Oletko valmis auttamaan vastaavasti isovanhempia, kun apua tarvitaan?

Autan tietenkin, miten, sen sitten aika näyttää. Tällä hetkellä käytän äitiäni kaupoilla, kun tarvitsee tehdä isoja ostoksia, sillä hän käyttää julkisia ainoastaan.

Kyllä autan! :)

Appivanhempiani autan usein raskaammissa hommissa. He ovat sitten vaihtoehtoisesti sen ajan katsoneet lasten perään :) Mukavaa vaihtelua siivota jne. kun ei tarvitse lasten perässä samalla juosta :)

en ole koskaan saanut apua vanhemmiltani (isovanhemmat ei elä), en sitten missään asiassa, kertaakaan, enkä ole saanut penniäkään rahaakaan. enkä aio auttaa heitä vaikka kuolisivat nälkään. 

Voi kuule, minä en ole KOSKAAN pyytänyt hoitoapua isovanhemmilta. Sitä on valitettavasti tarjottu ihan pyytämättäkin. En erityisemmin ilahdu siitä, että kotiini tullaan ilman lupaa. En, vaikka tarkoitus olisi ollut hyvä. Enkä minä lähde puolisoni kanssa laivalle, että isovanhemmat saisivat lapset hoitoonsa, sillä meitä aikuisia laivamatkailu ei totisesti kiinnosta. Lapset voivat mennä ihan ilman syytäkin yökylään, paitsi kun eivät kyseisen mummon käytöksen takia sinne tahdo mennä.l

En mene velvollisuudesta pesemään kenenkään ikkunoita. Nämä palvelut voi nykyään ostaa rahalla, jos tarvetta on.

Joo otan lastenhoitoapua vastaan mummu vie lapset tarhaan ja hakeekin sieltä. Itse olemme juurikin pesseet ikkunat, leikanneet nurmen, siivoillut mummulassa, käyttäneet kaupoilla, verovirastossa jne.

äitini on sen verran hyvässä kunnossa ja nuori ettei tarvii apua kaupassa käynnissä tai ikkunoiden pesuissa.mutta autan välillä rahallisesti tai jollain muulla tapaa esim.otan koirat hoitoon jne.muistan häntä myös esim.ilmaisilla risteilyillä tai halvoilla johon lähetään yhdessä.

Autan isovanhempiani, he ovat jo iäkkäämpiä, joten en saa heiltä lastenhoito apua. Ei haittaa, ovathan he omat lapsensa ja lapsenlapsiaan hoitaneet :) omat vanhempani ovat nuoria, joten en auta heitä vielä.

Vaihtotalous pelaa meillä tosi hyvin. Asutaan lähekkäin ja ollaan molemmin puolin tyytyväisiä, kummatkin saavat apua tarvitsemiinsa asioihin puolin ja toisin.

Kun lapset on jo koululaisia, he eivät vaadi varsinaista hoitoa, mutta käyvät joskus isovanhemmilla yökylässä. Ja on tosi kiva, kun on paikka, johon voi koulun jälkeen mennä välipalalle ja läksyjä tekemään ja isovanhempien kanssa juttelemaan.

Me vaihdetaan isovanhemmille auton renkaat, pestään ikkunoita ja autellaan sellaisissa asioissa, joissa apua tarvitsevat.

Kaikki anopit ei ole sellaisia, mitä tällä palstalla annetaan ymmärtää. Anopeissa on myös tosi ihania ihmisiä, jotka rikastuttaa elämää!

Me lapset autamme vanhempiamme ja lisäksi paljon auttelemme mieheni äitiä.

MM. pesen ikkunat, vien matot pesulaan. Lisäksi oletamme, että anopin ei tarvitse tehdä mitään mökillä, vaan saa viettää siellä jo oloneuvoksen elämää, hän on jo" oman tonttinsa" hoitanut! Eli meidän perhe hoitaa kaikki mökin ja tontin kunnostukset, saunan lämmitykset ja ruuanlaitot, pyykkäykset ja siivoukset, ja kaupassakäynnit mökillä kun siellä yhdessä vietetään aikaa. Lisäksi anoppi saa halutessaan aina meiltä kyydin mökille ja takaisin kotiinsa. Lisäksi mökillä pyrimme hemmottelemaan anoppia; teemme hänen herkkuruokiaan, jutellaan ja muistellaan hänen nuoruuttaan ja lapsuuttaan (tykkää puhua muistoistaan ja pyritään huomioimaan vanhan rouvan tarpeet, jotta viihtyisi ja rentoutuisi).

Yhden juhannuksen vietimme mökkikuntamme keskussairaalassa, kun anoppia alkoi helle ahdistaa. Päivystimme hänen vuoteensa vieressä ja tarjosimme juotavaa ja vahdimme olotilaa. Onneksi se oli vain hyperventilaatiokohtaus, kun anoppi on vähän sellainen hysteerisyyteen taipuvainen näin vanhemmiten, kaikki arvot yms. oli kunnossa ja syy oli vain siitä, että anoppi jotenkin hätääntyi kun kokoajan oli niin kuuma, vaikka olikin viileässä mökissä. Vanhoilla ihmisillä on niin herkät hermot toisinaan. Näin lääkäri sanoi.

Itse ainakin miniänä saan iloa siitä elämääni, että piristämme ja virkistämme vanhaa anoppia! Ikää on jo 80 vuotta, mutta anoppi on ihan ok kunnossa (ei kulje millään rollaattorilla, eikä syö mitään lääkkeitä). Vahdimme, että hän käy säännöllisin väliajoin lääkärissä ja mm. tarkistuttamassa sokeriarvonsa, jotka ovat viimeaikoina olleet nousussa.

Kutsumme myös anopin usein meille kylään, jolloin mieheni hakee ja vie äitinsä kotiinsa. Tarjoamme tällöin aina ruuan ja vietämme yhteistä aikaa.

Omat vanhempani taas ovat paljon nuorempia, joten he itse paljon matkustavat. Olen vanhempieni kanssa läheisiä, ja usein ostan äidilleni jotakin kivaa luxusta, mitä hän ei raaskisi ostaa mutta mistä hän tykkää. Äitini kun ei oikein halua että sekaannun hänen taloudenhoitoonsa esim. siivoamalla. Olen kyllä tarjoutunut auttamaan esim. ikkunoiden pesussa, mutta ei suostu eikä halua ottaa apua vastaan. Äitini on aina ollut kova siivoamaan, hän haluaa itse tehdä sen siivouksen. Ehkä tilanne muuttuu sitten, kun vanhemmistani tulee iäkkäämpiä.

Vanhempani ovat myös tervetulleita vieraita mökillemme/kotiimme milloin tahansa mutta eivät ole kovia vierailemaan. Käymme sitten heidän luonaan usein kahvittelemassa ja juttelemassa.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 13:13"]

äitini on sen verran hyvässä kunnossa ja nuori ettei tarvii apua kaupassa käynnissä tai ikkunoiden pesuissa.mutta autan välillä rahallisesti tai jollain muulla tapaa esim.otan koirat hoitoon jne.muistan häntä myös esim.ilmaisilla risteilyillä tai halvoilla johon lähetään yhdessä.

[/quote]

niin oliko tässä kyse omista isovanhemmista? juu heiltä en kehtaa pyytää apua pahemmin paitsi jossain tilanteessa esim.muutto jolloin lapseni pyörii tiellä ja oma äitini on muutossa apuna.Omat isovanhempani on ns.tehnyt jo työnsä.toki omaa apuani aina välillä tarjoan eli juuri kaupassa käyntiä.

Vastaavasti?

Vanhempiani ei ole tarvinnut kuin pari kertaa muutossa auttaa. Ostavat ne palvelut, mihin itse eivät kykene. Toisaalta eivät ole hoitaneet kuin pari kertaa lapsiani ja tällöinkin vain muutaman tunnin. Puolin ja toisin pyydetään mutta on sille avun pyytämiselle molemmilla puolilla iso kynnys. Koen, että enemmän pitäisi tarjoutua, ja aina silloin tällöin tarjoan apuani, vanhempani eivät juurikaan tarjoa hoitoapua.

Miehen vanhempia olemme auttaneet jo lapsettomina ja minä esim. seurusteluaikoina. On kuopattu puutarhaa, siivottu autotallia, leivottu juhlissa, tarjoiltu, tiskattu, pesty autoa jne. Toisaalta ollaan saatu autoa lainaksi, syöty ja juotu heidän laskuun jne. Lapsiakin on hoidettu jonkin verran aiemmin, nykyään harvemmin (aiemmin noin 4-6 kertaa vuodessa, tänä vuonna ei kertaakaan ja viime vuonna kerran). Tässäkin sääntönä se, että apua tarjotaan, pyydetään vain hädässä.

Minua ärsyttää ajatus, että lapsiperheet tarvitsevat apua ja myöhemmin vasta ne isovanhemmat. Kyllähän sitä on koko ajan autettu, oltu puutalkoissa puolin ja toisin, kannettu huonekaluja, autettu muutoissa jne. En käsitä ajatusta siitä, että pitäisi yllättäen olla valmis johonkin extra-apuun, kun lapset eivät enää hoitoapua tarvitse. Meillä apua tarjotaan ja välillä pyydetään puolin ja toisin. Pääasiassa yritetään hoitaa omat asiamme mutta ilahdutaan, jos joku haluaa auttaa. 

Kun isovanhemmat vanhenevat, apua täytyy tietenkin tarjota enemmän. Jo nyt anoppi on pulassa lumitöiden kanssa. Tänä talvena ei ehditty apuun juuri lainkaan, joten anoppi osti lumilingon. Kyllä meistä jokainen vastaa tarpeistaan ihan itse eikä syyllistäminen puolin tai toisin kuulu sukumme tapoihin. En ruikuta sitä, ettei anoppi ole kerkinyt hoitaa lapsiamme harrastustensa ja toisten lastenlasten takia vaan olen hankkinut hoitajia rahalla. Myöhemmin helpottaa - puolin ja toisin - ja sitten taas tarjoamme apua.

Autamme toinen toisiansa. Autoin jo omia isovanhempiani ja autan tottakai omiakin vanhempiani. Hyvin pelaa vaihtokauppa meillä:)

Minun sukulaiseni käyttää härskisti hyväkseen avuliasta ja kilttiä isovanhempaansa. Lasta on hoidatettu jo 1 kk lähtien, kaikki lapsen juhlat järjestetään isovanhempien piikkiin, äiti keksii kaikenlaista kissanristiäistä itselleen että mummu sitten tulisi lastenhoitajaksi ym.

Kaikkein törkeintä on mukaan ujutettu "köyhyys", jonka vuoksi mummulle vihjaillaan ettei ole varaa ostaa lapselle haalaria, kenkiä etc. Silti äippä hehkuttaa FB:ssa sijoituksiaan ja shoppailulöytöjään. Ärsyttävää!

Satavarma olen, että kun hoitoavun tarve vaihtaa suuntaansa, ei tämä mamma auta mummua edes siivouksessa, kauppakäynneistä tai ulkoilutuksesta puhumattakaan.

Olen vuosia toiminut äitini omaishoitajana, vaikka hän ei ole omia lapsiani ehtinyt hoitaa, kun sairastui ennen sitä.

Totta kai autan, onhan hän äitini. Isäni on jo kuollut ja miehen vanhemmat ei apua vielä tarvitse

Olen ehdottomasti valmis auttamaan, mutta vain niitä jotka toisten auttamiseen uskovat ja jotka ovat meidän perheellemme rakkautta ja välittämistä osoittaneet.

Äitiäni tulen auttamaan paljon, sillä hän on ollut minulle ja lapsille aina tukena ja turvana. Nyt hän on vielä niin nuori, että auttaminen on rajoittunut satunnaisiin kyyteihin ja pihatöihin, mutta uskon että vanhemmiten hänkin tulee apua tarvitsemaan.

Isääni voin käydä pari kertaa vuodessa katsomassa, ympäripäissäni ja vittuillen mennen tullen.

Appiukkoa voin käydä pari kertaa vuosikymmenessä katsomassa, lisäksi voisin vaikka kannustaa lapsia soittamaan hänelle erilaisia katteettomia lupauksia.

Anoppia tulen kyllä auttamaan, mutta toisaalta en tule ottamaan stressiä enkä muuttelemaan omia suunnitelmiani hänen vuokseen. Vaikka meillä on ollut omat vaikeutemme ja erimielisyytemme, niin silti ehdottomasti hänkin on ollut arvokas apu perheellemme.

No juu, kyllä autan. Isovanhemmistani toiset on kuolleet jo ennen kuin synnyin, vaarini kuoli tuossa n. 6 vuotta sitten ja mummoani auttelen kyllä. On sen verran vanha, että lastenhoitoapua häneltä ei kyllä saisi, eikä tarvitsekaan saada. Käyn auttelemassa, siivoilen hänen luonaan, samalla teen ruokaakin hänelle, vien pullaa yms. Käytän lääkärissäkin aina kun kerkeän. Hän kyllä sitten leikkii lapsieni kanssa, kun olemme siellä käymässä.