Olen niin väsynyt miehen paljoon poissaoloon ja piittamattomuuteen

Kuulostaa mun elämältä. Olen sinkku. Paitsi että mua ei harmita koko ajan.

mikä teitä pitää yhdessä?

Kalenterit käteen ja suunnittelette menot etukäteen. Kuulostaa tylsältä, mutta silloin kun elämä on kovin hektistä niin mulle ainakin tärkeää.

Kannattaa ottaa avioero. Itse olin aikoinaan vastaavassa tilanteessa ja erosin. Myöhemmin löysin elämäni rakkauden ja olen tällä hetkellä onnellinen.

Jos haluat pysyä yhdessä, voit toki lievittää ahdistusta esim. tapaamalla ystäviä ja nauttimalla pullollisen viiniä silloin tällöin. Asiat voivat myös ajan kanssa muuttua parempaan suuntaan.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:39"]

Olen niin väsynyt siihen että mies on paljon poissa, töissä, milloin missäkin ja tosi vähän kotona, ja silloinkin paljon puhelimessa tai omissa maailmoissaan. Alan kuolla tähän yhteisen jakamisen ja romantiikan ja seksinkin puutteeseen! Ja turhautumat nousevat ajoittain huippuunsa, koska mies ei etukäteen ilmoita menoistaan mitään, vaan usein tulee minulle täytenä yllätyksenä. Joten en osaa järjestää itselleni mitään korvaavaa seuraa siksi aikaa, kun en tiedä. Ja muutenkin muilla ystävilläni normaalia perhe-elämää etenkin viikonloppuisin ja iltaisin, kun minä olen yksin. Antakaa järkeviä näkökulmia ja neuvoja.

[/quote]

SINULLEKIN AP: mistä te oikein onnistutte naaraamaan noita kusipääukkoja, vapaaehtoisesti rupeatte parisuhteeseen niiden kanssa ja vielä menette lisääntymäänkin?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:43"]

Kalenterit käteen ja suunnittelette menot etukäteen. Kuulostaa tylsältä, mutta silloin kun elämä on kovin hektistä niin mulle ainakin tärkeää.

[/quote]

Ei onnistu mun miehen kaa. Just kun ei informoi edes seuraavan tai samanpäivän suunnitelmiaan aina. Ja muuttaa suunnitelmiaan kesken reissun. Kuten tänään. Siks alkoikin savu nousta korvista....

Tuollaista oli entinen elämäni. Miehen mielestä yhdessäoloa oli se, että oltiin samaan aikaan kotona. Mies ei tehnyt aloitteita mihinkään yhteiseen tekemiseen, vaikka suostuikin aika helposti mukaan maksamilleni matkoille, teatteriin tai ravintolaan. Turhautumiseni ajoi miestä loitommalle ja hän hankki itselleen iloisempaa seuraa ja ymmärsin pakata kamani ja lähteä.

Hommaa omat menot ja harrastukset. "korvaavaa seura" kuulostaa melko säälittävältä

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:41"]

mikä teitä pitää yhdessä?

[/quote]

- liuta lapsia

- välillä on mukavaa

- ei ole tietoa paremmastakaan ja tutkimustiedon valossa ei ihmissuhteet useinkaan vaihtamalla parane, tosin ei mitään tekemättäkään. (ja sit kun avaudun miehelle ei kuitenkaan ymmärrä eikä välitä, olen sit jo varmaan liian hyökkäävä)

ap

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:43"]

Jos haluat pysyä yhdessä, voit toki lievittää ahdistusta esim. tapaamalla ystäviä ja nauttimalla pullollisen viiniä silloin tällöin. Asiat voivat myös ajan kanssa muuttua parempaan suuntaan.

[/quote]

Niin tietenkin. Pitäisi vaan alkaa suunnittelemaan noita ystävien tapaamisia enemmän. Se vaan, kun jotenkin on roikkunut miehessä ja toivoo sitä yhteistäkin aikaa (eikä ole vielä realismi iskeytynyt tajuntaan, ettei sitä taida tulla), niin silloin kun luulee miehen olevan kotona, pyrkii olemaan itsekin. Lisäksi meillä alkaa olla talo ja tontti rempallaan, ja toivoisin miehen tekevän niillekin asioille jotain, ja jos jätän muksut hänelle, ei tietenkään pysty samalla tavalla tekemään. Mutta vaikka olla kökötän kotona päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja hoidan lapset, jotta hän voisi tehdä "kunnon töitä" (kotona ja muualla), ei täällä tontilla tunnu juuri koskaan mitään kovin tehokkaasti tapahtuvan.

Toisekseen, ystävien tapaaminen raahaten mukana 4 pientä lasta, ei se niin kevyttä ole järjestää eikä aina tunnu niin virkistävältä jälkikäteenkään, aika väsyneenä sitä sitten vierailuilta palaa. Ja juuri se, että ystävilläni useimmilla on normaalia perhe-elämää silloin, kun minä sitä seuraa eniten kaipaisin.

ap

Ehkä sun pitäisi opetella nauttimaan yksinolostakin. Älä roiku.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:39"]

Olen niin väsynyt siihen että mies on paljon poissa, töissä, milloin missäkin ja tosi vähän

[/quote]

SINULLEKIN AP: mistä te oikein onnistutte naaraamaan noita kusipääukkoja, vapaaehtoisesti rupeatte parisuhteeseen niiden kanssa ja vielä menette lisääntymäänkin?

[/quote]

Tuleeko mieleen sellainen vaihtoehto, että mies oli tyystin erilainen tavatessamme? Tai että minä en tiennyt mitään pikkulapsiarjesta etukäteen? Kuinka moni osaa ennakoida, ennustaa ja suunnitella elämäänsä kovin tarkkaan etukäteen.... Niin.... Tietysti voi olla, että olen ollut joko liian kiltti tai liian paha akka, ja mieheni on sen myötä muuttunut. En oikein osaa sanoa, kumpaa (mies kyllä kertoisi heti, kuinka paha luonne minulla on). Hirveän paljon olen mielestäni (ja tuttavien mielestä) tehnyt ja joustanut ja selvinnyt yksin. Mutta olen kyllä valittanutkin yksinäisyydestäni, väsymyksestäni, seksin ja romantiikan kaipuusta, yhteisestä osallistumisesta kodin eteen jne. Äskenkin kun soitin ja purin pahaa mieltäni - en kyllä mitenkään kovin rakentavasti - vastaukseksi sain "älä aina viitsi nalkuttaa".... Ei kai tätä lapsiin sidoksissa olemista ja yksinäisyyttä ja seksin kaipuuta ymmärrä, jos itsellä ei ole samoja kokemuksia.

ap

mulle tulee mieleen että sun miehellä on toinen nainen, mun exä oli tommonen kun sullä oli toinen.

Minkä ikäisiä lapsenne ovat?

Jos mies on paljon töissä, kai teillä sitten on sitä rahaakin. Palkkaa lastenhoitaja omille menoillesi. Älä turhaan informoi miestäsi, eihän hänkään informoi sinua. Tee itsellesi mukava elämä, jossa tapaat ystäviäsi, käyt jumpassa, teatterissa, hoidat sitä pihaa jne. ihan oman aikataulusi mukaan pätkääkään miettimättä, mitä miehesi asiasta ajattelee tai mitä hän tekee. Älä kysy lupaa, neuvottele tai ota häntä huomioon. Tilatkaa kotiin ruokaa tai menkää ulos, älä tilaa hänelle äläkä täytä jääkaappia hänelle. Älä pese miehen pyykkiäkään, ja jos siitä jotain huomauttaa, niin totea, ettet vain ole ehtinyt.

Kuukauden jälkeen mieti, oliko elämäsi helpompaa vai vaikeampaa, kun et ottanut miestä huomioon. Kaipasitko häntä? Kaipasiko hän sinua? ihmettelikö mitään vai oliko vaan onnellinen, kun ei tarvinnut perhettä roikottaa mukana? Uskoisin, että tuon kuukauden jälkeen olisi helppo tehdä isoja päätöksiä ja miehesikin tajuaisi pointin, oli se päätös mikä tahansa.

Mies pitää sinua itsestäänselvyytenä:/ Joten minunkin neuvo on että HANKI oma elämä... Kun ukko huomaa että selviät hyvin myös ilman häntä niin voi ääni muuttua kellossa ukolla. Mene ystävien kanssa mini-lomalle, iltaa istumaan, hanki harrastus joka vie sinut pois kotoa ja hanki lapsille hoitaja siksi aikaa ja lasku miehelle.....

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:14"]

mulle tulee mieleen että sun miehellä on toinen nainen, mun exä oli tommonen kun sullä oli toinen.

[/quote]

Sanoo ettei ole koskaan ketään toista pannut. Kertoi kyllä seurustelun alussa aiemmat seurustelut ym tosi avoimesti ja joskus naimisissa ollessakin kertonut, jos joku on jotain yrittänyt. Mut parin viime vuoden aikana suhteen sävy on muuttunut, ja joistain valheistakin on jäänyt kiinni (nettiporno ym), joten luottamus on ollut ajoittain kyllä hukassa. Mutten ole mitään todisteita löytänyt kestään muusta. Ja jos olisi, salaisi varmaan loppuun asti, koska ei halua eroa.

Me lähetellään toisillemme kännykkään kalenteriin jos on jotain ohjelmaa tiedossa. Kannattaa tutustua tähän, suosittelen! Ilmoitan miehelle milloin lapsilla on neuvola-aikoja tai menen pitsinnypläyskurssille. Ja se tallentuu miehesi kännykän kalenteriin. Sama toisinkin päin. 

Jos parisuhteessa ollaan ja kuvitellaan perheellisinä että onnistuu päivän varoituksena vaan ilmoitusluontoisena asiana että tulee jotain niin se onnistuu tai ei. Joku joutuu hoitamaan silti lapsia. Jos olet kotona eikä sinulla ole tekemistä niin kuulostat kurjalta jos et voi joustaa. Toisaalta pitää miettiä miten usein tälläisiä tulee. Silloin sinä olet itsestäänselvyys miehellesi?

Viesti 17 kuulosti pahalta. Miksi mies salaisi nettipornon? Ehkä sinua loukkaa se? Saatan osittain ymmärtää että mies salaa jotain sinulta. Se taas saa sinut epäilemään kaikenlaista.

Minuakin ihmetyttää miksi olette yhdessä. Vaikka teillä on lapsia saatuna niin ei ne mihinkään katoa. Olet aina vanhempi. Eikä elämästä koskaan tiedä. Lapsi voi kuolla onnettomuudessa tai sairastua ja kuolla. Tai sinä itse. Mitä sitten jos saat tietää että sinulla on joku kuolemaan johtava sairaus? Eläisitkö loppuelämän noin?

Minusta teidän kuuluu molempien kirjoittaa negatiiviset asiat toisissanne ja suhteessanne ja sen jälkeen positiiviset. Pitää suunnitella tulevaisuutta ja elää kunnioittavammin toista kohtaan.

Sinulta tulee paljon luetteloa missä mättää miehen kohdalla mutta jos mies hoitaa lapsia tai taloustehtäviä väärin niin ehkä se ainoa mulkku ei ole se mies. Katse myös omaan napaan: ehkä sinäkään et ole ihannekumppani itsekään?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:39"]

Olen niin väsynyt siihen että mies on paljon poissa, töissä, milloin missäkin ja tosi vähän

[/quote]

SINULLEKIN AP: mistä te oikein onnistutte naaraamaan noita kusipääukkoja, vapaaehtoisesti rupeatte parisuhteeseen niiden kanssa ja vielä menette lisääntymäänkin?

[/quote]

Tuleeko mieleen sellainen vaihtoehto, että mies oli tyystin erilainen tavatessamme? Tai että minä en tiennyt mitään pikkulapsiarjesta etukäteen? Kuinka moni osaa ennakoida, ennustaa ja suunnitella elämäänsä kovin tarkkaan etukäteen.... Niin.... Tietysti voi olla, että olen ollut joko liian kiltti tai liian paha akka, ja mieheni on sen myötä muuttunut. En oikein osaa sanoa, kumpaa (mies kyllä kertoisi heti, kuinka paha luonne minulla on). Hirveän paljon olen mielestäni (ja tuttavien mielestä) tehnyt ja joustanut ja selvinnyt yksin. Mutta olen kyllä valittanutkin yksinäisyydestäni, väsymyksestäni, seksin ja romantiikan kaipuusta, yhteisestä osallistumisesta kodin eteen jne. Äskenkin kun soitin ja purin pahaa mieltäni - en kyllä mitenkään kovin rakentavasti - vastaukseksi sain "älä aina viitsi nalkuttaa".... Ei kai tätä lapsiin sidoksissa olemista ja yksinäisyyttä ja seksin kaipuuta ymmärrä, jos itsellä ei ole samoja kokemuksia.

ap

[/quote]

Kyllä sen jo yhden lapsen kanssa näkee miten kovaa hommaa se on!

Kuulostaa minun ex-mieheltä. Nämä ei muutu. Jos löydätte jonkun miehen, soittakaa exälle ja selvittäkää taustat. Ihan vinkkinä. Tai olkaa muuten tuntosarvet ylhäällä. En minäkään ymmärtänyt, yritin muuttaa miestä ja senhän tietää, ettei se onnistu. Nyt sillä on uusi nainen ja lasten mukaan teeskentelee eli on ihan erilainen tämän uuden naisen seurassa. Siitä alkuvaiheesta ei siis kannata päätellä yhtään mitään.

Ap:lle vinkkinä. Muuta asennettasi (ei haittaa vaikka meidän elämä on tällaista) tai lähde. Mitä sinä haluat elämältäsi? Älä uhraudu lasten tähden, vaan ajattele itseäsi. Mitä sinä haluat?