Miksi kukaan ei lohduta vaikka voin huonosti ja avoimesti sen näytän

uppista

Kuinka kauan olet voinut huonosti? Kun itsekin mietit eivätkö enää jaksa.

Ei ehkä tyhmiä, mutta jos olet heitä torjunut, niin eipähän sitä ehkä jaksa enää? Riippuu tosiaanb, miten kauan olet voinut huonosti ja mitä olet olostasi läheisillesi sanonut tänä aikana.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 11:55"]

Onko läheiseni vaan niin tyhmiä, vai eikö enää jaksa kuunnella, mä voin huonosti, olen huono, en jaksa...

[/quote]ihmiset ei näe tai eivät halua nähdä   mene ammatti ihmisen luokse.  Jos ot jaksa niin soita auttavaa puhelimeen. Älä jää yksin 

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 11:55"]

Onko läheiseni vaan niin tyhmiä, vai eikö enää jaksa kuunnella, mä voin huonosti, olen huono, en jaksa...

[/quote]ihmiset ei näe tai eivät halua nähdä   mene ammatti ihmisen luokse.  Jos ot jaksa niin soita auttavaa puhelimeen. Älä jää yksin 

Se on vaan niin nykyaikaa voida huonosti ja olla väsynyt ettei kukaan siihen enää kiinnitä mitään huomiota. Se on vaan tämän ajan trendi!

So what?! Joka toinen voi huonosti. Ketä kiinnostaa?! Ota lääkkeet, niin muutkin tekee. Katsos, kun et ole lapsi enää. Sinä olet aikuinen ihminen joka tee itse arvioita ja valintoja. Jokainen huolehtikoon omista asioistaan, ei ne muille kuulu.

Jos olet joskus tehnyt selvaksi, etta kanssasi ei tarvitse puhua, ehka eivat tule siksi uudestaan.

Huonosti voivat ihmiset ovat raskaita kannateltavia, masentuneen tukeminen on uuvuttavaa pitemmän päälle. Kuinka kauan itse jaksaisit hoivailla ihmistä, joka valittaa, huonoilee, itkeskelee, on naama nurin päin, puhuu vain itsestään ja huolistaan? Ammattilaiset ovat tosiaan siinä vaiheessa paikallaan.

Joulun jälkeen tämä on kolmas kerta, kun tekis mieli hypätä junan alle, koko ajan ollut paha mieli, mutta olen lapsen laittanut tietysti edelle ja esittänyt, että kaikki ok, mutta nyt taas iskee ihmeellinen olo, en jaksa, luulin, että toinen lapsi veisi sen pahan olon ja eka saisi sisaruksen jota minä olen aina kaivanut, mutta jos olen jo tässä vaiheessa ihan poikki, miten muka jaksan, asuntokin ahdistaa, ahdistanut ekasta muutopäivästä asti, kolmas vuosi täällä menossa, eikä olla löydetty uutta, kaupunki ei anna ja muut liian kaukana tai kalliita... Ystävät tietysti unohtivat taas, kun en baariin mene, vaan olen raskaana ja kotona..

Raskaus tekee kepposia tietty, mutta kun ahdistaa, miksi mua ahdistaa... kädet tärisee ja olen vihainen.. miksi, miten voi väsyä omaan lapseen joka ei edes kitise... välillä, mutta tottelee kuitenkin...

olen ihan sekaisin, en tiedä mitä haluan mitä tarvitsen.

olen käynyt lapseni kanssa asukaspuistossa, mutta ei siellä edes katsottu meidän suuntaan.. Outoa sekin... Yksi moikkasi ja sekin jäi siihen..

Mies.. no... ihana isä, mutta ei taida sekään jaksata mua enää, laitoin sille just viestin, että mulla on niin paha olo, että en jaksa enää, oikeasti nyt en enää jaksa, vastaus tuli, käyttäytyykö poika huonosta ja seuraavassa viestissä, kävinkö kaupassa.. Miksi se ei usko mua..

Ap, älä vastuuta muita pahasta olostasi, vaan toimi itse. Tiedän, masennus vie voimia, mutta et sinä oikeasti voi edellyttää, että muut tulee sun kotiin, kaivaa sut vällyistä ja ratkoo teidän perheen kaikki ongelmat.

Joten nyt soitto neuvolaan, pyydä aika omalääkärille ja kerro nuo tuntemuksesi. Siitä se alkaa!

Miehesi on varmaan aika tyypillinen mies siitä, että ei ymmärrä sanatonta viestintää eikä osaa kamalasti auttaa, kun selität yleisesti, että et jaksa. Miten et jaksa, mikä sinua rassaa....? Mitä konkreettista toivot miehesi tekevän? Juttele näistä - ÄLÄKÄ YRITÄ RATKOA TUOLLAISIA TEKSTAREILLA, herranen aika!

Sinulla voi hyvinkin olla vaikkapa synnytysmasennus, se voi iskeä aika pitkänkin ajan kuluttua esikoisen syntymästä. Pahentua, jos ja kun et ole siihen saanut hoitoa, mitä vain.

Olennaista on nyt, että ITSE HAET APUA neuvolasta, etkä kuvittele, että joku lukee salaiset toiveesi ajatustenlukijan tavoin.

MENE HOITOON! AIKUINEN IHMINEN kun olet! Nyt mars suoraan lääkäriin. Ei tuo kitisemällä ohi mene. Okei, hoitoa on hankala lähteä pyytämään, mutta jos sulle lapsesi yhtään merkitsee, nyt haet apua, HETI!

Vuodesta toiseen siis pitäisi jonkun muun kantaa sinulle onnellisuutta? Ei sellaiseen pysty mikään ystävä eikä puoliso. Mene lääkäriin.

Kävin lääkärissä, tai no neuvolassa, sanoi vaan,, että on normaalia, että et jaksa, eli jaksaa jaksaa...

Varmasti olisi nyt tosiaan parasta olla avoin. Ja varmasti joku ystava loytyy, jolle voit puhua. Tarvitset kuitenkin oikeasti myos jonkun ammatti-ihmisen apua, esim. neuvola tms.

Ei kukaan jaksa sellaisen ihmisen seuraa, joka jatkuvasti valittaa omasta kurjuudestaan. Voi olla niinkin, että 70 prosenttia tuttavapiiristäsi pitää itsensä juuri ja juuri kasassa kuka mistäkin johtuen. Kamalimpia on ihmiset, jotka kääntävät joka kohdassa keskustelun itseensä ja omaan "vaikeaan" elämäänsä olematta tippaakaan vastavuoroisesti kiinnostuneita toisen ajatuksista ja elämäntilanteesta (ajattele ihmistä, jonka läheinen tai itse on juuri saanut syöpädiagnoosin ja sinä alat itkeä siitä, että kaupunki ei anna ihanaa asuntoa juuri sieltä mistä sinä haluat).

Baariin voi mennä myös raskaana ollessaan, jos ystävät ovat ainoastaan siellä. Lähdet mukaan alkuillasta pariksi tunniksi. Asukaspuistossa tervehdi itse. Ei kukaan uskalla lähestyä naama norsunvitulla olevaa ihmistä, ajattelevat että viimeinen asia mitä kaipaat, on seura.

Hankkiudu siis hoitoon itsesi ja perheesi takia. Et voi syyllistää hoidonpuutteestasi ystäviäsi etkä miestäsi. Soita neuvolaan ja pyydä aika neuvolapsykologille mahdollisimman pian.

Mene oikealle lääkärille, ja sano, että tämä ei oo enään normaalia ei jaksamista. Sanoitko neuvolassa harkitsevasi itsemurhaa? Se luulis viimestään jo heidät herättävän siihen, että et jaksa.

Nyt heti uudestaan lääkäriin!

Ystävät eivät tiedä.. kaikkea.. en valita niille, neuvolasta en apua enää pyydä, se kerta oli vaikea, en halua enää.. Kukaan ei ole saanut syöpädiagnosia, vaan päinvastoin, minä se kuuntelen ja nielen.. Enemmän nyt tarkoitan miestä... sillle olen kertonut ja sanonut avoimesti, myös äidilleni, mutta eivät ota tosissaan... En sitten varmaan hirveän tarkkaan kertonut tuntemuksistani...

Asukaspuistoon aina astun iloisena, hymyilen.. mutta eipä takaisin tule...

Ja kuka menee baariin alkuillasta tai ei, en nyt herrajumala maha pystyssä sellaiseen mennä, hyi...

Mutta laakarissa pitaisi myoskin olla avoin. Kertoa ne syyt, jotka omasta mielesta johtivat tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 12:09"]

So what?! Joka toinen voi huonosti. Ketä kiinnostaa?! Ota lääkkeet, niin muutkin tekee. Katsos, kun et ole lapsi enää. Sinä olet aikuinen ihminen joka tee itse arvioita ja valintoja. Jokainen huolehtikoon omista asioistaan, ei ne muille kuulu.

[/quote]

Ootko sä hei koskaan edes vahingossa törmännyt tässä elämässä lähimmäisenrakkauteen?? Lohduttoman maailmankuvan välität omille lapsillesikin, jos niitä on... Sen muistaa, jos on saanut välittämistä osakseen sillä hetkellä kun sitä on tarvinnut, ja sitä tahtoo antaa joskus tilanteen sattuessa sen eteenpäinkin. Pyyteettömästi, eleettömästi, ilman mitään asian alleviivaamista, ihan vain siksi, ettei maailma olisi ihan niin kylmä paikka.

Mutta ehkäpä ap:n kannattaa hakea ammattiapua, ja se voikin avata silmät näkemään senkin, että elääkö hän sellaista omanlaistaan elämää sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaakin elää, vai onko niin ettei elä, ja siinä onkin yksi syy tuohon tilanteeseen?