Valtaosa naapureista kaveeraa keskenään

Minä olen oikeastaan sellainen, että joko olen liikenteessä todella aikaisin (oli viikonpäivä mikä hyvänsä) tai sitten iltamyöhään ja keskellä yötä. Olen sellainen naapuruston kissa, joka hiipii pitkin yöllisiä pihapolkuja, kun kukaan muu ei enää liiku ulkona. Opiskelen kotona, siksi se on mahdollista.

ap

Täällä nuo eläkeläiset pitävät jotain omaa noitapiiriään jossa kirotaan kaikkia nuorempia asukkaita 😳 Hirveä kälätys aina kuuluu ja sitten ne geriatrikot ovat ihan hiirenhiljaa eikä ole huomaavinaankaan kun kävellään ohi.

Molempi parempi. Mielelläni olisin hyvissä väleissä naapureiden kanssa, mutta käy ahdistavaksi välillä.

tilaa aika psykiatrilta voit saada ihan oman huoneen jossa ei naapurit häiritse etkä sinäkään pääse sujahtelemaan

mene lääkäriin kirjoitti:

tilaa aika psykiatrilta voit saada ihan oman huoneen jossa ei naapurit häiritse etkä sinäkään pääse sujahtelemaan

No minä satun heräämään henkiin myöhään illalla. En minä sujahtele mihinkään siksi, että kammoan naapureita ja saan paniikkikohtauksen heistä.

Varmaan sellainen mukava yhteisö olisi kiva, mutta käytännössä tykkään kyllä olla omassa rauhassa ilman, että pitää liikaa rupatella naapureiden kanssa tai käydä kyläilemässä. Siihenhän se menee jos menee ihan kaverilinjalle ja sitten suhteita täytyy ylläpitää. Ne on kuitenkin aina niin lähellä, että mieluummin pitää edes henkisesti etäiset välit.

Mulle sopisi että naapurit kaveeraa keskenään ja itse olen sellaisissa moikkailuväleissä että voin tarpeen vaatiessa kysyä asumiseen littyvistä asioista (esim. vetääkö ikkunoista) tai vaihtaa muutaman sanan pihalla. Erityisen lämpimiin kaveriväleihin ei ole kiinnostusta, mutta peruskohteliaaseen naapurisuhteeseen kyllä.

Mä en myöskään tykkää ystävystyä naapureiden kanssa. Siis se on kiva, että on väleissä, moikataan ja ehkä silloin tällöin vaihdetaan muutama sana. Mutta en halua mitään kyläilyä jne. Olisi ahdistavaa, jos joku vaikka tulisi yhtäkkiä pimpottelemaan kelloa ja pyytämään kahville tai lenkille, tai joku aina alkaisi juttusille, kun vietän aikaa omalla pihallani. Kyllä kotona pitää saada olla rauhassa.

Asuin ennen tuttavallisessa talossa. Uteliaisuus ahdisti, mutta toisaalta oli kätevää saada apua ja tukea. Hämmennyin vähän omaa reaktiotani, kun yksi puheliaimmista naapureista kuoli, olin lähinnä helpottunut ettei tarvitse pysähtyä enää rappuun juttelemaan. Nykyään asun talossa, jossa vaan moikataan ja on paljon parempi.

Mun mielestä on mukavampi, että naapurit on etäisiä. Tykkään, että he eivät tiedä tai välitä siitä, mitä harrastan ja mitä puuhaan kotona, vaikkei siinä salattavaa olekaan. Siis jos joku kaveri asuisi yläkerrassa, joutuisi miettimään tyyliin "Jaa, Hannakin varmaan huomasi että meillä riideltiin tänään, jos mahtoi olla kotona".

Harrastan myös laulamista ja se valitettavasti jonkun verran kuuluu ehkä joillekin naapureille. On jo tarpeeksi kiusllista, että jotkut ihmiset tietää mitä äänenavauksiini ja muihin harjoituksiin kuuluu, mutta että ne olisivat tuttujen kuultavana, se olisi vähän liikaa.

Ne naapurisi, jotka hengailevat toistensa kanssa, kyttäävät teitä, jotka ette hengaile ja juoruilevat teistä keskenään.

Olisi kiva. Ainakin sen verran, että tietäisi millaista porukkaa täällä asuu. Olen nähnyt seinänaapurini ehkä 2 kertaa, muita en koskaan. En pahastuisi, vaikka kahviteltaisiinkin.

Meillä on juuri tuollainen naapurusto... uudiskohdealue johon muutettiin 8 v sitten. Suurin osa on meistä vielä ns. alkuasukkaita. Monen perheen kanssa ollaan juttelututtuja, lähimpien naapurien kanssa ollaan tehty yhdessä kotimaan reissujakin. Voidaan laittaa naapuruston naisille viestiä että kipaisevat terassille viinille ja apua saa aina tarvittaessa. Välillä on vähän rasite nämä läheiset välit mutta myös hauskaa. Saa lenkkiseuraa, terassiseuraa jne. On yhteisiä kesäjuhlia ja halloween -bileitä. Lapset ovat samaa ikäluokkaa myös.

Niin meilläkin. Tämä on kuin joku lähiö Albaniassa.