En tajua miten joku saa hoidettua vauvan ja kaikki kotityöt!

Saati useamman lapsen yh tai sairaan lapsen vanhempi. -Päivää oppii organisoimaan kokemuksen myötä.

Vauva meni hyvin, mut toi kerkeäväinen 1-vuotias onkin haasteellisempi.

Mitä sä sitten teet sen vauvan kanssa kaiket ajat?

Mä touhusin kotityöt kun vauva oli hereillä. Olipahan silläkin jotain katteltavaa ja imetykseen tosiaan voi mennä aikaakin. Kun vauva nukkui, lepäsin itsekin tai istuin koneella, tai no jotain astia- ja pyykkikoneen täyttöä silloin.

Vauvan kanssa kävin kävelylenkeillä, joten koira menis siinä samalla? Kauppa asiat samalla reissulla myös. Koiran iltapisut hoitelin, että vauva yöunille ja koira ulos lähimetsään.

Hanki aluksi ainakin valmisruokaa. Jos voit viedä vauvan jo ulos niin tee kärrylenkki koiran kanssa ja ota roskapussi mukaan. Kun vauva on hetken kylläinen, mene ihan ensimmäiseksi vessaan ja syö ja juo, siis ihan ensimmäiseksi, vaikka mitä olisi tekemättä. Ja jos arvelet, että vauva nukkuu hetkisen, käy ennemmin suihkussa kun alat imuroida. Monia pikkuhommia - lattian lakaisu, tiskien laitto jne. oppii tekemään vauva käsivarrella.

Ja jätä ne työt, jotka ei ole välttämättömiä juuri nyt, hamaan tulevaisuuteen.

Enpä minäkään tiedä, miten ISON talon hommat ehtii hoitaa, mutta pienen (3h+k) kodin kanssa ei ole ongelmia, vaikka lapsia onkin viisi, 2kk-13v ja olen yh.

Älä imetä.

Elämä helpottuu kummasti kun priorisoi. Onko pakko asua isossa talossa minkä hoito vie tuhottomasti aikaa, onko pakko pitää lemmikkejä tai kotieläimiä jne.

Meillä on satsattu vapaa-aikaan ja mukavaan yhdessäoloon. Ei ole isoa taloa vaan rivitalo-osake, ei pihatöitä, ei remonttia, vain normaalit siivoukset.

Vähän kyllä ihmettelen että jollain menee kaikki aika huushollaamiseen vaikka olisi iso talo.

Toisekseen kaikilla ei ole yhtä hyvä organisointikyky. Näkeehän sen ihan työelämässäkin, osa saa paljon aikaan siinä missä toinen ei mitään.

Ongelmat alkavat vasta sitten kun tuohon kotiin ja lapseen yhdistetään työssäkäynti.

Sitä ennen päivässä on 16 tuntia jaettavana kotitöihin ja lapseen.

Menneisyydessä 270m2 siivottavaa, 3v isoveli ja vauva.

Joku tuolla jo mainitsikin; pitää priorisoida, ensimmäiset asiat ensimmäiseksi. Lapsi pitää hoitaa, omasta itsestä pitää huolehtia, ruokaa pitää olla. Kämpän kiilto ei ole ykkösasia, vaan peruspuhtaus.

Meillä ainakin sisustaminen ja hyvältä näyttäminen on ihan viimeinen asia.

Riippuu varmaan siitä, että kuinka haastava vauva on. esikoisen kanssa ei tehty mitään, mieskin teki ruoan minulle lämmittämistä vaille valmiiksi. Seuraavien lasten kanssa oli paljon helpompaa, vaikka syntyi kaksoset ja esikoinen oli tuolloin 2v. Tällöin miehellä oli lämmin ruoka odottamassa, kun pääsi töistä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 18:02"]

Ongelmat alkavat vasta sitten kun tuohon kotiin ja lapseen yhdistetään työssäkäynti.

Sitä ennen päivässä on 16 tuntia jaettavana kotitöihin ja lapseen.

Menneisyydessä 270m2 siivottavaa, 3v isoveli ja vauva.

[/quote]

Minusta ei. Silloin kun oli töissä ja lapset hoidossa, kotona oli aina siistiä. Kukaan ei jaksanut enää illalla pömistää paikkoja sekaisin. Nyt kun ollaan lasten kanssa kotona, kotityöt tuntuu kymmenkertaistuneen ja aika niihin on hävinnyt tyystin.

Ap:n kysymykseen en osaa vastata. Itse en saa mitään tehtyä. Kun saan vauvan nukkumaan ehdin suunnilleen täyttää pesukoneen, tiskikoneen, pedata sängyt ja juoda kupin kahvia ja sitten se jo herääkin. Ärsyttää edes kaivaa mitään imuria esiin, kun tietää että ehtii ehkä vähän aloittaa ja sitten jää hommat kesken.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 17:58"]

Mitä sä sitten teet sen vauvan kanssa kaiket ajat?[/quote] Tätä minäkin ihmettelen. Ja kuinka hirvittävästi niitä kotitöitä on? Eli kuinka monta tuntia niiden kotitöiden tekoon menee päivässä?

Vauvasta se ehtiminen on varmaan paljon kiinni. Meillä varsinkin kuopus tykkäsi kelliä kantoliinassa, joten kotitöiden teko oli erityisen vaivatonta vaikka parivuotia isoveli pyörikin mukana. Esikoisen kohdalla en vielä ollut hankkinut kantoliinaa, joten hommat piti tehdä yksikätisesti.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 18:02"]

Ongelmat alkavat vasta sitten kun tuohon kotiin ja lapseen yhdistetään työssäkäynti.

Sitä ennen päivässä on 16 tuntia jaettavana kotitöihin ja lapseen.

Menneisyydessä 270m2 siivottavaa, 3v isoveli ja vauva.

[/quote]

Minusta ei. Silloin kun oli töissä ja lapset hoidossa, kotona oli aina siistiä. Kukaan ei jaksanut enää illalla pömistää paikkoja sekaisin. Nyt kun ollaan lasten kanssa kotona, kotityöt tuntuu kymmenkertaistuneen ja aika niihin on hävinnyt tyystin.

Ap:n kysymykseen en osaa vastata. Itse en saa mitään tehtyä. Kun saan vauvan nukkumaan ehdin suunnilleen täyttää pesukoneen, tiskikoneen, pedata sängyt ja juoda kupin kahvia ja sitten se jo herääkin. Ärsyttää edes kaivaa mitään imuria esiin, kun tietää että ehtii ehkä vähän aloittaa ja sitten jää hommat kesken.

[/quote]

Miksi et pysty tekemään mitään kun vauva on hereillä?

Itsellä muuten aivan päinvastainen kokemus tuosta kodin siivoustarpeesta. Olen ollut kotiäitinä useita vuosia kolmen lapsen kanssa ja koti oli aina siisti, pyykit pestynä ja ruoka alusta loppuun itse tehtyä. Em. hommiin ei oikeasti edes mene paljoa aikaa joten ehdin silti touhuta lasten kanssa, ulkoilla, viedä kerhoihin jne.

Nyt kun olen töissä, en meinaa millään tottua siihen että koti on sotkuinen, pyykkikori pursuu koko ajan yli ja ruokakin on aiempaa yksipuolisempaa ja eineksiinkin joudun usein turvautumaan. Työ vie energiaa niin paljon, että kodin hoito on se mikä jää pakosta vähemmälle.

Tee vain minimit. Opettele lintsaamaan. Ehdit puunata ja elää normi-ihmisen tavoin sen ohikiitävän hetken jälkeen, jolloin lapsesi on pieni, suloinen, ainoalaatuinen vauva. Älä välitä tehoäideistä, jotka hoitavat suurperheen, maatilan ja opiskelun yhtaikaa, ne ovat oma rotuns. Ihanaa vauva-aikaa!

Joo, no tuo riippuu paljon myös vauvan luonteesta :) Ihmettelin samaa esikoisen vauva-aikoina, että miten kukaan saa mitään tehtyä vauvan kanssa. Jotkut äitikaverit ompeli jotain vauvanvaatteita, kun vauva nukkui päiväunia. Minä työntelin aina päiväuniaikaan tuntikausia ulkona vaunuja tai sitten kanniskelin vauvaa liinassa koko ajan hytkytellen ja kävellen, koska vauva heräsi heti, jos vaunujen/minun liike lakkasi. Ja vauvan hereillä ollessa kannoin sylissä tai imetin, koska muuten hän karjui koko ajan. Yötkin oli risaisia, herätyksiä yli kymmenen kertaa yössä ja olin päivisin ihan zombi.

Toisen lapsen syntyessä pelkäsin jo etukäteen ja päätin, että esikoinen jatkaa päiväkodissa vauvan synnyttyä. No vauvahan oli oikea kullanmuru, hän nukkui pitkiä pätkiä sängyssä tai paikoillaan olevissa vaunuissa! Ja hereillä ollessaan naureskeli tyytyväisenä sitterissä. Yöllä heräili vain muutamia kertoja ja nukahti nopeasti. Otin esikoisen kotiin, sain sekä hänet että vauvan hoidettua hienosti ja ehdin vieläpä siivota kotia ja laittaa miehelle päivällistä, mitä en esikoisen vauva-aikana ollut tehnyt kuin pari kertaa.

Ihmiset ovat erilaisia, eri valmiuksilla ja taidoilla varusteltuja. Itselläni ei koskaan ole ollut niin tylsää ja vähän tekemistä kuin esikoisen vauva-aikana. Hoidin vauvan, tein ruuat, pyykkäsin, siivosin (imuroin joka päivä), hoidin pari koiraa ja kissaa- ja luin valtavat määrät kirjoja.

Miten ihmeessä sitä on ennen maatalon työt tehty lapsikatraan kanssa... Hohhoi. Ollaan varmaan helpoimmalla päästy sukupolvi.

Itsellä kämppä pysyy siistinä paremmin kuin hyvin silloin kun vaimo on töissä, lasten kanssa ehdin harrastaa, ruuat tehdä jne. Ei sen niin helvetin vaikeaa ole esim laittaa ruokaa ja samalla siivota, pyykätä jne. Moni asia hoituu yhtäaikaa.

Silloin kun vaimo, se laiskempi osapuoli, on kotona, vituttaa tehdä melkein kaikki yksin, joten jätän osan tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 17:52"]

Siis miten se on edes mahdollista että ehtii hoitamaan kaikki ison talon hommat ja vauvan jonka imetyskin vie päivästä tuntikausia? Ja sitten vielä tuo koirakin pitäisi hoitaa,tehdä ruoat ja kaikki.

Tänään sain kyllä muuten tehtyä kaikenlaista mutta ruokaa en ole ehtinyt edes ajattelemaan,saati syömään.

Sitten ymmärrän jos mies on auttamassa edes joskus mutta mulla ei ole

[/quote]

Niin... sellaista se on yhden vauvan kanssa. Sitten kun niitä lapsia on useampia, niin kummasti sitä alkaa sitä aikaa löytyä, ja sitä ihmettelee itsekin jälkikäteen mikä siinä yhden pienen vauvan hoidossa oli niin mahdottoman hankalaa.

Ja siis mun esikoinen oli oikein kiltti ja rauhallinen ja tyytyväinen vauva, ja silti mullakin meni päiviä etten "ehtinyt" edes syödä... Sitten kun oli 3 alle 5-v lasta, niin kummasti sitä aikaa löytyikin vaikka mihin.

Eipä tuo ole vaikeaa ollut, esikoisen kanssa meni vielä helpommin kaikki kotihommat lapsen hoidon kanssa, vaikka sitä jäikin yksin vielä lapsen kanssa, jatkoi opiskelujaan ja osa-aika työtä. Tein vielä soseetkin vauvalle alusta alkaen itse, ruoan ehti muksulle tehdä, mutta se oma syöminen oli vähän niin ja näin.

   Nyt tuo jo vähän haastetta, kun esikoinen on ylivilkas 3v. Helpompaahan se olisi, jos vauvoja olisi vain yksi, mutta kun niitä on meillä kaksi. Silti tulee kotityöt hoidettua, ruoka laitettua yms. ja kaikki tämä sillä välin, kun mies on töissä. Käydään lapsien kanssa vielä pihallakin. Sitten kun mies tulee kotiin, on minun oma hetkeni, käyn n. 30-60 min lenkillä. Tällä välin mies katsoo kaikkia kolmea ja kun minä tulen takaisin, mies käyttää saman verran aikaa omaan hetkeensä ja sitten hoidetaan yhdessä :)