Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät kykene keskustelemaan mistään vaikeasta/vakavammasta
03.07.2020 |
Olen itse nk. syvällinen ihminen ja heidän kanssaan taajuutta ei vain löydy. Menevät ihan puihin jos puhun jostain oikeasti tärkeästä tai vaikeasta. Pärjääminen ja vahvuus vain kelpaavat. Sillä osoittavat etteivät pysty puhumaan/halua kuulla. Minulla ei taas tarvetta keskustella jostain täysin turhasta. Miten selviän? Onko tämä kovin yleistäkin 50-luvulla syntyneillä? Jauhetaan mielellään vain ja ainostaan paskaa eikä ketään kohdata syvemmältä.
Kommentit (29)
Tässäkin on poikkeuksia. Nuorissa on ihanaa ja samaan aikaan rasittavaa se ehdottomuus ja ajoittain mustavalkoinen ajattelu. Joskus keskustelusta ei tule mitään, jos toinen vain julistaa, eikä kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minusta sopivaa käytöstä on pikemminkin suojata vanhuksia turhilta murheilta heidän viimeisinä vuosinaan. Miksi ihmeessä nuorten pitäisi käydä heidän luonaan oksentamassa omaa pahaa oloaan? Vanhetessa voimat vähenevät ja elämänpiiri pienenee ja se on luonnollista. Nuorten tehtävä on sopeutua keskustelemaan niin, että vanhukset saavat siitä iloa, ei päinvastoin. He ovat jo taistelunsa taistelleet.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minusta sopivaa käytöstä on pikemminkin suojata vanhuksia turhilta murheilta heidän viimeisinä vuosinaan. Miksi ihmeessä nuorten pitäisi käydä heidän luonaan oksentamassa omaa pahaa oloaan? Vanhetessa voimat vähenevät ja elämänpiiri pienenee ja se on luonnollista. Nuorten tehtävä on sopeutua keskustelemaan niin, että vanhukset saavat siitä iloa, ei päinvastoin. He ovat jo taistelunsa taistelleet.
50-luvulla syntyneet vanhukset? Joista iso osa on vielä työelämässäkin. Viimeiset vuodet?
Mistä syvällisestä ap haluaa keskustella?
Yleensä se nuorten "syvällinen keskustelu" on mustavalkoista julistamista ja kun vanhempi henkilö on eri mieltä, alkaa valitus siitä, että sun kanssa ei voi puhua. Tai nuori puhuu tunteella, vanhempi faktoilla. Keskustelu kieltämättä on hankalaa, kun toisen mielestä ympäristö tuhoutuu ihmisen toimien takia ja toinen kysyy, että joko peruutit sen vastaostamasi lentolipun Lontooseen.
Olen syntynyt 1960 ja sisarukseni syntyneet 1952-1958. Huomaan kyllä eron itsekin. Sisarukseni eivät yksinkertaisesti pysty keskustelemaan esimerkiksi kasvissyönnin eduista, eläinten oikeuksista eikä ilmastonmuutoksesta. Vaikka olenkin vain 6 vuotta nuorempi, pystyn keskustelemaan näistä aiheista ihan hyvin ja syvällisesti. Siltikin, vaikka olen sekasyöjä. Tai vaikka politiikka. Eivät sisaruksenikaan eläneet sota-ajalla, mutta silti käyttäytyvät keskusteluissa kuin olisivat eläneet. Jonkinlainen "arvojen ja asenteiden vapautuminen" tapahtui meillä 1960 ja sen jälkeen syntyneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960 ja sisarukseni syntyneet 1952-1958. Huomaan kyllä eron itsekin. Sisarukseni eivät yksinkertaisesti pysty keskustelemaan esimerkiksi kasvissyönnin eduista, eläinten oikeuksista eikä ilmastonmuutoksesta. Vaikka olenkin vain 6 vuotta nuorempi, pystyn keskustelemaan näistä aiheista ihan hyvin ja syvällisesti. Siltikin, vaikka olen sekasyöjä. Tai vaikka politiikka. Eivät sisaruksenikaan eläneet sota-ajalla, mutta silti käyttäytyvät keskusteluissa kuin olisivat eläneet. Jonkinlainen "arvojen ja asenteiden vapautuminen" tapahtui meillä 1960 ja sen jälkeen syntyneillä.
Kirjoitsvirhe eli vain 8 vuotta nuorempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minusta sopivaa käytöstä on pikemminkin suojata vanhuksia turhilta murheilta heidän viimeisinä vuosinaan. Miksi ihmeessä nuorten pitäisi käydä heidän luonaan oksentamassa omaa pahaa oloaan? Vanhetessa voimat vähenevät ja elämänpiiri pienenee ja se on luonnollista. Nuorten tehtävä on sopeutua keskustelemaan niin, että vanhukset saavat siitä iloa, ei päinvastoin. He ovat jo taistelunsa taistelleet.
50-luvulla syntyneet vanhukset? Joista iso osa on vielä työelämässäkin. Viimeiset vuodet?
Todellakin --- no, ei siinä mitään:-D
http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/index.php?tila_id=1&ohjemappi&…
Oikeasti ne vanhukset ovat olleet kutomassa pellavapyyhkeitä yms.:-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes menee puhumaan vanhuksille jotain vaikeuksiaan?He ovat jo hommansa hoitaneet sanoi eräskin.
Mutta toisaalta, voisi olettaa että vanhoille ihmisille on kerääntynyt elämänviisautta ja voisi keskustella heidän kanssaan syvällisiä.
Aika paljon riippuu siitä, mikä se syvällinen asia on. Jos on kyse jostain oman elämän vaikeuksista, niin ei meidän vanhemman ikäpolven edustajilla ole siihen oikein enää mitään sanottavaa. Maailma on muuttunut todella paljon siitä, kun me itse oltiin nuoria. Ei ne entisajan selviytymistavat enää nykyisin toimi, koska maailma on niin erilainen nyt. Sitä kutsutaan sukupolvien väliseksi kuiluksi. Jos taas haluaa jutella syvällisesti jostain sellaisesta asiasta, mikä ei vuosikymmenten saatossa ole juuri lainkaan muuttunut, tilanne on jo toinen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos on kyse jostain mielipideasiasta, iäkkäämpiä ihmisiä ei aina kiinnosta ryhtyä väittelemään. Varsinkaan läheistensä kanssa.
Minäpä kerron ikäihmisille miten maailma on muuttunut. Vaikeista asioista voi keskustella läheisten kanssa, koska kaikilla on oikeus tunteisiinsa, oli ne sitten kuinka vaikeita, surua, pelkoa, ahdistusta, suuttumusta, tai ihan tavallista huolestuneisuutta. Antaa toisella ihmisellä olla vaikeita tunteita, huolia ja vaikeuksia. Ei se sinulta edellytä muita toimenpiteitä kuin kuuntelua.
Yrität kautta rantaan sanoa, että älkää nuoremmat sukupolvet tulko mulle puhumaan huolista ne, koska olen neuvoton Enkä Kestä vaikeita tunteitanne. Tämä on kansallistapa, jonka vuoksi jokainen tuntee monta alkoholistia ja masentunutta.
Lasketaanpa, onko teillä suvussa 0 alkoholistia?
Onko seuraavassa sukupolvessa 0 mielialalääkereseptiä?
Mun äidilleni myös. Mulle taas hälytysajoneuvojen äänet tarkoittaa, että apu on jo tulossa. Olen syntynyt 1961.