mikä viiraa monia pikkukoiran omistajia???
Meillä kävi tänään kylässä pikkukoira ja taas jäin ihmettelemään mikä ihme noita pienten koirien omistajia oikein viiraa. Meillä on kultainen noutaja (narttu), joka käyttäytyy todella hienosti koska on hyvin koulutettu. Meillä käy myös todella usein koirakavereita kylässä ja isojen koirien kanssa ei ole moittimista mutta toisin on pienten kanssa.
Tämäkin koira pissaili sisälle (leikattu uros, puolentoista tunnin aikana 3 kertaa merkkasi) ja omistaja vain totesi, että uusissa paikoissa tekee näin ja sitten lopettaa. Samoin tämä hyppeli omistajaa vasten jatkuvasti ja halusi syliin ja omistajahan heti otti. Sieltä sylistä ollessaan sitten räksytti vihaisesti sekä lapsille että meidän koiralle. Lattialla siis käyttäytyi kivasti mutta siellä sylissä tuli ihan mielipuoleksi. Omistaja vaan naureskeli, että tää meidän "Murre" on vähän mustasukkainen. Joo ja Murrehan halus sitä sun tätä ja kuulemma kotona heillä on jopa sellaisia pennun pissapapereita koska Murre saattaa kyllä kotonakin silloin tällöin pissata kotiin kun on niin ikävä. Samoin Murre vetää hihnassa mutta kun siellä on niin paljon hajuja että eihän se ihme ole. Ihan uskomatonta paapomista.
Ja lisään nyt vielä, että meilläkin koiraa rakastetaan ja hellitään todella paljon mutta pidetään kuitenkin sitä koirana EI ihmisenä niin kuin useimmilla pikkukoiran omistajilla tuntuu olevan tapana. Onko siis todella näin, että pikkukoiran omistajat ovat niin laiskoja tai tyhmiä, että he eivät halua kouluttaa koirastaan mukavaa lemmikkiä vai eivätkö he vain älyä, että kouluttamalla pienestäkin koirasta saisi kivan kaverin? Juu eipä tarvitse tuota kaveria enää koirineen meille kutsua...
Kommentit (22)
3 jälleen. mulle ei tulis mieleenkään jättää kasoja keräämättä. monesti kuullu sitä, että pieni koira, pienet kasat että eihän niitä nyt tarvi kerätä. emmä nyt mihinkä pusikkoon lähde rämpiin jos koira on ison puskan juurelle menny tarpeilleen, mutta ihan yleisiltä paikoilta kerään ja munkin mielestä taloyhtiöiden ja muidenka pihalle ei jätetä mitään. liian usein näkee välinpitämättömiä ihmisiä koiriensa kanssa. ei ole kiva astua jätöksiin, saati että koirani kahlaa tienvarsilla kauheessa ulostemönjässä.. anteeksi että nää mun jutut meni ihan aiheen viereen!
Tuota onkohan monellakaan käsitystä että erilaisilla roduilla on erilaisia ominaisuuksia. Tottakai omistajan pitää reagoida ja tiettyjä asioita ei saa antaa tehdä, mutta koulutus tiettyjen tapojen kokonaan karsimiseen voi olla mahdoton, jos haluaa elämässään olevan jotain muutakin kuin vain se koira. Helpoimmalla tuo omistaja olisi päässyt, jos olisi laittanut pissaamisen estävät pöksyt koiralle tai jättänyt kotiin. Haukkumisen kieltäminen ei ehkä sitten olisi toiminut kuitenkaan, voihan sitä pakolla pitää koiran suuta kädellään kiinni, ettei lähde ääntä;)
Meillä on ollut jättikoiria, normikokoisia, pieni koira ja kääpiö. Kokemuspohjaa on siis hyvin erikokoisista roduista.
Samalla logiikalla on kaikki koirat opetettu sisäsiistiksi, silti se kääpiö saattaa joskus merkata. Jos vaan saataisiin tilanteista kiinni, niin olisi helpompi karsia pois (saisi kunnon kiellot ja torut). Mutta se muutaman kilon kipittäjä menee koko ajan edes takaisin, eikä sitä edes näe tai huomaa missä menee. Lisäksi kokoonsa suhteutettuna meidän talo on samankokoinen sille kuin isoille koirille tonttimme.
Hyppimisen poistaminen ei onnistu samalla kikalla tuolla pienellä kuin isommilla. Isommilla on riittänyt että laittaa polven eteen, niin nopeasti ovat alhaalla. Tuon pienen kanssa täytyy itse kumartua ja kieltää. Ajastuksessa ei ehdi tuon elohopeamaisen otuksen tahtiin, joten ainoa keino jäi opettaa koira odottamaan. Vaati aika paljon enemmän vaivaa kuin isompien koirien kanssa se polven eteen laittaminen. Ja yleensä koira on ehtinyt hyppiä aika monta kertaa ennen kuin ehdin käskeä odottamaan ja kun käytän käsimerkkiä, niin ei onnistu jos käsissä on jotain.
Haukkuminen on meillä pienillä koirilla ollut vähäistä, mutta haukkuvat eri syistä kuin isot koirat. Oikeasti haukkuvat kun pelkäävät. Pelkoa on aika paha kouluttaa pois, se tehdään pitkäjännitteisesti opettelemalla tutustumaan asioihin. Joskus siihen ei riitä kuitenkaan edes koiran elinikä. Itse pidän järkevänä sitä että pieni koira pelkää itseään 10 kertaa isompaa otusta, kyllä minäkin pelkäisin 15m jättiläistä.
Meillä kaikista työläin ja jääräpäisin koirista on ollut tuo pienin. Oli pentuna sitä luokkaa riiviö että oksat pois. Joskus mietin tuleeko tuosta mitään, mutta onneksi suurin piirtein on tullut. Välillä vielä meinaa karata koiralta mopo käsistä, mutta saan sen lopetettua kun vain ehdin. Vaikeinta on koiran nopea reagointi ja innostus. Välillä ainoa keino rauhoittaa koira on "holding" eli sylissä pitäminen. Mutta sieltä ei komennella vaan ihminen on se joka määrää. Mutta en tosiaan ole isompien koiriemme kanssa ikinä joutunut samanlaisiin ratkaisuvaihtoehtoihin ja toisaalta myös ongelmiin kuin tämän pienimmän.
Omistajaa voi aiheestakin kritisoida, mutta sinänsä idioottimaista verrata käyttötarkoitukseltaan, kooltaan ja luoteeltaan täysin erilaisia koiria keskenään.