Mieheni ei tiedä, missä käyn töissä

Pakko kyllä myöntää, etten oo ite niin kovin puhelias. Vastaan kyllä, jos kysytään.

-ap

Nyt menee jo trollailu liian pitkälle :)

Minulla taas se, etten tieda itsekaan tyopaikkani nimea. Tuskin mieheni uskoisi minun olevan toissa. Kerran luulin jo selvittaneeni firmani nimen ja kerroin miehelleni, mutta hanta alkoi saalittaa. Sanoi, etta voi sinua raukkaa, kun jouduit noin syvalle. Kysyi, onko firma varmasti maksukykyinen ja onko se varmasti olemassa. Olin selvittanyt firman nimen pensaan alle unohtuneen mukin perusteella, jossa se Nimi.

Mutta tämä oli melko onnistunut suht pitkään. Mutta joo, lähti lapasesta.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 19:14"]

Nyt menee jo trollailu liian pitkälle :)

[/quote]

Meillä mies taas ei usko, että käyn töissä. Hän saattaa ihan vakavalla naamalla väittää lapsille aamulla, että äiti lähtee shoppailemaan. Aluksi korjasin virheensä, mutta nyt olen antanut olla. Jos miehen mielestä käyn joka päivä ostoksilla noin 8 tuntia, niin olkoon sitten hänelle niin.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 17:32"]

Jotenkin vaikea uskoa, ettet ole koskaan tullut maininneeksi asiaa. Ihan outo tarina sulla. Sä vaikka kauppareissulla olet nähnyt vanhan tutun ja siinä sitten sanonut työpaikkas ja mies kuullut vieressä.. onhan noita nyt mahdollisuuksia.

[/quote]

Onhan näitä ollut, mutta nyt kun tarkemmin miettii, niin mies ei ole tainnut olla kertaakaan paikalla silloin, kun olen puhunut jollekin tutulle työasioistani. Tai ainakaan ei ole puheissaan sanonut mitään sellaista, että "Ai käytkö sä nykyään töissä, etkä enää oo opiskelijana?" Kerran tais olla paikalla, kun vanha opiskelukaveri tuli vaatekaupassa vastaan ja tää tais vahvistaa hänen kuvitelmaansa, että olen yhä opiskelija. Mies on lievästi asperger, joten kaikki asiat eivät ole hänelle niin selviä kuin meille muille, eikä häntä kiinnostakaan kaikki asiat samalla tavalla kuin muita.

Aloittaja on varmasti se sama joka huomasi, että tyttärellä(12v) alkoi "ne", muttei uskaltanut puhua tyttärensä kanssa. Ts. päivän provo

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 19:18"]

Minulla taas se, etten tieda itsekaan tyopaikkani nimea. Tuskin mieheni uskoisi minun olevan toissa. Kerran luulin jo selvittaneeni firmani nimen ja kerroin miehelleni, mutta hanta alkoi saalittaa. Sanoi, etta voi sinua raukkaa, kun jouduit noin syvalle. Kysyi, onko firma varmasti maksukykyinen ja onko se varmasti olemassa. Olin selvittanyt firman nimen pensaan alle unohtuneen mukin perusteella, jossa se Nimi.

[/quote]

Jospa kysyisit  joltakin työkaverilta? Suoraan ei voi tietenkään enää kysyä, koska silloin sinusta voisi saada vähän tyhmän vaikutelman, mutta vaivihkaa. Esimerkiksi näin:
Keksi päästäsi joku firman nimi, mahdollisesti jokin, joka liittyy toimialaasi. Olkoon se nyt vaikka Sininen kastemato Oy. Mene jollakin kahvitauolla rempseästi työkaverin juttusille ja aloita keskustelu näin: "Tere Teija! Mitäs oot tykännyt työskennellä tässä Sininen kastemato Oy:ssä?" Teija luultavasti katsoo sinua huuli pyöreänä ja korjaa: "Ööö... Sinikka, me ollaan töissä Kaskelotti Oy:ssä!" Tadaa, olet selvittänyt työpaikkasi nimen! Lopuksi naurahdat ja sanot, että tietenkin tiedät, missä olette töissä, mutta halusit vaan vähän testata Teijan tarkkaavaisuutta. Tämä ei tietenkään toimi siinä tapauksessa, että Teijakaan ei tiedä firmanne nimeä, mutta aina kannattaa yrittää.

Tuo on jo liian suoraa toimintaa minulle. Olen varovasti eteneva ihminen, (puhun nyt siis tosiaan vain tyoasioista, muuten en osaa olla varuillani).