Apua, kenet kummiksi?
Kuinka teillä valittiin esikoiselle kummi / kummit, montako oli?
Me ei miehen kanssa osata päättää kummeja, mutta "painostusta" tulee kyllä joka suunnasta.
Alusta asti oli selvää, ettei pyydetä sisaruksia / isovanhempia kummeiksi, kun nämä ovat jo tätejä / mummuja, ja mukana lapsen elämässä. Miehen sisko kuitenkin tuntuu olettavan, että hän on automaattisesti lapsen kummi (vaikkemme ole hänen lapsensa kummeja) ja vanhempani, että otan teini-ikäisen veljeni kummiksi, kun tämä on NIIN innostunut meidän vauvasta (eipä ole koskaan kommentoinut koko raskautta minulle.. Hm..) Kun vihjailimme näistä painostuksista, että tuskin nämä ovat valintamme, niin MITÄ MIKSI TOTTAKAI TEETTE NÄIN?
Myös yksi kaverini painostaa, kuinka hän tykkäisi olla lapsemme kummi - hänellä ei itsellä ole vielä lapsia eikä suunnitelmissa vuosiin, koska ei kuulemma PIDÄ lapsista, ei halua niitä hoitaa ja kun ne on niin hankalia ym. ei ole koskaan lasten kanssa tekemisissä. Miksi siis haluaisin hänet kummiksi?
Mutta nyt tämä yksi henkilö, jonka halusimme kummiksi, hänen oma lapsensa on sairastunut vakavasti, enkä usko hänellä olevan voimia / halua nyt ryhtyä lapsen kummiksi, kun omassa lapsessa on niin paljon huolta. Ei varmaan pääse lapsemme kastajaisiinkaan, kun oman lapsensa kanssa joutuu käydä hoidoissa usein.
Joten, vaihtoehtoja on kolme: otamme kummeiksi nämä painostajat, jottei tarvitse riidellä kenenkään kanssa asiasta. Emme ota ketään kummiksi, kun emme voi nyt pyytää sitä ainoaa, jonka oikeasti haluaisimme. Tai pyydämme kummeiksi kaksi ystävää, jotka olivat "kakkosvaihtoehtoina", mutta en tiedä, onko heilläkään paljon aikaa olla sitten kummilapsensa kanssa, kun heillä on omat kiireiset vauva-arkensa menossa.
:(
Kommentit (6)
Jos olette riippuvaisia muiden mielipiteistä, ottakaa ne painostajat. Jos haluatte päättää itse, pyydätte niitä ketä haluatte, ja jos ne ei voi/halua alkaa, jätätte kastamatta.
ota kaikki, pääsette helpommalla.
Ehdottomasti jättäisin siskon pois, jos kerran ei pyytänyt teitä, ei teidänkään tarvitse pyytää häntä.
Mun entinen ystävä "kiristi" aikoinaan mua. Hänellä oli jo silloin huonot välit miehensä kanssa ja pyysi aina viikonlopuksi kylään, koska halusi nähdä miten kummitäti tulee toimeen lapsensa kanssa. Ja mä sitten kävin ja kävin, kun kerran pyydettiin ja mulla oli aikaa. Ristiäisistä ei edes kertonut, jälkikäteen kuulin että ristiäiset olivat ja vaan sanoi että valitsi toisen, koska tällä on kumppani. Hän mielummin halusi naimisissa olevan kuin ikuisen sinkun.
Jälkikäteen sitä tulee ajateltua kuinka tyhmä olenkaan ollut.
Paljon helpommalla pääset, kun pyydätte niitä jotka haluavat virkaan.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 12:54"]
Onko kummeilla nyt oikeasti merkitystä? En ymmärrä tuollaista vouhkaamista. Onneksi en itse kuulu kirkkoon, ei tarvi olla kenenkään kummi.
Meillä lasten kummeiksi otettiin ristiin suvusta. Parille on ulkopuolelta. Ne suvulaiset on edelleen lasten elämässä parinkymmenen vuoden jälkeen, mutta kaverikummit on jääneet. Eronnet ja muuttaneet pois yms.
Toisaalta, aika kamalaa jos valitaan kummia niin, että sillä pitää olla määrätty elämäntilanne, että jaksaa sun lapseen keskittyä :D Luuletko ihan tosissaan, että sun pentus tulee olemaan muiden maailman napa.
[/quote]
En luule! Itsellä vain oli sellaiset kummit, joita näin max 1 vuodessa, ja syntymäpäivinä rahaa tuli 10€ tilille, siinä oli mielestäni aika turhat kummit. Tarkoitan sitä, että haluaisin kummin tulevan lapselle läheiseksi - esimerkiksi kuin "ylimääräiseksi tädiksi", ja pysyvän lapsen elämässä tärkeänä aikuisena. En halua ottaa kummiksi ketään, joka suostuu mutta ajattelee itsekseen, ettei kyllä ehdi lapsen kanssa koskaan olemaan, tai jaksa hänestä kiinnostua.
Itsellä omat kummilapset ovat usein hoidossa, ostan syntymäpäivä, joululahjat ja joskus jotain muutakin. Ovat todella tärkeitä ja mahtavaa seurata näiden kasvua, haluaisin kummin lapselle, joka ajattelee samoin omasta lapsestani :)
No etkö voi kysyä tältä kaverilta miksi haluaa kummiksi jos kerran ei pidä lapsista? Voisin silti kuvitella että tällaisesta ihmisestä voisi tulla hyvä kummi.
Meillä kaikki oletti että siskostani tuli kummi, mutta eipä tullut. Miksi olisi tullut, ei sitä suhdetta tarvitse erikseen korostaa, sillä olemme tosi läheisiä. Kummeiksi valittiin parhaimmat kaverit vuosien takaa.
Kun pohdin kummiasiaa, äitini neuvoi ottamaan kummiksi vanhimman ystäväni. Jos ollaan oltu ystäviä jo 15 vuotta, on todennäköisempää että ystävyys säilyy. Eli kummiuskin säilyy.
No aiotteko tehdä enemmänkin lapsia ? Jos vaikka ottaisitte kummiksi sen miehen siskon joka haluaa siihen hommaan ja sanoisitte äidillesi että "säästätte" veljesi mahdolliselle seuraavalle lapselle niin että hänkin saisi läheisen sukulaiskummin.
Sitten juttelisit tälle hyvälle ystävällesi että haluaisit hänet kummiksi mutta ymmärrät hyvin jos hän kokee ettei tässä elämäntilanteessa jaksa ja pysty siihen. Jos hän haluaa kuitnenkin kummiksi niin ei hänen läsnäolonsa ole välttämätöntä kastetilaisuudessa vaan hän voi olla kummi kuitenkin. Ja mitä tulee tulevaisuuteen niin ehkä hänen lapsensa sairastelu ei jatku seuraavaa 10 vuotta ???
Ja sitten tilanteen mukaan voisi pyytää vielä sitä lapsetonta kaveriakin kuitenkin kummiksi joko toiseksi tai kolmanneksi. Ehkä hän kokee että ei halua omia lapsia mutta haluaisi kuitenkin luoda suhteen yhteen lapseen kunnolla. Eli hän voi yllättäen olla hyväkin kummi (tai sitten ei mistäpä tuon tietää).
Meillä on kaikilla lapsilla 3-4 kummia. Kaikki sukulaisia.
Onko kummeilla nyt oikeasti merkitystä? En ymmärrä tuollaista vouhkaamista. Onneksi en itse kuulu kirkkoon, ei tarvi olla kenenkään kummi.
Meillä lasten kummeiksi otettiin ristiin suvusta. Parille on ulkopuolelta. Ne suvulaiset on edelleen lasten elämässä parinkymmenen vuoden jälkeen, mutta kaverikummit on jääneet. Eronnet ja muuttaneet pois yms.
Toisaalta, aika kamalaa jos valitaan kummia niin, että sillä pitää olla määrätty elämäntilanne, että jaksaa sun lapseen keskittyä :D Luuletko ihan tosissaan, että sun pentus tulee olemaan muiden maailman napa.