Lue keskustelun säännöt.
Miten joku äiti voi olla niin julma, että syyttää omaa lastaan siitä, että tällä ei ole kavereita, koska lapsi on oma itsensä!?
30.06.2020 |
Ja siis kyse ei ole siitä, että lapsi olisi vain yksin, vaan siitä, että lapsi haluaisi parempia ja kivempia, enemmän itselleen sopivia kavereita ja ystäviä.
Niin oma äiti ei sure ja myötäelä mukana, että onpa ikävää, että kaverisi eivät käyttäydy toisella tavalla tai että et ole vielä löytänyt sopivampaa seuraa, vaan alkaa haukkua lasta siitä, illainen tämä on. Jättänyt ikuiset jäljet ja haavat itseeni ja pilasi elämäni tuo suhtautuminen. Jopa omista lapsistani en tykkää, koska minussa oli aina vika, kun minulla ei ollut kivaa, eikä autettu tekemään asioita, joista olisin tykännyt. En siis osannut miettiä, tykkäisinkö olla äitinä, koska sehän olisi ollut minun vikani, jos en siitäkin tykkäisi ja mitään parempaa vaihtoehtoa ei olisi olemassakaan (kuten ei siis ollut olemassa vaihtoehtoa, että saisin sellaisia kavereita, joista MÄ pidän).
Kommentit (13)
Minä tiesin sen vatsallani jo ennakkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitni pilasi sosiaalisuuteni ja sitä kautta minut ja elämäni.
Ap
Höh sateenvarjoni hajosi. Juuri kun piti lähteä ulos!
Vierailija kirjoitti:
Höh sateenvarjoni hajosi. Juuri kun piti lähteä ulos!
Voi harmi.
Ap
Ei ystävillä tule käyttäytyä niinkuin sinä haluat. Oikeassa äitisi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini ansaitsee pahuudestaan ko s ton. Toivottavasti nyt itkee kurjana köyhyyttään, koska mä en taatusti auta.
Ap
Tai voin auttaa, jos pyytää anteeksi pahuuttaan ja myöntää toimineensa pahasti.
Ap
Mulla vähän samaa lapsuudessa, se oli siiihen aikaan aika tavallistakin että ei aikuiset "mukuloiden" jutuista niin perustaneet. Jos kiusattiin, sai neuvon että lyö takaisin niin loppuu (ei loppunut, olin luokan pienin tytönrääpäle ja muita vain nauratti). Jos ei ollut kavereita, sanottiin että no voi voi, sellaista se on että ei kaikki sovi yhteen. Ja joskus myös tuota että kun olet tuommoinen omituinen kirjatoukka tai kuten et ole urheilullinen tai milllon mitäkin. Mutta mulle onneksi tuo ei ole mitään pysyviä haittoja aiheuttanut, lapsena vaan toki ahdistusta ja yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävillä tule käyttäytyä niinkuin sinä haluat. Oikeassa äitisi on.
Juu, mutta nämä tulivatkin meidän kotiin. Eli äitini on väärässä. Ja ystävyyssuhteessa jos missä pitää saada olla oma, aito itsensä aina. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö olisi suodattimia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samaa lapsuudessa, se oli siiihen aikaan aika tavallistakin että ei aikuiset "mukuloiden" jutuista niin perustaneet. Jos kiusattiin, sai neuvon että lyö takaisin niin loppuu (ei loppunut, olin luokan pienin tytönrääpäle ja muita vain nauratti). Jos ei ollut kavereita, sanottiin että no voi voi, sellaista se on että ei kaikki sovi yhteen. Ja joskus myös tuota että kun olet tuommoinen omituinen kirjatoukka tai kuten et ole urheilullinen tai milllon mitäkin. Mutta mulle onneksi tuo ei ole mitään pysyviä haittoja aiheuttanut, lapsena vaan toki ahdistusta ja yksinäisyyttä.
No ei varmaan siksi, kun sua ei kielltty olemasta oma, aito itsesi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kauheeta, maailma ei käyttäydy niin kuin MINÄ haluan!
Minkälaisia vikoja niissä sun kavereissa oli?
Oliko kiusaamista tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ansaitsee pahuudestaan ko s ton. Toivottavasti nyt itkee kurjana köyhyyttään, koska mä en taatusti auta.
Ap