Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni määräilee liikaa
15.04.2013 |
Ongelmana on se, että mieheni määräilee aivan kaikesta liikaa. Pinnallisesti olemme ihan normaali pari, mutta oikeasti mieheni määrää lähes kaiken, osin toki minun omallakin suostumuksellani (vaikka olenkin välillä kuin vastaan hangoitteleva lapsi häntä kohtaan, kun haluaisin valvoa tai käyttää nettiä illalla).
Jopa hänen vanhempansa varoittivat minua siitä ihan suhteemme alkuaikoina. Hän päättää kaikki raha-asiat - myös sen, miten saan käyttää omat rahani. Joudun kysymään luvan kampaamokäynteihin (noin kerran vuodessa), vaatteiden ostoon (pari kertaa vuodessa) ja jopa shampoon ja vitamiinien ym. ostoon. Hän, päättää mitä tv-ohjelmia katsotaan. Itse saan päättää noin kerran - kaksi viikossa sen, mitä katsotaan (hän toimii samoin ollessamme hänen vanhempiensa luona joululomalla - vanhemmat katsovat tv:stä aina sitä, mitä poika haluaa). Hän päättää nukkuma-aikani pääosin (=herättää aikaisin aamulla, vaikka olisi vapaapäivä sekä nalkuttaa niin kauan, että menen nukkumaan illalla) sekä rajoittaa netin käyttöäni.
En tiedä, miten tilannetta lähtisi normalisoimaan, kun tekisi mieli vain luovuttaa, kun en jaksa riidellä pikkuasioista. Ärsyttää tosin joutua olemaan kuin lapsi jälleen, vaikka olenkin ihan aikuinen nainen.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:26"]
Onko sinulla joku kehitysvamma tai muu diagnoosi, joka estää sinua hoitamasta omia asioitasi?
SinuN ei tarvitse riidellä yhtään mitään eikä kenenkään kanssa, kun laitat omat rahat omalle tilillesi ETKÄ ANNA KENELLEKÄÄN MUULLE TULINKÄYTTÖOIKEUTTA.
[/quote]
Ei ole tiettävästi kehitysvammaa, tosin olen epäillyt mahdollista Aspergerin syndroomaa. Älykkyystesteissä olen ylittänyt Mensan rajan. Rahat ovat omalla tililläni, mutta kysymys on kulujen jakamisesta sekä siitä, mitä saan ostaa omilla rahoillani ilman, että siitä seuraa nalkutusta ja riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 21:34"]
Ei ole tiettävästi kehitysvammaa, tosin olen epäillyt mahdollista Aspergerin syndroomaa. Älykkyystesteissä olen ylittänyt Mensan rajan. Rahat ovat omalla tililläni, mutta kysymys on kulujen jakamisesta sekä siitä, mitä saan ostaa omilla rahoillani ilman, että siitä seuraa nalkutusta ja riitelyä.
[/quote]
Tämä sitten todistaa, ettei kaikilla mensaälykkäillä ole toimintakykyä normaalielämässä. Aspergerit voivat tosin olla joillakin osa-alueilla hyvinkin älykkäitä.
Kai sinä ymmärrät, että et se ole sinä, joka riitelee sinun omien rahojesi käytöstä. Kustannusten jako nyt on täysin normaali riidanaihe, mutta kai te laskea osaatte? Myös mies, että yhteisten kulujen jaosta pääsette yhteisymmärrykseen.
Omien rahojesi osalta voit vain ilmoittaa miehellesi, että ne ovat sinun rahojasi ja niin kauan kun miestä ei ole määrätty sinun edunvalvojaksi, sinä saat tehdä niillä ihan mitä tahdot.
Millainen isä sulla oli? Millainen on miehen isä?
Kuulostaa todella kamalalta tavalta elää...
Miten sä voit elää noin?! Mitä tapahtuu jos sä vaan menet sinne kampaajalle kysymättä lupaa? Tai et mene nukkumaan silloin kun hän käskee?
Mä olisin lähtenyt litomaan jo aikoja sitten.
Mun oma isäni oli kiltti, jopa alistuva, kun taas äitini oli määräilevä ja dominoiva. Olen selvästi perinyt isäni temperamentin (valitettavasti). En tosin ihan suhteemme alussa tajunnut, että ko. mies olisi niin dominoiva ja määräilevä. Aluksi ne piirteet eivät vain näkyneet kovinkaan selvästi. Ärsyttää sekin, että kaikesta pitää ns. vääntää kättä ja hän rupeaa huutamaan mulle, jos en tee niin kuin hän haluaa. Lisäksi hän nimittelee ja loukkaa sanallisesti. Joskus (onneksi harvemmin) hän rupeaa myös väkivaltaiseksikin, tosin mitään vakavaa ei ole sattunut. Olisi mukavaa lähteä purkamaan ko. epäsuhtaa jotenkin rakentavasti, jos vaikka toivoa kuitenkin vielä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoinen ei ole normaalia, eikä ollenkaan hyväksi sinulle.
Kuinka kauan olet sietänyt tuommoista? Miksi olet vielä suhteessa hänen kanssaan?
Minulla oli nuorena tuommoinen avopuoliso. Piirteensä tuli esiin pikkuhiljaa. Jossakin vaiheessa vaan huomasin että mies kuvittelee päättävänsä kaikista asioista. Hän teki aina kaikki miten itse halusi ja yrittä määrätä jopa minun kaverisuhteeni ja yhteydenpidon ystäviin. Yhteiselo meillä kesti kokonaisuudessaan lähes 3 vuotta. Siinä vaiheessa minusta tuntui siltä kuin minua ei enää olisi olemassa. Siitäkin huolimatta että en koskaan antanut miehen komenteluiden vaikuttaa esim. siihen että menenkö vai enkö mene ystävän kanssa kahville. Mies vaan mäkätti vieressä ja minä tein mitä halusin, ja kuuntelin lisää sitä mäkätystä. Se koko suhde oli vaan niin outo ja turhauttava että siitä oli pakko päästä pois.
Suosittelen suhteesta poistumista myös ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:42"]
Mun oma isäni oli kiltti, jopa alistuva, kun taas äitini oli määräilevä ja dominoiva. Olen selvästi perinyt isäni temperamentin (valitettavasti). En tosin ihan suhteemme alussa tajunnut, että ko. mies olisi niin dominoiva ja määräilevä. Aluksi ne piirteet eivät vain näkyneet kovinkaan selvästi. Ärsyttää sekin, että kaikesta pitää ns. vääntää kättä ja hän rupeaa huutamaan mulle, jos en tee niin kuin hän haluaa. Lisäksi hän nimittelee ja loukkaa sanallisesti. Joskus (onneksi harvemmin) hän rupeaa myös väkivaltaiseksikin, tosin mitään vakavaa ei ole sattunut. Olisi mukavaa lähteä purkamaan ko. epäsuhtaa jotenkin rakentavasti, jos vaikka toivoa kuitenkin vielä olisi.
[/quote]
Sä olet sairas. Ei kukaan halua tuollaista parisuhdetta. Mitä sä tuollaisessa näet toivottavaa ja rakastettavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan, hän pomottaa vanhempiaan vähintään samalla tavalla lapsuudenkodissaankin. Olenkin maininnut siitä hänelle suoraankin ja hieman ihmetellyt sitä. Lisäksi hän pomottaa ja määräilee paria kaveriaankin jotenkin yllättävänkin röyhkeällä tavalla (olen ihmetellyt, miten aikuiset miehet sietävät moista kaveriltaan ja vielä pysyvät kavereina).
Miehesi vaikuttaa narsistiselta. Tuollainen kontrollointi ei ole normaalia. Ota jalat allesi hyvä nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kuvitella että mies tuosta muuttuisi...nosta suosiolla kytkintä kun ilmeisesti ei lapsia vielä ole...niiden tultua on vaikeampi lähteä.Henkistä väkivaltaa tuo on.Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:42"]
Mun oma isäni oli kiltti, jopa alistuva, kun taas äitini oli määräilevä ja dominoiva. Olen selvästi perinyt isäni temperamentin (valitettavasti). En tosin ihan suhteemme alussa tajunnut, että ko. mies olisi niin dominoiva ja määräilevä. Aluksi ne piirteet eivät vain näkyneet kovinkaan selvästi. Ärsyttää sekin, että kaikesta pitää ns. vääntää kättä ja hän rupeaa huutamaan mulle, jos en tee niin kuin hän haluaa. Lisäksi hän nimittelee ja loukkaa sanallisesti. Joskus (onneksi harvemmin) hän rupeaa myös väkivaltaiseksikin, tosin mitään vakavaa ei ole sattunut. Olisi mukavaa lähteä purkamaan ko. epäsuhtaa jotenkin rakentavasti, jos vaikka toivoa kuitenkin vielä olisi.
[/quote]
Sä olet sairas. Ei kukaan halua tuollaista parisuhdetta. Mitä sä tuollaisessa näet toivottavaa ja rakastettavaa?
[/quote]
En ole niin omasta mielestäni kaunis tai tavoiteltava, että minulla niin hirveästi muita ottajia olisi, joten olen ajatellut yrittää saada suhdetta kuntoon. Ongelmana (ja herättävänä tekijänä) on vain se, että tilanne on mennyt pahemmaksi. Ennen se pieni määräily ei haitannut. Taitaa olla niin, että kaltaiseni kiltti nysvä suorastaan houkuttelee niitä määräileviä luonteita ympärilleen. Nuorempana itsekin ihmettelin, mistä isäni löysi niitä "tummia ja liiankin tulisia" naisia itselleen (mukaanlukien oma äitini).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös itsekin alkanut epäillä, että osa hänen piirteistään ovat tavallaan narsistisia - ainoa vaan, että hän haluaa ympärilleen niitä itseään pompoteltavampia yksilöitä, kun taas narsisti haluaa myös niitä ihailtavia yksilöitä. Mieheni puolestaan omasta mielestään on se, joka on eniten oikeassa enkä ole kuullut hänen ihailevaan ketään muuta. Kateellinen hän on myöskin (narsistinen piirre). Itse olen veikannut syyksi hieman liian lepsua kasvatusta lapsuudessa (=hän on aina saanut kotona tahtonsa läpi ja käytännössä kaikki lelut/tavarat, mitä on osannut toivoa). Lisäksi hänellä on jokin ehkä määrittelemätön alemmuudentunne, jota hän yrittää määräilyllään ja kateudellakin kompensoida. Omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:42"]
Mun oma isäni oli kiltti, jopa alistuva, kun taas äitini oli määräilevä ja dominoiva. Olen selvästi perinyt isäni temperamentin (valitettavasti). En tosin ihan suhteemme alussa tajunnut, että ko. mies olisi niin dominoiva ja määräilevä. Aluksi ne piirteet eivät vain näkyneet kovinkaan selvästi. Ärsyttää sekin, että kaikesta pitää ns. vääntää kättä ja hän rupeaa huutamaan mulle, jos en tee niin kuin hän haluaa. Lisäksi hän nimittelee ja loukkaa sanallisesti. Joskus (onneksi harvemmin) hän rupeaa myös väkivaltaiseksikin, tosin mitään vakavaa ei ole sattunut. Olisi mukavaa lähteä purkamaan ko. epäsuhtaa jotenkin rakentavasti, jos vaikka toivoa kuitenkin vielä olisi.
[/quote]
Sä olet sairas. Ei kukaan halua tuollaista parisuhdetta. Mitä sä tuollaisessa näet toivottavaa ja rakastettavaa?
[/quote]
En ole niin omasta mielestäni kaunis tai tavoiteltava, että minulla niin hirveästi muita ottajia olisi, joten olen ajatellut yrittää saada suhdetta kuntoon.
[/quote]
No jos sulle on elämän tarkoitus se, että vierellä on mies vaikka kuinka kamala, niin ole hyvä ja jatka vaan. Mitäs jos kuitenkin eläisit ihan itseäsi varten ja opettelisit viihtymään itsesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis omassa lapsuudenkodissasi nähnyt tuommoisen parisuhteen mallin. Siellä pomotti äiti, ja sinun suhteessasi pomottaa mies.
Sinun kannattaa irtautua tuosta suhteesta. Ei se siitä mitenkään nätisti keskustelemalla hyväksi muutu. Tai no, saattaa muuttua päiväksi tai pariksi, mutta sen jälkeen kaikki jatkuu entisellään. Eihän sillä miehellä ole mitään tarvetta muuttua. Hänhän on täydellisen tyytyväinen tilanteeseen, saa tehdä mitä lystää ja kontrolloida vielä läheisiäänkin. Todennäköisesti hän saa siitä kontrolloimisesti jonkinasteista mielihyvää, eikä tule siitä koskaan luopumaan.
Sinun ap kannattaa nyt lähteä tuosta suhteesta ja elää ihan yksin vaikka pari kolme vuotta. Ja sitten kun asut yksin, niin keskity miettimään mitä oikein haluat loppuelämältäsi ja millaisen puolison tarvitset, jos vielä semmoisen haluat. Sitten kun olet päätöksesi tehnyt, niin pidä siitä kiinni äläkä lähde ensimmäisen koijarin matkaan vain koskan hän pitää sinusta.
Ota hyvä ihminen vastuu omasta elämästäsi.
Itse olen ollut samantyyppisessä suhteessa (yllä kirjoitinkin numerolla 5). Oma suhteeni tuommoiseen mieheen johtui todennäköisesti siitä, että en lapsuudenkodissani nähnyt normaalia parisuhdetta. Äitini oli ja on edelleen erittäin kontrolloiva, eikä pystynyt pysyvään suhteeseen kenenkään miehen kanssa. Ilmeisesti jontekin kuvittelin semmoisen käskyttämisen olevan normaalia. Ja vaikka osasinkin sitä väistellä oli se minulle raskasta ja uuvuttavaa, ja johti lopulta tunteeseen minuuden katoamisesta.
Erottuani tästä miehestä elin pitkään sinkkuna, ja kiersin maailmallakin etsimässä itseäni ja miettimässä millaiseksi haluan elämäni rakentaan. Siihen meni useampi vuosi, mutta se auttoi. Onnistuin selvittämään asiat itseni kanssa ja onnistuin löytämään normaalin tasapainoisen puolison. Nyt olen ollut hänen kanssaan naimisissa yli 10 vuotta ja meillä on lapsiakin. Kontrolloimista tai muutakaan pomottamista suhteessamme ei ole ilmennyt mihinkään suuntaan.
Miksi olet niin läheisriippuvainen, että suostut orjaksi, kun kunnollisia tervejärkisiäkin miehiä on olemassa? Väkivaltaakin on. Eli narsisti hakkaa sua, kun et tottele.
Älä tee tälle miehelle lapsia.
Ap, et voi olla tosissasi! Olet aikuinen ihminen, päätät tietenkin omista asioistasi!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:32"]
En tiedä, miten tilannetta lähtisi normalisoimaan, kun tekisi mieli vain luovuttaa, kun en jaksa riidellä pikkuasioista.
[/quote]
Pidätkö elämääsi ja onnellisuuttasi pikkuasiana?
Vanha ketju, mutta pakko jakaa myös oma kokemukseni yli 10-vuoden takaisesta suhteesta.
Seurustelin tannoin vuoden verran yhden miehen kanssa joka oli myös kova määräilemään, hän mm. pakotti minut syömään e-pillereitä ja lisäksi joka ikinen ilta hoki koko hemmetin illan "ota se pilleri, ota se pilleri" että varmasti muistan ottaa sen ajoissa. Jos olimme molemmat esim. omilla asunnoillamme, tms. niin sitten hän viestitteli ja muistutti pillerin otosta. Hän vielä yritti kääntää asian sillä tavalla että minä itse haluan syödä niitä pillereitä vaikka en halunnut, enkä koskaan ollut edes sanonut mitään sen suuntaista. Joskus kun jotain pientä "valitin" niistä niin sitten mies vain ihmetteli että mikä niissä nyt on, onko se hankalaa muistaa ottaa pilleri joka päivä samaan aikaan, tms.?
Yhdessä emme koskaan asuneet, luojan kiitos! Suhteemme kariutui siinä kun hän muutti kauemmas työpaikan perässä ja itsellä vielä opiskelut kesken toisella paikkakunnalla. Oli myös jotain suunnitelmia että muuttaisimme yhteen ja vaihtaisin koulun samaan kaupunkiin missä mieheni asui. Itse sitten jotain sanoin mm. asunnosta ja siitä miten tilan jakaisimme, minä kun olen sen luontoinen että tarvitsen oman tilan missä voin tehdä omia juttujani, niin mies oli heti siinäkin määräilemässä mm. että mitä saan laittaa seinille (julisteita, jne.).
Jossain vaiheessa sitten en enää jaksanut miehen määräilyä, olin siihen asti niellyt kaiken ja totellut, mutta en enää jaksanut ja sen jälkeen suhde olikin riitoja täynnä kun todellinen luonteeni tuli esiin. Pian sen jälkeen erosimme.
Mies oli myös samanlainen kuin mitä aikaisemmissakin teksteissä on kerrottu, eli lapsuuden kodissa määräili mm. sisaruksiaan ihan miten tahtoi ja aina häntä toteltiin. Mies oli vanhin 4 lapsen sisaruskatraasta, joten olisiko lapsena sitten tottunut saamaan aina kaiken ja oliko hänet jopa "opetettu" olemaan kaiken yläpuolella kun oli vanhin. Hän joka kerta mm. vei veljensä huoneesta television, tai oikeastaan hän määräsi veljensä tuomaan television huoneeseen missä me majoituimme. Joskus hän sanoi minulle ylpeänä, että enkös käytäkin vanhemman sisaruksen oikeutta törkeästi hyväkseni. Voi luoja!
Minun asunnolleni kun hän tuli "kylään" niin tottakai oli kuin kotonaan, katsoi televisiosta mitä halusi eikä antanut minun kuunnella musiikkia vaikka niin kovasti olisin halunnut. Asuin pienessä yksiössä joten siinä oli vaikea jakaa tilaa ja huoneita. Hän söi aina jääkaapin tyhjäksi kun tuli käymään, oli muka niin kova nälkä aina ja sitten taas minä kun olin hänen luonaan, en saanut syödäkseni kuin jotain kuivia leipiä. Joskus mies jopa leipoi sämpylöitä mitkä eivät ikinä kunnolla onnistuneet ja ne olivatkin erittäin kuivia ja sitkeitä varsinkin kun olivat hieman jäähtyneet. Kauheinta oli silloin kun joskus majoitun hieman kauemmaksi aikaa hänen luokseen kun hän oli jo muuttanut toiselle paikkakunnalle. Minä sain syödä ainoastaan näitä kuivia känttyjä siinä missä mies herkkuteli kaikkien lihapatojen, yms. keskellä. Siinä sitten mies muka "ihmetteli" että miten minä olen niin laiha. Joskus oli melko lähellä että en soittanut lasten ja nuorten puhelimeen, lähinnä siitä kun minut pakotettiin syömään e-pillereitä, se oli kaikista kauheinta ja tuntui niin pahalta.
En tiedä miksi sitten jatkoin jopa vuoden näin kurjassa suhteessa, mutta onneksi se on jo ohi. Lisäksi olen miettinyt miksi mies oli tuollainen, kyllä se saattaa olla että jotkut ovat luonteeltaan tuollaisia, mutta olisiko suhteessamme mies ottanut vähän kuin "isän" roolin, koska olin häntä 7-vuotta nuorempi, eli vanha mies ja minä nuori teinityttö silloin. Ja varmuuden vuoksi: Nuori teini olin, mutta en ollut sakkolihaa kuitenkaan.
Tämän suhteen jälkeen joitain muitakin hieman vanhempia miehiä olisi kiinnostanut seurani, mutta torppasin sen heti koska ahdisti ajatus edellisen suhteen vuoksi ja ajattelin jos vanhemmilla miehillä olisi tapana ottaa "isän" roolin silloin kun seurustelee nuoremman kanssa. En halunnut samanlaista suhdetta enää.
Tämän ketjun ap tuntuu ihmiseltä joka ei jostain syystä uskalla kinata ja olla eri mieltä. Mies ei välttämättä olisi noin määräilevä, jos saisi vastusta hänestä.
Eihän kaikkeen pidä sanoa Joo. On vain reilusti eri mieltä. Jos yksinkertaisista erimielisyyksistä seuraa kohtuuton riita miehen puolesta. Eli jos ei pysty nielemään että toisellakin on oikeus mielipiteeseen, niin eipä kovin hyvältä näytä.
Ap voi olla yksinkin paljon tasapainoisempi ja tyytyväisempi kuin tässä suhteessa.
Alapas Ap nyt pistämään kampoihin ihan tosissasi. Mene vaikka sinne kampaajalle ex.tempore ja esittele miehelle lopputulos. Jos nousee ihan kohtuuton huuto, niin haistata pitkät ja ilmoita että niin kauan kun hoidat oman osuutesi kuluista, voit kyllä itse päättää mitä muilla rahoillasi teet.
Toivottavasti olet testaillut miehen sietokykyä. Joko hän muuttuu paremmaksi tai ei. Jos ei, niin eroa, muu ei auta.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla joku kehitysvamma tai muu diagnoosi, joka estää sinua hoitamasta omia asioitasi?
SinuN ei tarvitse riidellä yhtään mitään eikä kenenkään kanssa, kun laitat omat rahat omalle tilillesi ETKÄ ANNA KENELLEKÄÄN MUULLE TULINKÄYTTÖOIKEUTTA.