Onko Suomessa pulaa mielenterveystyöntekijöistä vai mistä johtuu pahoinvointi?

Mielenterveysongelmat on vahvasti perinnöllisiä ja moni sairastuu lapsuutensa vuoksi. Eihän siis tämmöisessä tilanteessa riitä mikään määrä työntekijöitä korjaamaan kaikkia ongelmia.

Katsos kun lääkkeitä jotka tehoaa ei enää määrätä muutakuin korvaushoitopotilaille, terapia ja kuntoutus ykköslääkkeenä joka on kyllä hyvä mutta tehosta voi olla montaa mieltä, samat potilaat roikkuu poleilla vuosikymmenet ja uusia tulee jatkuvasti.

Hyvää hoitoa onkin vaikea saada ja ongelma noissa työntekijöissä on että enemmistö käyttäytyy todella huonosti jopa sairaanhoitajista eivätkä pidä minään muuna kuin kävelevänä diagnoosina.

Ei välttämättä tekijöistä, vaan rahasta.

Suomessa saa liian helposti kaikkea. Ei hulluus ole lisääntynyt, ainoastaan mulle kaikki nyt vaatimukset.

Mielenterveysongelmien huono hoito johtuu rahasta ja asenteista. Ja pahoinvointi Suomessa johtuu siitä että täällä on eletty karuissa oloissa ja käyty paljon sotia. On oltava kova ja hirveän ahkera ja tehokas. Pehmoilua ei katsota hyvällä. Alan työntekijöidenkin keskuudessa on sitä ajattelua että sairastunut on heikko eikä vain viitsi ottaa itseään niskasta kiinni.

6 lisää vielä, että on niitä onnistumistarinoitakin. Ystäväni oli tyytyväinen itsemurhayrityksensä jälkeen saamaansa hoitoon. En sitten tiedä olisiko häneen panostettu enemmän, sillä hän oli ennen sairastumistaan pärjäävä ja tuottava yhteiskunnan jäsen, eikä mikään syrjäytynyt turhimus.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmien huono hoito johtuu rahasta ja asenteista. Ja pahoinvointi Suomessa johtuu siitä että täällä on eletty karuissa oloissa ja käyty paljon sotia. On oltava kova ja hirveän ahkera ja tehokas. Pehmoilua ei katsota hyvällä. Alan työntekijöidenkin keskuudessa on sitä ajattelua että sairastunut on heikko eikä vain viitsi ottaa itseään niskasta kiinni.

Täyttä soopaa, nykytrendi on valittaa kaikesta. Minun oikeudet jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä tekijöistä, vaan rahasta.

Moni yksilötasolla toimivaksi todettu lääke on halpa. Korvaisivat päivystyskäyntejä ja sairauslomia, jos niitä potilaille annettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmien huono hoito johtuu rahasta ja asenteista. Ja pahoinvointi Suomessa johtuu siitä että täällä on eletty karuissa oloissa ja käyty paljon sotia. On oltava kova ja hirveän ahkera ja tehokas. Pehmoilua ei katsota hyvällä. Alan työntekijöidenkin keskuudessa on sitä ajattelua että sairastunut on heikko eikä vain viitsi ottaa itseään niskasta kiinni.

Täyttä soopaa, nykytrendi on valittaa kaikesta. Minun oikeudet jne.

Eipäs, kun sinun kaltaisista ihmisistä, jolta puuttuu täysin empatia muita ihmisiä kohtaan.

Suuri osa häiröistä johtuu yhteiskunnallisista olosuhteista, esim. jatkuva epävarmuus työmarkkinoilla ja pinnallinen nykyaika ja yksinäisyys sekä äärimmilleen viety kilpailullisuus ja kaiken vastuun sälyttäminen yksilölle hänen omasta "menestyksestään".

Joku pienehkö osa ongelmista johtuu enemmän ihan perinnöllisistä tekijöistä.

En tiedä mistä on pula... tiedän mistä ei ainakaan ole pulaa. Potilaista ja yhteiskunnan tuista.

Britanniassa oli erittäin vähän mt-ongelmia 2. maailmansodan aikana tutkimusten mukaan. Aikaa leimasi siellä materiaalinen niukkuus (jopa pula ruuasta), mutta toisaalta poikkeuksellisen voimakas yhteisöllisyys ja naapurihenki.

Digilaitteiden jatkuva käyttö ja sisällä oleminen pahentaa myös mielenterveysongelmia ja lisäksi vääränlainen ravinto. Pitäisi liikkua useita tunteja päivässä ulkoilmassa.

Minut ainakin jätetty täysin heitteille mt ongelmieni kanssa.

En jaksa kirjoittaa edes enempää

Ollaan jo vähän myöhässä silloin kun kaivataan apuun mt-työntekijöitä. Mielenterveyttä pitäisi hoitaa ennakoiden. Poikkeuksena jotkut skitsofreniat tai geneettiset bipolaarihäiriöt tai ihan kliininen depressio.

Apua ei saa vaikka väkisin sitä annettiin, ei auttanut pätkääkään. Eivät osaa auttaa.

Ei töitä, ei naista, ei terapiaa, ei viestiä, ei mitään.

Olen itse mielenterveystyötä tekevä sairaanhoitaja, mutta aion vaihtaa alaa, koska en enää jaksa työn määrän jatkuvaa kasvua. Olisi hauska jos edes kerran viikossa pääsisi ajoissa töistä kotiin. Meillä on liikaa asiakkaita ja liian vähän työntekijöitä. Jonot useilsi kuukausiksi eteenpäin. Mutta silti ei se mielenterveys ongelmien määrä työntekijöitä lisäämällä vähentyisi, koska meidän luoksemmehan tullaan silloin kun on jo ongelmia. Surullisen paljon siitä taas kuinka hoito toimii riippuu siitä mille hoitajalle sattuu joutumaan/pääsemään. En tarkoita tällä sitä että joku hoitaja olisi huono ja joku hyvä vaan sitä että joidenkin kanssa juttu luistaa ja kemiat kohtaavat jolloin ongelmista puhuminen ja niiden työstäminen sujuu helpommin.

Oma ehdotukseni mielenterveysongelmien ehkäisyksi olisi jo ala-asteella tai ehkä jo eskarissa alkava tunnetaitojen harjoittelu. On surullista huomata miten vastaanotolleni tulee aikuisia ihmisiä jotka eivät osaa juuri nimetä muita viime viikon tunteita kuin ahdistuksen. Miten ihmeessä omien tunteiden ja reaktioiden kanssa edes voisi toimia jos ei ole edes valmiuksia tunnistaa tunteita.

Ammattilaisten määrää ei ainakaan voi loputtomasti kasvattaa, eikä se mitään autakaan, jos lapsia ja nuoria ei hoideta kotona. Tuolla on valtava määrä lapsia ja nuorita joilta se kodin hoiva ja turva puuttuu.