Parisuhdehoitoa kai tämäkin. =)

Mikäettei. Yhdessä tekeminen on kivaa, ja taatusti sujuukin paremmin, kun on apukädet ja työkalun ojentaja, valonnäyttäjä ja juttukaveri paikalla.

se voi olla tärkeä askel

Miehiä on kyllä vaikea saada tuohon mielentilaan. Joten todella hyvä juttu.

Minä sain vain kerran mieheni tuohon tilaan kun sanoin lähteväni hänen kotimaahansa kanssaan.

Noh, jouduin perua lähdön ja kyllä mies oli surullinen.

Just ne arjen yhdessäolemiset ja asioiden jakaminen vahvistaa, varsinkin sellainen että saa näyttää toiselle mistä itse pitää. MIes kerran luki pyynnöstäni erään kirjan ja tykkäsi siitä, oli ihana keskustella kirjasta ja lukea yhdessä!
Me teemme paljon arkielämän pieniä asioita yhdessä, kuten pesemme hampaat, luemme sängyssä, ja toisinaan ostamme iltalehden ja luemme sen yhdessä sängyssä. Joskus halusimme olla villejä, ja kokeilimme sängyssä jotain ihan uutta; pelasimme yhdessä shakkia!
Erityiset jututkin ovat tärkeitä, mutta oikeasti mielestäni kaikista paras rakkauden muoto on juuri se arkielämässä näyttäminen. Toisinaan mies ostaa meille euron arvat ja yhdessä raaputamme. Vaikka en ymmärrä autoista hölkäsen pöläystä, menen miehen mukaan katselemaan ja olenkin kiinnostunut "mikä tuo on? miksi tuo on tuossa?". Joskus jopa kyselen ihan siitä ilosta että näen kuinka mies nauttien selittää aivan innoissaan, ihana ! :)

Minäkin olen sitä mieltä että juuri tommoset oudot pikkujutut ovat parisuhteessa niitä parhaita!

Meistä ei miehen kanssa ole perinteiseen romantiikkaan sitten millään, kynttiläillalliset päättyvät joko riitaan tai piereskelyyn mutta eilenkin hempeiltiin oikein olan takaa kun olin kerrankin päättänyt katsella miehen kanssa netistä autoja.  Romanttisimmat tuokiot meillä on aina olleet joissain ihan ihmeellisissä paikoissa ja tilanteissa.

Että ota kaikki irti autorempasta huomenna!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 19:40"]

Meillä miehen kanssa ollut välit enemmän tai vähemmän "viileät" tai "mitäänsanomattomat" jo jonkin aikaa. Siihen ei ole mitään erityistä syytä, arjen rutiinit, väsymys, ei yhteistä aikaa, ei yhteistä tekemistä vain kai..

Viime viikolla oli puhetta, että yksi auton isohko vika pitää korjata nyt viikonloppuna, lauantai menee siihen mieheltä ainakin suurelta osin. Minä sitten hetken mielijohteesta sanoin tulevani autoremppaan mukaan, että tehdään yhdessä (minä en osaa, mutta olen kaverina ja seurana). Miestä ajatus ensin huvitti, mutta otti sen ihan hyvin huumorilla ja "vannotti" etten nyt sitten muuta mieltäni. Lupasin etten muuta.

Mies on nyt viikon aikana kahteenkin otteeseen kummallisen hyvillään muistutellut huomisesta yhteisestä autorempasta ja lapsille on sen takia jopa lapsenvahti hankittu että voidaan korjata autoa ihan rauhassa.

Menee kai se näinkin, yhdessä olo ja yhdessä tekeminen. =)) Olo on ainakin kuin jotain suurtakin olisi tapahtumassa, täydellinen hotelliviikonloppu tai jotain.

[/quote]

Olet tajuamassa parisuhteen ytimen. Ei parisuhde pysy kasassa sillä, että lapset nakataan isovanhemmille ja vietetään parisuhdeaikaa hotellissa silloin tällöin. Se toki on kivaa. Mutta se ei ole se juttu, mitä miehet eritoten haluaa, että istutaan ja puidaan asioita ja puhutaan ja hoidetaan parisuhdetta. Jos hotelliin mennään, mennään naimaan, ei puhumaan ja syömään kynttilänvalossa.

Parisuhdetta hoidetaan puuhaamalla arkisia asioita yhdessä. Tekemällä jokapäiväisiä juttuja yhdessä, niin että elämä yhdessä on merkityksellistä. Välillä nauraa kikattamalla hervottomasti, välillä supisten peiton alla salaperäisesti. Ja vaikka remppaamalla autoa. Me ollaan korjattu kattoa yhdessä ja rempattu yhdessä. Sellaiset parisuhteet pysyy, missä puuhastellaan arkea yhdessä.

Ei niin, että kummallakin on oma elämä ja sitten nakataaan lapset jonnekin ja mennään hoitamaan parisuhdetta jonnekin. Parisuhdetta hoidetaan arjessa. Hotellissa naiminen on ylellisyyttä.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 20:09"]

Minäkin olen sitä mieltä että juuri tommoset oudot pikkujutut ovat parisuhteessa niitä parhaita!

Meistä ei miehen kanssa ole perinteiseen romantiikkaan sitten millään, kynttiläillalliset päättyvät joko riitaan tai piereskelyyn mutta eilenkin hempeiltiin oikein olan takaa kun olin kerrankin päättänyt katsella miehen kanssa netistä autoja.  Romanttisimmat tuokiot meillä on aina olleet joissain ihan ihmeellisissä paikoissa ja tilanteissa.

Että ota kaikki irti autorempasta huomenna!

[/quote]

Yksi parhaimmista muistoista minulla on, kun sanoin miehelle, että mun pitäis ostaa uus auto ittelle, että alkaisko kattoon mulle netistä autoa.

Ihana ilta kun yhdessä katsottiin autoja ja mietittiin, milloin käydään mitäkin kattoon. Arkista, mutta ihanaa :)

Minä olen oikeasti luullut että parisuhteissa tehdään asioita yhdessä, oli se sitten auton korjaus, ojan kaivuu tai runojen lukeminen. Me ainakin teemme.

NImenomaan just tollasta sen pitää välillä olla :) Meillä on ollut kaksi kertaa iso kriisi: ekalla kerralla minä löin eropaperit pöytään ja sanoin etten ala katselemaan enää silloista tilannetta ja toisella kertaa miehellä oli olkapää jolle valittaa ja tämä selvisi mulle hääpäivänä. Hemmetinmoinen homma on ollut selvittää asioita, purra hammasta vaikka olisi ollut niin helppoa vain ottaa ja erota mutta tässä sitä nyt edelleen ollaan. Parasta on juuri tuollaiset arkiset jutut kun tekee jotain mistä huomaa toisen ilahtuvan tosi paljon :) Ja tietty välillä pistetään matot nurkkaan ja pippaloidaankin lasten ollessa hoidossa mutta arki se on mikä pitää saada mukavaksi ja välillä yllätykselliseksi :)

Erosta tulee viisi vuotta, olen päässyt siitä jo ohi, tottunut yksinoloon, oikeastaan erakoitunut melkein täysin.

Tulipa tästä ketjusta mieleen paljon niitä arjen parhaita hetkiä, moottoripyörän huoltoa, tapetointia...

Suhteen kestämiseen tarvitaan puhumista ja yhdessä tekemistä. Onnea teille.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 20:40"]

Jokaiselta foorumilta poistetaan aivan asiallisia viestiketjuja.
Suomessa taitaa vallita todella outo sananvapaus?
Monikulttuuriaktivistit mukana… Sari Aarniokoski - Outi Salo - Ritva Viljanen

Monikulttuurinen mannekiiniperhe, jonka lonkeroiden valtaamia ovat  "Ihmisoikeus"-liitto, Mannerheimin nimeä väärinkäyttävä Lastensuojeluliitto, Lions-Club Helsinki, partioliike ja vankila, jonne perheen muslimi-isä joutui lapsiaan raiskattuaan. Tekijä itse on turkkilainen ja käyttänyt mm. nimiä Kenan Tekin, Yusuf Kenan Seyyidagaoglu, kunnes vaihtanut sen supisuomalaiseen nimeen, Aatami Suo men aro. Vaimo siis monikulttuuriaktivisti  Eeva Suo men aro.

Ja pojasta polvi paranee…Tämä geeni-ihmeensikiö vielä uhoaa  opettajalle:

"Etkö sinä  tiedä kuka minä olen?"

Kun opettaja ei vastannut, minäpä vastaan : olet poliittisen eliitin tuote, Suomea saastuttavan rappion surkea ilmentymä.

[/quote]

Enkö vaan tajunnu asiayhteyttä vai ootkos sinä pallipää?