Lue keskustelun säännöt.
Narnia-sarjasta
20.04.2013 |
Olen aina lukenut suhteellisen paljon, lapsena olin tyypillinen kirjoja ahmiva tyttö. Maaseudun asukkaana ei ilmeisesti ollut paljon muitakaan virikkeitä kuin "tyhjentää" kirjastoautoa. Muistan, että Narnia-kirjoja monet kehuivat ja lainasinkin niitä. En silti missään vaiheessa saanut luettua loppuun kuin yhden, sen, jossa on Aslan ja kivipaasi, en nyt yhtäkkiä muista kirjan nimeä.
Tämä jäi jotenkin vaivaamaan, ja aikuisena ostin sellaisen yhteisniteen ajatellen, että korjaan nyt sen, että jäi lapsena lukematta. Kirja oli hyllyssä vuosia odottelemassa. Oma lapsi kasvoi sen verran isoksi, että ajattelin lukea kirjat sekä hänelle että itselleni. Mutta mitä tapahtuukaan taas? Kaksi ensimmäistä kirjaa menee, se Aslan-juttu taas hyvinkin, mutta kolmas alkaa tökkiä pahanpäiväisesti. Se tuntuu niin tylsältä, etten millään jaksaisi lukea. Kysyn lapselta, haluaako, että jatkan, mutta hänkin vaikuttaa helpottuneelta ideasta, ettei jättiläiskirjaa olekaan pakko kahlata läpi.
Taidanpa jättää Narniat joko odottamaan vanhuuden päiviä tai sitten kokonaan unholaan.
Kertokaa omista kokemuksistanne, olittepa pitäneet tai ette! Olisi kiva, jos kertoisitte jotain myös muuten kirjamaustanne - esimerkiksi, miten suhtaudutte fantasiakirjallisuuteen noin yleensä.
Kommentit (5)
Rakastin ja rakastan edelleen Narnia-sarjaa. Mutta ehkä juuri sen kristillisyyden vuoksi. Jos ei sitä virettä kirjasarjassa hyväksy, niin ymmärrän täysin, että sarja vaikuttaa tylsältä. Heti kun ymmärtää sarjan käsittelevän suurelta osin vertauskuvallisesti kristinuskon perusteita, palaset loksahtavat paikoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, tuo oletus ei pidä paikkaansa. Tiesin (ap) jo lapsena kristinuskoyhteydestä, eikä se ole koskaan millään tavalla häirinnyt, päinvastoin. Se ei siis ole syy kokemukseeni. Nyt tuntuu vielä enemmän siltä, miksi yleensä tein tämän avauksen - jossain nyt mättää jotenkin, kun Narnia ei uppoa. En tarkoita, että tämä olisi sinänsä mikään ongelma, olisi vain mielenkiintoista ymmärtää, miksi!
Minä pidin Narniasta ja siitä, miten osat nivoutuvat yhteen, vaikkakin tarina kulkee epäkronologisesti. Esim. Taikurin veljenpoika, joka on kirjoitettu vasta myöhemmin, kertoo Narnian synnystä, ja kirjan lopussa mainitaan se vaatekaappi, joka taas on ovi Narniaan Velhossa ja leijonassa.
Sen sijaan en ole millään saanut koskaan luettua Tarua sormusten herrasta. En, vaikka kuinka olen yrittänyt. Tylsääkin tylsempi.
No ap:n on pakko myöntää, että molemmat mainitut kuuluvat lukemattomien sarjaan. Taru sormuksistakin on ihan omassa hyllyssä ollut 20 vuotta, enkä vain saa luetuksi. Nolottaa!
Minäkään en saanut sitä luettua lapsena, ei myöskään oma lapseni.