että toisesta päästä ovat yhdessä. Mittaa sitten  toisen pään tikkujen välimatka. Ja vertailun vuoksi laita vaikka pumpulipuikot rinnakkain taas 45 asteen kulmaan siten, että toisesta päästä ovat yhdessä. Mittaa toisen pään puikkojen välimatka. Tuo 45 astetta siis edustaa ihmisen normaalia askelta, jalkojen asentoa toisiinsa nähden askeleen ääriasennossa.

Matemaattisestihan tämä on a potenssiin 2 + b potenssiin 2 = c potenssiin 2.

Eli mun vastaus on; kyllä jalan pituudella on merkitystä, koko kropan pituudella ei niinkään (jos mitään ilmanvastuksia tms. ei huomioida).

Mulla kyllä rajat aiheuttaa hapenottokyky. Ja se raja tulee niin nopeasti vastaan, ettei siinä ehdi pää tai jalat hyytyä (4-5 km hölkäten, paljon nopeammin hyytyy juosten). Mutta jos olis huippukunnossa eikä astmailuja, en tiedä mikä kohta sitten rupeaisi eka kinnaamaan.