Huolimattomuus-onnettomuuksia, joita olisisi voinut tapahtua, mutta ei tapahtunut?

ja vuoden tienoilla olevat lapset olleet joko kurkistamassa yläkerrasta alas portaiden juurella tai päässeet portaita kiipeämään ylös.



2,5 v juossut peruuttavan auton alle, onneksi sain kiinni ja samalla hetkellä päästin irti rattaista, joissa istui toinen lapsi. Olimme mäessä ja rattaat lähtivät liukuun, mäen alla satama. Onneksi sain sitten rattaatkin kiinni.



Ja onhan niitä varmasti muitakin.

kävelemällä suoraan rannasta syvenevään veteen. En huomannut ollenkaan että poikani seurasi minua kuin hai laivaa ennen kuin juuri ennen pulahtamistani katsahdin taaksepäin. Näin pojan pää pinnan alla ja sain juuri vedettyä pinnalle ajoissa. Hän oli vaan seurannut minua liian syvään veteen. En tiedä miten olisi käynyt jos olisin itse vaan lähtenyt uimaan siitä...

Jotenkin siinä pääsi käymään niin, että vähän yli vuoden ikäinen pääsi todella vaarallisesti laivan kaiteen ääreen. Siitä oli suora, lapsenmentävä aukko veteen. Tuskin uskallan ajatella mikä katastrofi siinä oli vaarana. Jotenkin se tilanne kävi vaan niin nopeasti ja vaaran tajusi vasta kun lapsi oli putoamisen partaalla. Jälkeenpäin sitä sit ajatteli että miten ei tajunnut aikaisemmin miten siinä voi käydä.

Tytär 2v. oli ottanut jääkaapin ovesta litteän 4cm x 4cm magneetin ja imeskeli sitä enkä huomannut yhtään ennen kuin alkoi kakoa kasvot punaisina. Sekunnin murto-osan ehdin pelätä pahinta, kunnes tyttö sai magneetin yökkäämällä kurkusta kitalakeen ja siitä minä sen ulos. Oli jalat vetelänä monta tuntia.... :-(



Toisella kerralla (minä tyhmä) annoin esikoisen työntää pikkusiskon vaunuja alamäkeen, kun vaunut lipsahtivat irti ja vyöryivät kovaa kyytiä isoon ojaan mutkassa. Tekivät kokonaisen kuperkeikan tyttö kyydissä ja pysähtyivät ihmeen kaupalla pystyyn. Tytölle tuli kalju kohta takaraivoon mutta pahempaa ei käynyt. Onneksi olivat vaunujen vyöt kiinni!!

Lattialle oli jäänyt pieni oksanpalanen ja vauva nappasi sen suuhunsa. Saatiin n 5:nellä heimlighin (mitenköhän kirjoitetaan) otteella irtoamaan, mutta vauva ehti mennä veltoksi ja siniseksi. Itseään olisi voinut syyttää siitä että a: en ollut poistanut kaikia roskia lattialta ja b: emme vahtineet kun vauva nappasi roskan suuhunsa vaan vasta sitten reagoitiin kun vauva alkoi yskiä hillittömästi.



Siskoni oli jättänyt autonsa alamäkeen pihan yläpuolelle lukitsematta autoa. Perheen kolmivuotias oli kiivennyt autoon ja saanut vaihteen pois päältä. Käsijarru ei pitänyt vaan auto alkoi valua alamäkeen. Poika onneksi pääsi hyppäämään kyydistä kun huomasi auton liikahtavan. Samalla auto kiihtyi ja tuli pihaan lujaa vauhtia törmäten nuoreen omenapuuhun, joka pehmensi iskun niin ettei autoon tullut pahoja vaurioita. Jos poika ei olisi älynnyt hypätä autosta olisi kuitenkin törmäys ollut niin voimakas että poika olisi lentänyt autossa aika tavalla. Nuori puu kaatui juurineen (joten sekään ei kärsinyt kovasti) , mutta jos puuta ei olisi ollut auto olisi törmännyt suoraan tiiliseinään ja jäljet olisivat olleet sen mukaiset... saatika jos poika olisi ollut kyydissä.



Tässäkin siskoni voi "syyttää" omaa huolimattomuutta. a: jättänyt auton alamäkeen, vaikka tiesi että käsijarru on huono B: jättänyt ovet lukitsematta c: päästänyt 3 vuotiaan silmistään hetkeksi.

olin parkkipaikalla ja oli tuulinen päivä. Nostin lapsen vaunuista ja laitoin autoon kaukoloon. Kun käännyin vaunuja ei ollut enää missään, kiersin auton ja ihmettelin... kunnes huomasin vaunut noin 30 m päässä parkkipaikan toisessa päässä. Kuomu oli toiminut purjeena ja tuuli oli työntänyt kevyet vaunut kauas. Onneksi olin ehtinyt ottaa vauvan pois vaunuista ja parkkipaikalla oli muutenkin hiljaista. Jarrun olin siis unohtanut laittaa päälle.



Samanlainen tapaus sattui myös toisen kerran taas parkkipaikalla, kun laitoin ostoksia autoon, keskimmäisemme köllötteli kärryjen kaukalossa. Käänsin siis selkäni kärryille ja parkkialue ilmeisesti vietti jotenkin alaspäin ja kääryt valuivat kauemmas. Onneksi joku poika huomasi, mitä on tapahtumassa ja nappasi ostoskärryt ja vauvan kiinni jo muutaman metrin päästä.



Viimeksi neuvolan pihassa, kun luulin jo vanhempien poikien menneen, ja olivat menneetkin, neuvolaan sisään, toinen oli jostain syystä palannut takaisin ja näin vain oranssin vilahduksen juuri peruuttamaan lähtevän auton takana. Vilahdus onneksi saatiin kiinni, ennen kuin sattui mitään.



Ja vielä yksi: olin hukannut puhelimeni mökin roskiksille, josta joku oli sen löytänyt ja lupasi palauttaa sen matkallaan kotiin. Teimme treffit levähdyspaikalle, joka on tosi kapea, tai sitten se oli bussipysäkki. Lapset olivat autossa, kun kipaisin toisesta autosta puhelinta hakemaan. Toisen auton kuski kysyi pääseekö nuo lapset pois tuolta autosta, minä siihen, että ei, kunnes katsoin olkani yli ja näin kun esikoinen loikkasi etepenkin kautta ulos (lapsilukot takana) siihen valtatien pientareelle. Tälläkin kertaa oli suojelusenkeli matkassa.



Tsiisus, näitä lukiessa kyllä tulee sellainen olo, että olenpa surkea äiskä... ja tuskin nämä jäävät edes viimeisiksi vähältä piti tilanteiksi. (Meillä pojat 4 v, 2 v ja tyttö 2 kk.)

laitoin hänet kaupan pihassa auton istuimeen, mutta jostain syystä en laittanut istuimen vöitä heti kiinni vaan vein ostoskärryt pois tieltä vieressä olevaan "kärryparkkiin". Ajatus katkesi siinä kärryjen kanssa näperrellessä ja menin vain kuskin paikalle ja lähdin ajamaan. Pääsin jo pois p-paikalta ja ajotielle, kun huomasin, että merkkivalo ilmoittaa jonkun oven olevan auki. Kyllä kauhistuin, kun katoin takapenkille ja esikoinen on istuimen vyöt auki istuimessaan ja auton ovi retkottaa täysin auki! Ei muuta kuin auto rauhallisesti parkkiin ja äkkiä kaikki vyöt kiinni. Kyllä siinä tuli halailtua pitemmän aikaa tyttöä ja hoettua etten enää ikinä ikinä ikinä ole noin huolimaton!

kunnolla suojaamattomaan kohtaan kosken jyrkällä rannalla. Luulin, että se kunnon aita jatkuu mutkan takana enkä ollut huolissani. Lapsi liukastui ja jos oikein huonosti olisi käynyt olisi voinut pudota suoraan koskeen. Kaatui kuitenkin vain siinä paikallaan. Ihan hirveä tunne jäi.

Oltiin lapsen kanssa "laiva" -ajelulla. Paatti oli kaksikerroksinen ja rappusissa ei ollut kaidetta(suomessa ei ole tälläisiä alkeellisia aluksia). Vieläkin saan kauhun väristyksiä, koska vaihdoin lapsen kanssa kerrosta. Pienikin horjahdus minulta ja lapseni olisi voinut tippua todella syvään veteen. Tapahtumasta on jo vuosia, mutta välillä tulee painajaisia asiasta. Olisi pitänyt pysyä vain siinä laivan alemmassa kerroksessa. Huh! Enkeleitä on siis olemassa.

Hän työnsi kätensä pistorasiaan, josssa ei ollut suojusta ollenkaan, kun mies ei ollut ensin ehtinyt ja sitten muistanut sitä laittaa. Vanha rasia oli niin rikki, että se mureni. Meillä oli sänky edessä, mutta jotenkin tyttö vain tuon aukon löysi ja saman tien työnsi sinne kätensä. Hätäpissat häneltä tuli housuun. Lääkärissä käytettiin, mutta mitään sen kummempaa ei onneksi tapahtunut.



Muitakin juttuja on 20 vuoden aikana sattunut, mutta tuo nyt tuli ekana mieleen.

Olimme kotona naulakolla ja jostain syystä lapsen takki oli nostettu hengariin ihan siihen aikuisten naulakkoon. Lapsi, 2v, nousi pienelle lasten tuolille ja nykäisi takkiaan ja kaatui eteenpäin naama edellä. Takaa katsottuna näytti ihan sille, että niskat menee varmasti poikki. Onneksi ei menny. Eikä muutenkaan sattunut mitään.



Kerran on jäänyt esikoisen turvavyöt kiinnittämättä. Hän itse huomasi sen, ajoimme kahdeksaakymppiä ja kyllä soimasin itseäni silloin.



Nuorempi on tippunut vaunuista, kun en kiinnittänyt turvavöitä. Hän oli juuri istumaanoppinut, oli talvi ja vaatetta ja suojia oli niin paljon, etten arvellut hänen pääsevän edes liikkumaan mitenkään. Tippui sitten maahan. Onneksi oli lunta ja vauhtia hidasti vähän lähellä ollut auto, jonka kylkeen lapsi osui (kuului kaksi kopsahdusta).

Orava hyppäsi vauvan naamalle



Lastenvaunut varastettiin pihasta



Auto kurvasi ja toisen kerran moottoripyörä ajoi lasten 5 cm lasten vierestä suojatiellä

Lähtivät alamäkeen, pakettiauto tulossa. Olin onneksi tarpeeksi lähellä että sain kiinni.



Lapset ovat kaatuneet portaissa, päässeet juoksemaan parkkipaikalla, juosseet joskus leikkipaikalta kadulle, yrittäneet kiipeillä parvekkeella ja yksi on meinannut kuolla myös allergiseen reaktioon, joka oli ihan oma vikani kun en lukenut tuoteselostetta.