Mitä talous/raha-asioita vanhempasi opettivat sulle?

Käytä rahojasi niin, että ne tienaavat itse lisää. Ei kannata "säästää" ja ostaa halpaa. Takaajaksi ei ryhdytä, lainoja ei anneta. Yhteisomistus on aina hankalin vaihtoehto.

"Mihin ei ole varaa, sitä ilman pitää olla"

Vierailija kirjoitti:

Käytä rahojasi niin, että ne tienaavat itse lisää. Ei kannata "säästää" ja ostaa halpaa. Takaajaksi ei ryhdytä, lainoja ei anneta. Yhteisomistus on aina hankalin vaihtoehto.

Myös tuo yhteisomistus eli ei kannata ostaa muiden kanssa mökkiä, siitä koituu vain hankaluuksia. Poikkeus tietenkin oma puoliso.

Ap

Tämä sama, laskut maksetaan ajallaan ja rahaa voi laittaa säästöön. Silloin ei ollutkaan mitään pikavippifirmoja vielä. Jos tartti ylimääräistä, vanhemmat antoi ”lainaa”.

Tavaraa ei osteta osamaksulla.

1. Pikavipit on saatanasta.

2. Aina pitää olla sen verran rahaa että kotiin pääsee (taksiraha laukun sivutaskussa tai maailmalla ollessa tilillä niin että ikävässä tilanteessa voi ostaa lentolipun aiemmin kuin suunnitteli). Tätä korostettiin kun olin opiskelija. Turvallisuus ennen säästämistä.

Ei mitään.

Tosin meillä oli niin vähän rahaa käytössä, että tuli oppi sitä kautta.

Katso aina kilohintaa. Sama tuote eri nimellä ja hinnalla on silti sama tuote. Kallein vaihtoehto ei aina ole tehokkain ja paras. Markkinointi on ihmisten huijaamista (minulle oikeasti lapsena selitettiin barbi-mainokset yms. että ei siinä pakkauksessa tule kuin yksi nukke, ei palmuja, koiria, taloja, 3 muuta nukkea jne.)

Älä milloinkaan takaa toisten lainoja (kun aloin seurustelemaan, miesystävä kertoi suvustaan tismalleen saman tarinan jonka itsekin olin kuullut lapsuudessa: suvussa oli rikas kauppias joka takasi hyvän ystävänsä lainan, ja menetti koko omaisuutensa. Taitaa olla sellainen tarina jota vähän kaikki kertoo lapsilleen.)

Älä auta rahalla, opeta sen sijaan taitoja. Jos joku ystävä rutkuttaa rahan puutetta, tarjoudun opettamaan kirjanpitoa, työnhakua, menemään seuraksi kirpparille hakemaan siistejä vaatteita työhaastattelua varten. Sen sijaan en anna rahaa, koska eihän se kaveri voi maksaa millään takaisin, jos ei osaa ensin hankkia sitä rahaa itse.

Säästäminen. Voi kuinka olisin halunnut vaan tuhlata kaikki rahat mitä sain, mutta aina tylsästi komennettiin että sinähän LAITAT sitten puolet tuosta säästöön, eikös niin. No kyllä sitten opiskelijaelämä oli helpompaa kuin monelle muulle, kun oli niitä säästöjä ja oppi että rahaa ei käytetä heti kun saadaan, vaan maksetaan laskut jne.

Säästämistä opetettiin ja sijoittamisesta puhuttiin jonkin verran. Isoin kuitenkin mistä paasattiin oli luottotiedot. Annettiin ymmärtää, että jos ne lähtee niin koko loppu elämä pilalla. Toki kyllä tollanen liioittelu teini-ikäiseen tehosikin. Ja kun tehdään mikä tahansa hankinta, niin ostetaan laadukasta ja kestävää, ei halvinta pa*kaa.

Oletteko te, jotka ette periaatteesta takaa kenenkään lainoja, tarvinneet takaajia omille lainoillenne?

Vanhemmat eivät opettaneet meille lapsille mitään rahankäyttöä. Kaikki raha oli vain sitä varten, että se pitää laittaa säästöön. Kun pääsin omilleni, niin kaikki meni mitä tuli, mutta minulla oli pieni palkka. Itse olen toiminut omien lasten kanssa ihan eri tavalla, olen opettanut heille, miten rahankäyttöä voi suunnitella.

Kasarilla äiti opetti, älä koskaan laita nimeä kenenkään vekseliin tai itse semmoista ota ja sama kaikista lainoista, älä laita nimeä mihinkään papereihin ikinä.

Selvisin 90-luvun lamasta ilman lainoja, tein vaan kahta työtä ja pärjäsin.

Maksa laskut aina ensin tilistä ja laske ruokaan tarvittava raha, lopun voi rillutella tai shoppailla.

Näin olen tehnyt,

Kiitos äiti.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te, jotka ette periaatteesta takaa kenenkään lainoja, tarvinneet takaajia omille lainoillenne?

Lainoja ei ole pakko ottaa. Ei ole mitään lakia joka määrää, että on pakko ostaa asunto, auto, kesämökki, purjehdusvene jne. Minä en saanut haluamaani summaa lainaa, koska en halunnut edes kysyä vanhemmiltani (keltä muulta kysyisinkään, kavereilta vai?) takausta. Sen sijaan säästin n. 5 vuotta lisää. Sinä aikana myös opettelin hyväksymään sen, että se unelmien asunto jää nyt saamatta, nyt pitää miettiä mihin itsellä on varaa. Lopulta kävi niin, että sain maksettua myyntihinnan kokonaan omalla rahalla.

Asuntoni on toki puolet pienempi kuin se unelmien asunto, mutta sellaista se elämä on, pitää miettiä mihin on varaa ja mitä voi itse saada. Toki minua välillä harmittaa, että asun koko loppuelämäni pienessä asunnossa, mutta toisaalta, minulla on varaa käydä ravintoloissa, matkustella ulkomaille, voin ostella kivoja juttuja jne. Eikä tule hamstrattua turhaa roinaa, kun pitää oikeasti miettiä että se tavara on säilytettävä jossain.

Ehkä 15-vuotiaasta alkaen isä opetti tekemään veroilmoituksen. Oli kesätöitä ja osinkoja vanhempien hankkimista osakkeista.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te, jotka ette periaatteesta takaa kenenkään lainoja, tarvinneet takaajia omille lainoillenne?

Ensimmäiseen asuntolainaan tarvin pienen parin vuoden takauksen, muuten en ole tarvinnut. Vanhempani takasi minulle tuon. Auto on ainut minkä olen ostanut osamaksulla eikä siihen tarvinnut takausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te, jotka ette periaatteesta takaa kenenkään lainoja, tarvinneet takaajia omille lainoillenne?

Lainoja ei ole pakko ottaa. Ei ole mitään lakia joka määrää, että on pakko ostaa asunto, auto, kesämökki, purjehdusvene jne. Minä en saanut haluamaani summaa lainaa, koska en halunnut edes kysyä vanhemmiltani (keltä muulta kysyisinkään, kavereilta vai?) takausta. Sen sijaan säästin n. 5 vuotta lisää. Sinä aikana myös opettelin hyväksymään sen, että se unelmien asunto jää nyt saamatta, nyt pitää miettiä mihin itsellä on varaa. Lopulta kävi niin, että sain maksettua myyntihinnan kokonaan omalla rahalla.

Asuntoni on toki puolet pienempi kuin se unelmien asunto, mutta sellaista se elämä on, pitää miettiä mihin on varaa ja mitä voi itse saada. Toki minua välillä harmittaa, että asun koko loppuelämäni pienessä asunnossa, mutta toisaalta, minulla on varaa käydä ravintoloissa, matkustella ulkomaille, voin ostella kivoja juttuja jne. Eikä tule hamstrattua turhaa roinaa, kun pitää oikeasti miettiä että se tavara on säilytettävä jossain.

Ei tietenkään ole pakko ottaa lainoja, mutta useimmat nyt kuitenkin ottavat. Se on aika normaalia. Meillä on tuloihimme nähden realistinen laina, mutta tarvitsimme kuitenkin siihen takaajia. Takaus koski vain tiettyä summaa, eli kun lainasta oli maksettu osa, takaajat (minun vanhempani) sai jättää pois. 

En muista että varsinaisesti olisi mitään oppeja annettu.

Säästäväisiä meillä kuitenkin oltiin, välillä tuntui että liiaksikin asti. En ikinä saanut uusia vaatteita, aina piti kulkea veljen vanhoissa. Ja jos joskus sain jotain uutta niin siitä muistutettiin kuukausikaupalla.

Omat raha-asiat olen aina hoitanut hyvin, laskut maksanut ajallaan ja sukanvarteenkin jotain jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te, jotka ette periaatteesta takaa kenenkään lainoja, tarvinneet takaajia omille lainoillenne?

Kyllä, vanhempani ovat takaamassa asuntolainaani (ei vielä, mutta on jo sovittu asiasta). Voisin kuvitella tekeväni poikkeuksen myös oman, luotettavan lapseni kohdalla.

Älä osta sitä, mitä et oikeesti tarvitse.

Laita se raha mieluummin säästöön.

Nyt 48vuotiaana mulla on n.270tuhatta euroa tilillä..taidan kohta lopettaa työnteon ja vaan olla.

Toisten lainoja ei taata. Aikuistuin sopivasti 80/90 -lukujen vaihteessa :)

Osa säästöistä määräaikaiselle korkeakorkoiselle, joten pysyykin säästössä.

Harkittu lainankäyttö (autoon, tietokoneeseen (silloin kun ne olivat kallita), opintoihin, auto työmatkaa varten).

Eläminen tulojen mukaan ja budjetointi.