Paljonko teidän miehenne

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 23:17"]

Ovat koneella työpäivän jälkeen? Oma mieheni, älykäs, akateeminen, mutta täysin tunneköyhä kahden koululaisen isä, viettää kaiken valveillaoloaikansa koneella. Kotiin tultuaan syö, menee sohvalle ja istuu taukkina tv auki, läppäri sylissä yhdeksään, jolloin siirtyy mitään sanomatta sänkyyn....jossa surffaa tv:n edessä. Mä olen NIIN kypsä, ettei mitään rajaa. Mä en pärjää tälle pyhälle kolmiyhteydelle työ- tv- tietokone.

[/quote]

itseppä ukkosi valitsit, enpä usko että tuollainen tuli yllätyksenä mutta taisit höppänä uskoa että sinä muutat miehen :=))

Ei juuri ollenkaan. Tv:stä hän katsoo ehkä pari ohjelmaa, jos katsoo ja saattaa katsoa koneelta jotain pikaisesti max. 30 min. Hän kyllä lukee paljon, eli ihan kirjojen kanssa vierähtää tunti jos toinenkin joka ilta. 

No höppänä hyvinkin...tavattiin 22v.(jessus!)sitten, jolloin netti oli alkutekijöissään. Tietokone ei siis ollut kolmas pyörä. Mun on vaan vaikea ymmärtää, että miehelle perhe ( jäävinä  sanon että ihanat lapset) ei tunnu merkkaavan mitään....tai ainakin virtuaalimaailma ajaa ohI. 

Alku kuulosti tutulta.

Paljon se on läppärin kanssa tuossa olkkarissa (ennen se istui pöytäkoneella työhuoneessa, että parannus!), kone sylissä ja telkkari auki. Kyllä lapset saavat isänsä kanssa jutustella ja katsovat lasten valitsemia ohjelmia yhdessä. Ei joka ilta. Viikonloput mies pitkälti pyhittää lapsille. Meillä alakouluikäisiä.

Kun muksut ovat menneet ysiltä nukkumaan, niin sitten on aikuisten aika. yleensä kolmena iltana viikossa tehdään kaksin juttuja. Eli siis töllätään sitä telkkaria tai kuunnellaan musiikkia, uusia demoja ja ideoita, yhtenä iltana on tullut tapana myös pelata lautapelejä kaksin.

Nyt mies on studiolla, että mä touhuan tässä koneella ja löpötän teille. Mies pyrkii valitsemaan sen illan harrastuksiinsa, kun lapsetkin on kotoa pois.

Mä olen tyytyväinen meidän nykytilanteeseen. :) Eihän tilanne aina ole tämmöinen ollut, oli pienen aikaa meidän elämässä vaihe, kun hän tuli, söi ja paineli työhuoneeseen ja sieltä siirtyi sitten nukkumaan. Muutaman kuukauden mä tuota kattelin ja toivoin, että itse kaipaisi perhettä enemmänkin... paskat! Sitten mulla meni hermo ja avauduin tilanteesta.

Mies oli käynyt itse mietinnät ja syytökset jo läpi ja pahoitteli, hänellä oli ihan helvetinmoinen työstressi, eikä vaan katsonut mielekkääksi niin huonolla tuulella olla perheensä kanssa. Usein myös silloin teki töitä yöhön ja lähti aikaisin. Paljon myös ulkomaanmatkoja. Pitkiä puheita vaati, että jos se uran tekeminen on tota, että se on totaalisesti pois perheestä, niin onko enää mielekästä. Hän mietti asiaa pitkään ja totesi, että pakkohan hänen on vaihtaa duunia, ei halua uhrata enempää oravanpyörälle.

Pääsi suht helposti toiseen firmaan ja on saanut tehdä yhtä mielekästä duunia ilman stressiä. Tuosta paskasta ajasta on nyt kuutisen vuotta ja mies jo seuraavassakin duunissa ja ura jatkuu mielekkäästi nousujohdanteisesti. Hän on kiitollinen, että puhalsin pilliin ja taas sanoin suoraan sanottavani. :)

Kakkosella ei ole käsitystäkään mistä puhuu, joten älä välitä. Toivottavasti te löydätte jonkun sopuratkaisun! Voimia.

Kukin on kumppaninsa valinnut, mutta aina ei ole omasta valinnasta kiinni mitä elämä tuo eteen. Onneksi mä valitsin fiksun ajattelevan miehen, jonka kanssa pystyy keskustelemaan. Ei se silti sitä meinaa, etteikö jätkä välillä vituttais.

Kiitos vitonen rohkaisevasta kirjoituksesta! Mä myönnän olevani tosi huono puhumaan. Kerran sain pulpautettua kaiken ulos-asiat muuttuivat muutamaksi päiväksi, ennenkuin liukuivat takaisin entisee. Mä aina kuvittelen miehen heräävän, kun naapurin mies säätää mun fillarivaihteita tai kun toinen naapuruston isä korjaa pojan Stigaa. Käsittämättömintä on että mies on kuulemma esimiehenä loistava ja empaattinen. Mikä vitsi.

Käy muutaman kerran viikossa katsomassa Veikkauksen sivuilta mahdolliset- lue mahdottomat- voittonsa tai jotain muuta, josta en tiedä. Maksimikesto koneella jotain 10 minuuttia.