Miten opin englantia? Kaikki vinkit kehiin

Kansanopistoissa on usein alkeiskursseja. Televisiosta kannattaa säätää tekstitys näkymättömiin englanninkielisten ohjelmien aikana. Kirjastoissa on runsaasti eri opppi- ja ikätasoille soveltuvaa materiaalia itseopiskeluun, kuin myös ihan vaan englanninkielisiä fiktiivisiä teoksia.

Lue hauskoja sarjakuvia tai aloita vaikka lastenkirjoista. Katsele sarjoja ja elokuvia englanninkielisillä teksteillä. Youtubessakin on varmasti videoita aiheista, jotka kiinnostavat suomeksikin. Kaikkia sanoja ei tarvitse ymmärtää heti noista koska pysyy kärryillä muutenkin. Välillä voi katsoa online-sanakirjasta tuntemattomia sanoja. Kielioppia ei ole pakko opetella kirjasta, tarpeeksi paljon kun seuraat elävää kieltä, kielioppikin tarttuu samalla. Play-kaupassa on myös ilmaisia ja maksullisia oppimispelejä, joiden avulla on kiva opetella.

Ap, feel for you! Mulla oli ihan sama homma! Me ei ala-asteella skipattu helppoja kohtia, mutta meillä ei ollut kunnollista opettajaa, joten se vähän jäi. No kyllähän ne ala-asteen perusjutut tuli sitten jossain vaiheessa tutuiksi kun niitä peruslauserakenteita ym jankattiin loputtomiin, mutta opettajan lausahdus "nämä olisi pitänyt oppia jo ala-asteella" tuli niiiiin tutuksi. Tunnit ahdisti aivan mielettömästi. Lukiossa aineen opiskelua hidasti peruskoulun puolelta jäänyt ns asennevamma: "en minä mitään opi kuitenkaan, olen huono siinä muutenkin, turha edes yrittää". Puhuin lukiossa asiasta erityisopettajan kanssa, hän auttoi minut yo-kokeista läpi. Sen jälkeen halusin oppia paremmin ihan oma-alotteisesti ja siihen on toiminut parhaiten pakko, eli täysin englanninkielinen ympäristö. Sitä oppii kun muulla kielellä ei pärjää. Jos sinulla on joku mahdollisuus tämä toteuttaa, esim ulkomailla oleskelu, niin kannattaa. Ei tarvitse välttämättä olla edes pitkä aika, jo muutama kuukausi tekee ihmeitä. Kotisohvalta käsin sarjojen katselu ilman teksitystä on hyvä tai kirjojen lukeminen. Itse luin alkuun kirjoja jotka olin lukenut ensin suomeksi. Lehdet ovat myös hyviä.

Mene treffisivustolle jossa joudut puhumaan ulkolaisen kanssa englantia. Skypessä ja muualle voit sitten hänen kanssaan treenata.

Kansalaisopiston kurssilla on etuna se, että pääset harjoittelemaan myös puhumista. Itseopiskelu onnistuu oppikirjojen avulla.

Kannattaa lukea helppoja englanninkielisiä tekstejä. Myös vaikka netistä. Lue vaikka helppoa lastenkirjaa, jonka olet lukenut suomeksi, niin pysyt helpommin kärryillä. Jos kielioppi on hankala, keskity sen tutkimiseen. Esimerkiksi, mikä on lauseen verbimuoto? Miksi/mitä se tarkoittaa?

Kuuntelua voi harjoitella TV:stä, mutta muista, että TV-kieli ei ole suunnattu alkeistasolle, edes lastenohjelmissa! Kannattaa tutustua esim. oppimista varten tarkoitettuihin ohjelmiin ja podcasteihin: https://www.ef.fi/blog/language/opi-englantia-podcastien-avulla/

On myös appeja englannin opiskeluun. Itse en ole käyttänyt, mutta esim. tässä lista: https://peda.net/siilinjarvi/polja/englanti/seo

Mene jollekin aikuisten alkeiskurssille ensin.

Yksi keino jota voi käyttää ääntämisen opettelemiseen on katsoa englanninkielisiä sarjoja ja elokuvia esim. Netflixistä, ja toistaa perässä mitä hahmot sanovat. Eli menet läppärin kanssa omaan huoneeseen jossa saat olla rauhassa, ja sitten rohkeasti kuuntelet ja toistat sanoja ja lauseita. Kelaat tarvittaessa vähän taaksepäin ja toistat uudelleen.

Tsemppiä!

Ota tavaksi katsoa yksi englanninkielinen Youtube-video päivässä. Luulen, että on mielekkäämpää katsoa saman henkilön videoita, niin ikään kuin seuraat yhden ihmisen elämää. Tiedäthän varmasti, että Youtube-videoiden nopeutta voi säätää eli jos katsot vaikka nopeudella 0.75, puhe on hieman hitaampaa.

Tässä yksi esimerkki videokanavasta, jota voisit seurata:

https://www.youtube.com/c/DaveCad/videos

Videoilla puhuu brittimies, joka asuu Suomessa.

Englannin kielioppi ei onneksi ole loppujen lopuksi kovin monimutkainen, joten siitä ei kannata tehdä peikkoa itselleen. Kaunokirjallisuus ja runot ovat tietenkin asia erikseen, mutta tavallisessa arkikäytössä et tarvitse mitään hienoja kielioppikiemuroita. Peruskielioppi, selkeä ääntäminen ja riittävä sanavarasto ovat tärkeimmät.

Itse putosin englannintunneilla kärryiltä jo heti alussa, eikä meitä hitaampia oppijoita odoteltu.

Kiireellä uuteen asiaan nopeiden oppijoiden tahdissa, eikä ollut toivoakaan mitään oppia kun ei edellisiäkään asioita ollut oppinut.

Yläasteella alettiin ohjeetkin kertoa englanniksi, en siis enää edes ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, missä kappaleessa ollaan jne.

Tyhmäksi nälvitty vuosikausia, kun en osaa. Kun vielä yritin harjoitella, niin naurettiin ja hämmästeltiin, miten joku voi olla niin huono.

Ohjeet englannin oppimiseen aikuisiällä tuntuvat olevan luokkaa, että juttele jonkun kanssa englanniksi. Niin, onnistuu yhtä hyvin kuin keneltä tahansa puhua kieltä, jota ei osaa.

Kursseille en uskalla mennä. Oikeasti, en uskalla. Osaamattomuudesta on haukuttu jo ihan tarpeeksi, en tarvitse sitä enää yhtään lisää. Kun jos menen alkeiskurssille, niin mistä tiedän varmaksi sen olevan ihan oikeasti alkaiskurssi, alkaen tyylillä koira=dog.

Eikä tyylillä, että tervetuloa alkeiskurssille, aloitetaan helposta tehtävästä kertomalla itsestään ja elämästään englanniksi A4 verran.