Rivi- ja paritaloasujat kertokaa!
Kertokaapa että kuuluuko rivitaloissa ja paritaloissa kuinka paljon naapurista elämisen ääniä? Kiinnostais myös tietää onko eri ikäisissä taloissa paljon eroja, jotenka kuinka vanhassa talossa asut?
Mulla alkaa tosissaan ottaa päähän tämä naapureiden kusemisen, kantapääkävelyn, keittiön laatikoiden rullaamisen yms. kuunteleminen! Kerrostalossa siis asustelen ja ei tosiaan ole mun juttuni ollenkaan. Naapureita en tietenkään syytä, koska tiedän että nämä on normaaleja asumisen ääniä joita varmaan meikäläisenkin kämpästä kuuluu. Sitä kun on valtaosan elämästään asunut omakotitalossa niin näihin ääniin vaan ei näköjään totu millään (n8v yrittäny jo totutella...). Jossain vaiheessa on oman asunnon ostaminen edessä ja siksi nyt kyselen tätä että onko rivarissa hiljaisempaa vai pitääkö tässä piruvie alkaa siihen ok-taloon säästämään...
Kommentit (45)
Joku 90-luvun rivaripääty ja aika helvettiähän tämä on ollut nyt välillä kun vakituiset naapurit muutti seinän taakse. Aikaisemmin naapurissa oli vain päivisin jotain kunnan toimintaa, eikä sieltä koskaan kuulunut mitään. Nyt nämä naapurit saa aikaan aina järkyttävän jumputuksen kävellessään ja lisäksi vesiputketkin alkoi näymmä heti happanemaan ja sitä paukutusta saa kuunnella vähän väliä. Naapuri kun on vielä kiihkeä pyykinpesijä ja astianpesukoneetkin löytyy. Ne vehkeet sitten nykii noita putkia aika lahjakkaasti.
Asun rivitalon päädyssä ja naapurista kuuluu melua, huonoa tuuriahan tämä vaan on.
2000-luvun rivarissa (2-kerroksinen) kuuluu aina hyvin elämisen äänet seinien läpi, carsinkin yläkerrassa, koska seinät ovat ohuempaa materiaalia. Kuuluu siis täysin hiljaisuudessa jopa vessalorinat ja puhelimen värinä naapurin yöpöydällä. Mutta kun on tottunut ja on sattunut olemaan hyvät naapurit, niin eipä nuo haittaa. Välillä itse hyssyttelen nuorisoa.
Ysärillä rakennetussa rivitalossa asutaan, ja seinä ovat aivan pahvia, naapurin puhekin kuuluu läpi.
Asuin 20 vuotta pienen rivariyhitön (kuusi osaketta) päätyasunnossa rakennusvuosi 1989.
Seinän takaa kuuluivat vain todella kovat äänet: hysteerisen koiran haukunta ja muutamat bileet. Äänet kulkeutuivat tietysti myös avoimistakin ikkunoista.
Rivarissa, ylipäätään maan tasalla asumisessa, suurin miinus on kesäkausi. Sosiaalisuutta uhkuvat naapurit jutustelevat mennen tullen pihalla, lapset kiljuvat leikeissään, pihaparlamentit päättävät talkoohommista ilman että kaikkia naapureita kuullaan samasta asiasta, musiikkia ei osata kuunnella omalla pihalla kuulokkeilla jne.
Lisäksi ovat toisen tontin naapurit, joista pahimmat ovat okt:n omistajat. Heitä ei sido mikään "omalla tontilla" ja hyvässä lykyssä kännijuhlia vietetään harva se viikonloppu koko kortteli raikuen.