ADHD lapsi eskarissa ja koulussa

Lapsi sai diagnoosin eskarissa. Sen hakemiseen meni koko eskarivuosi eli sitä ennen täytettiin vaikka mitä seurantalomaketta ja käytiin psykologilla ja lääkärillä. Ei sitä dignoosia tosiaan vain "haettu" kuten täällä joskus tunnutaan kuvittelevan. Puhuin keskittymisvaikeuksista koko päiväkotiajan, asiaa ei oikein otettu todesta. Eskarissa sitten eskariopettaja oli kanssani samaa mieltä ja tutkimukset käynnistettiin. Nyt on neljännellä luokalla, normaaliluokassa, päivisin lääke käytössä. KÄyttäytyy kuten keskiverrot ikäisensä. Takana siis kyllä useita terapioita ja valtavasti töitä.

Lisään vielä, että lapsellani ei ollut eikä ole muita ongelmia. Useampaan kertaan testattu eri osa-alueet ja älykkyys ym ovat joko ikätasoa tai korkeampaa. Sosiaaliset taidot ok muuten, mutta aikuisten kanssa oli ongelmia. Ei tappeluita tai muuta väkivaltaa. Höpötti ja häiritsi sillä tavalla. Motorisesti taitava.

Olen kuullut, että apua ja diagnoosia on todella vaikea saada, siksi mietinkin että pitäisikö jo toimia. Päiväkodista tulleen palautteen ja omien huomioiden takia lapsi kävi reilu vuosi sitten muutaman kerran neuvola psykologilla. Siellä todettiin, että lapsi on erittäin vilkas, mutta pystyy keskittymään, kun ei ole häiriötekijöitä.  Neljävuotiaalle ei voi kai mitään diagnoosia tehdä. Enkä tietysti haluaisikaan mitään diagnoosia lapselleni, mutta selvästi jotain häikkää asiassa on ja toivon että saisimme apua, ennen kun lapsi leimautuu lopullisesti häiriköksi.

ap

Itse olen puuttunut lapseni käytökseen siitä asti kun hän on syntynyt. Mutta et tainnut tarkoittaa sitä. Ensimmäiset ongelmat huomattiin lapseni ollessa 5 ja mennessä päiväkotiin. TÄllöin tutkimukset eivät kuitenkaan edenneet alkua pidemmälle, koska mitään varsinaista vikaa ei näyttänyt olevan. "Luova lapsi", sanoi häntä tarkkaillut kelto, ja minä olin siihen tyytyväinen. Eskari sujui pienessä ryhmässä loistavasti, mutta koulun alkaessa olgelmat palasivat välittömästi. Lapsi sai 9-luokalla aspergerin oireyhtymän diagnoosin, ja siihen paljon hyvää kuntoutusta seuraavina vuosina. Kuntoutuksen myötä sosiaaliesn puolen ongelmat helpottuivat niin paljon, että yläkouluaikana pääliimmäisenä olikin sitten enää motorinen levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys. adhd-diagnoosi tuli 8-luokan keväällä.

Olen kokenut, että terveydenhoitopuolella (siis lasten ja nuortenpsykiatriassa) tutkimukset ja hoidot ja tuki ovat olleet runsaita, miellyttäviä ja niitä on tarjottu hyvin - joskin hitaasti, kumpikin diagnoosiprosessi kesti puolisen vuotta siitä kun tutkimuksiin päästiin ja ensimmäisellä kerralla jonotteluun meni sitä ennen lähes saman verran. Näin keväällä kannattaa myös varautua siihen, että kesällä systeemissä ei välttämättä tapahdu mitään, ellei teidän ongelma oli todella akuutti katastrofi myös kotona. Terveydenhoitopuolella siis tilanne on hyvä. KOulussa se onkin sitten ainvan yhtä helvettiä, sillä sellaista tahoa, joka haluaisi ottaa tukitoimia käyttöön tai auttaa lasta, ei sieltä vain löydy. Ja mulla on siis nyt kokemusta kolmesta koulusta, neljästä rehtorista ja isosta kasasta opettajia. Aivan yksinkertaistenkin asioiden saaminen käytäntöön koussa on ihan sula mahdottomuus, vaikka ne oikeasti helpottaisivat myös opettajien työtä paljon.

Siis 3-luokalla se sen as-dg:n sai

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 14:45"]

Itse olen puuttunut lapseni käytökseen siitä asti kun hän on syntynyt. Mutta et tainnut tarkoittaa sitä. Ensimmäiset ongelmat huomattiin lapseni ollessa 5 ja mennessä päiväkotiin. TÄllöin tutkimukset eivät kuitenkaan edenneet alkua pidemmälle, koska mitään varsinaista vikaa ei näyttänyt olevan. "Luova lapsi", sanoi häntä tarkkaillut kelto, ja minä olin siihen tyytyväinen. Eskari sujui pienessä ryhmässä loistavasti, mutta koulun alkaessa olgelmat palasivat välittömästi. Lapsi sai 9-luokalla aspergerin oireyhtymän diagnoosin, ja siihen paljon hyvää kuntoutusta seuraavina vuosina. Kuntoutuksen myötä sosiaaliesn puolen ongelmat helpottuivat niin paljon, että yläkouluaikana pääliimmäisenä olikin sitten enää motorinen levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys. adhd-diagnoosi tuli 8-luokan keväällä.

Olen kokenut, että terveydenhoitopuolella (siis lasten ja nuortenpsykiatriassa) tutkimukset ja hoidot ja tuki ovat olleet runsaita, miellyttäviä ja niitä on tarjottu hyvin - joskin hitaasti, kumpikin diagnoosiprosessi kesti puolisen vuotta siitä kun tutkimuksiin päästiin ja ensimmäisellä kerralla jonotteluun meni sitä ennen lähes saman verran. Näin keväällä kannattaa myös varautua siihen, että kesällä systeemissä ei välttämättä tapahdu mitään, ellei teidän ongelma oli todella akuutti katastrofi myös kotona. Terveydenhoitopuolella siis tilanne on hyvä. KOulussa se onkin sitten ainvan yhtä helvettiä, sillä sellaista tahoa, joka haluaisi ottaa tukitoimia käyttöön tai auttaa lasta, ei sieltä vain löydy. Ja mulla on siis nyt kokemusta kolmesta koulusta, neljästä rehtorista ja isosta kasasta opettajia. Aivan yksinkertaistenkin asioiden saaminen käytäntöön koussa on ihan sula mahdottomuus, vaikka ne oikeasti helpottaisivat myös opettajien työtä paljon.

[/quote]

Kannattaisiko siis ottaa neuvolapsykologiin uudestaan yhteyttä, vai mitä kautta tutkimuksiin pääsee? Ajattelin, että jos nyt lähtisi asian kanssa liikkeelle, voisi syksyllä jotain jo tapahtuakkin. Lapsi vaihtaa nyt eskarivuodeksi toiseen päiväkotiin, koska nykyisessä tukitoimet ovat olemattomat. Haluaisin, että hän voisi aloittaa siellä ns. puhtaalta pöydältä, ilman häirikön leimaa.  Tuo mainitsemasi luovuus kukoistaa meidänkin lapsessa :). Kotona lapsen kanssa on välillä rankkaa , mutta pärjätään kyllä huumorilla ja vaihtelevan pitkällä pinnalla...

Uskotko, että uudessa eskarissa, kun saa aloittaa puhtaalta pöydältä, sitä iloa kestäisi pidempään?

En tiedä, mitä sinun kannattaisi tehdä. Minä olen eänyt vain sellaisessa maailmassa, jossa tutkimuksiin tarvitaan lähete lääkäriltä (ei psykologilta, vaan psykologi ja psykiatri molemmat tarvitsevat lääkärin lähetteen).  Lääkäri voi olla koululääkäri, terveyskeskuksen omalääkäri tai neuvolalääkäri, mutta sen pitää olla lääkäri. Ehkä jossain muualla on toisin. Diagnoosiin tarvitaan kumminkin sekä psykologia että psykiatria. Ensimmäinen testaa perusasiat (kognitiiviset kyvyt ja oppimisvalmiudet ja alustavat masennus yms- haastattelut) ja jälkimmäinen sitten sitä varsinaista adhd:ta ja sen hoitoa kunhan nuo alustavat jutut on ensin tehty.

Vertaistukihommeleissa olen kyllä kuullut myös, että tutkimukset pelkästään vanhempien aloitteesta eivät oikein etene. Sittenkun päivähoito tai koulu on vahvasti mukana ja siellä on isoja ongelmia, lääkärit ottavat asian vakavammin ja kiireellisemmin.

Tutkimuksia ja diagnoosia oleellisempaa on sitten se hoito, kuntoutus ja terapia, jotka on parhaimmillaan ja tuloksellisimmillaan aika vaativia sekä lapselle että vanhemmille. Jos lähdet tutkimusrumbaan, älä missään tapauksessa jätä vaatimatta ja hankkimatta myös kuntoutusta.