Lue keskustelun säännöt.
Naapurin kakarat meillä päivittäin
22.04.2013 |
Minua ärsyttää. Meillä on kaksi poikaa, 7- ja 8 -vuotiaat. He ovat suosittuja kavereita ja ilmeisesti muualla he eivät saa leikkiä vapaasti, sillä meillä on yleensä aina joku vieras lapsi, joskus yötäkin. Ajattelin viettää rauhallisen koti-viikonlopun, mutta heti Lauantaina kymmeneltä oli ensimmäinen oven takana. Olin siivoamassa ja siksi hätistin myös omat lapset ulos, leikkikää siellä.
Lapsia tuli vain lisää, puolilta päivin kun menin pyytämään poikia syömään, siellä eli 6 poikaa pihalla, onnellisesti kuraisia ja olivat sisälle tulossa koko lössi. Löin stopin ja sanoin, että käykää kotona syömässä tai odottakaa ulkona.
Mies tuli töistä ulkomaan keikalta myös yhden maissa ja sille avauduin tästä jatkuvasta rumbasta. Hän sanoi huolehtivansa pojista viikonlopun, lähtee taas maanantaina saksaan.
Ruuan jälkeen mies ehdotti pojille, että lähdetään pyöräretkelle, otetaan välipala-eväät mukaan. Minä olin hetken onnellinen. Mutta sitten toinen pojista sanoi pihalla olevalle kaverilleen, että lähdetään pyöräretkelle. Sana levisi ja kun mies lähti retkelle, oli pihalla 8 poikaa! Huusin miehen takaisin ja löin sille keksipaketin ja mehua lisää mukaan ja kertakäyttömukeja. Se siitä isän ja poikien viikonloppureissusta.
4 tuntia rauhaa, ajattelin. Tosin siinä "lepäillessä" tyhjensin pyykikoneen, laitoin sen uudelleen pesemään ja tyhjensin senkin, sitten tein ruuan viideksi ja ehdinpä vessankin siivota kunnolla. Ha ehdin käydä myös kaupassa pikaisesti ennen kuin ne menevät kiinni. Ilta oli sitten rauhallisempaa, ilmeisesti 15 km reissu oli ollut pojille kova, olivat uupuneita ja kun kielsin kaverit lauantai-illalta, pelailivat saunan jälkeen ja nukahtivat jo yhdeksältä.
Sunnuntaina olivat pojat taas virtaa täynnä, mies heräsi ja teki aamupalan. Ja yhdeksältä oli ensimmäinen kossi naapurista oven takana. Mies kutsui sen sisään ja siinä ne neljästään suunnittelivat päivän ohjelmaa. Mies lupasi viedä ottaa pojat mukaan kun lähtevät tulvia katsomaan lounaan jälkeen. Pojat ulos ja mies teki lounaan. Minä nautin olostani. Ruuan jälkeen olikin pihalla 7 poikaa, jotka olivat kaikki lähdössä tulvia katsomaan. Mies tuli takaisin sisään, voiteli 15 näkkäriä ja 2 litraa mehua mukaan reppuun ja sanoi että moi vain.
Ilmeisesti 5 tunnin reissu oli onnistunut, siellä oli ollut kuulemma upeaa. Ilta kului leppoisasti, ei kiukkua vaikka formulatkin jäivät näkemättä retken takia.. Kumma kun muut vanhemmat eivät kaipaa lapsiaan, vain yksi äiti soitti päivällä, että olemmeko nähneet missä se heidän 7-vuotias on, kun ei ole näkynyt aamun jälkeen. Eivätkö vanhemmat todellakaan välitä, missä pojat viilettävät? MIksi kaikki omakotitalo-alueen lapset työntyvät aina meille? Leikkisivät ja riehuisivat joskus muidenkin pihoilla!
Kommentit (49)
JOs edes joskus kysyttäisiin suoraan. Sekin voisi olla asteen lähempänä miellyttävää kuin se, että aina vaan tuupataan muiden kasvatettavaksi.
En tiedä, mikä sukupolvi tämä sitten on, kun oletetaan aina, että kyllä muut hoitaa ja muut huolehtii minunkin omistani. Ja väitän, että 90% näistä tilanteista on lähtenyt siitä, että se joka on ensin auttanut, on olettanut, että hoitamalla itse ensin saa sitten vastavuoroisesti apua. Mutta eihän se näin mene. Sellainen olettama on huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuten pidän muiden lapsia kotonani ihan mielelläni. Sitten voi hyvällä omalla tunnolla päästää ne joskus muuallekin kylään, kun on aina huolehtinut, että on pitänyt sitä kyläilypaikan lasta meillä aina himppusen enemmän kuin omaansa heillä.
Mä muuten pidän muiden lapsia kotonani ihan mielelläni. Sitten voi hyvällä omalla tunnolla päästää ne joskus muuallekin kylään, kun on aina huolehtinut, että on pitänyt sitä kyläilypaikan lasta meillä aina himppusen enemmän kuin omaansa heillä.
Aikuinen päättää kuka voi tulla kylään ja kuka ei. Se aikuinen, jonka kotona lapset vierailevat.
Yksinkertaista.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:02"]
Aikuinen päättää kuka voi tulla kylään ja kuka ei. Se aikuinen, jonka kotona lapset vierailevat.
Yksinkertaista.
[/quote]
Ai? Minä taas lähden siitä, että kukin vastaa omista lapsistaan. Minä en riistä naapureita ilmaisina lastenkaitsijoina ja -ruokkijina, katson että se on oltava vastavuoroista.
Ylipäätään kammottaa tuollaiset vanhemmat, jotka eivät välitä pysyä kärryillä siitä, missä lapsensa seilaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46 lähettää lapsensa sunnuntaiaamuna klo 8 kysymään pääseekö naapuriin aamiaiselle ja sanoo, että mene toiseen naapuriin, jos ekaan ei huolita. sen jälkeen hän ei ole kiinnostunut, missä lapsensa luuhaa ja syö. Tai ehkä klo 21 alkaa kaipailla kotiin. Mutta ei enää tiedä, mistä etsisi, kun aika moni aikuinen on voinut hänen lapselleen päivän aikana sanoa, että nyt pitäisi jo välillä lähteä.
Vai kenenkähän tehtävä se olisi pitää kirjaa 46:nkin lapsen menemisistä ja syömisistä?
46 lähettää lapsensa sunnuntaiaamuna klo 8 kysymään pääseekö naapuriin aamiaiselle ja sanoo, että mene toiseen naapuriin, jos ekaan ei huolita. sen jälkeen hän ei ole kiinnostunut, missä lapsensa luuhaa ja syö. Tai ehkä klo 21 alkaa kaipailla kotiin. Mutta ei enää tiedä, mistä etsisi, kun aika moni aikuinen on voinut hänen lapselleen päivän aikana sanoa, että nyt pitäisi jo välillä lähteä.
Vai kenenkähän tehtävä se olisi pitää kirjaa 46:nkin lapsen menemisistä ja syömisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46 lähettää lapsensa sunnuntaiaamuna klo 8 kysymään pääseekö naapuriin aamiaiselle ja sanoo, että mene toiseen naapuriin, jos ekaan ei huolita. sen jälkeen hän ei ole kiinnostunut, missä lapsensa luuhaa ja syö. Tai ehkä klo 21 alkaa kaipailla kotiin. Mutta ei enää tiedä, mistä etsisi, kun aika moni aikuinen on voinut hänen lapselleen päivän aikana sanoa, että nyt pitäisi jo välillä lähteä.
Vai kenenkähän tehtävä se olisi pitää kirjaa 46:nkin lapsen menemisistä ja syömisistä?
Totta ihmeessä oman lapsen kanssa pitäisi olla jämäkkä, mutta jos ja kun suuri osa ei ole, on ihan turha pilata elämäänsä murehtimalla muiden tapojen puutetta. Silloin pitää osata sanoa "ei". Mutta ymmärrän sen harmin kyllä, en itse todellakaan halua olla mikään kylän supermamma, joka ohjaa ja opastaa kaikkia lapsia ja tuntuu ikävältä olla tyly lapselle, jolla ei ole tilannetajua ja jolle sitä ei kotona kukaan selvästi opetakaan. Mutta marttyyriasenne on silti se kamalin, mieluummin olen nuiva ja ikävä akka kuin selän takana marisija, jolla suoraan kysyttäessä ei ole mitään ongelmaa, kaikki käy...