Löydänköhän MINÄ koskaan ketään?
Koska olen oikeasti naamastani ihan helvetin ruma. Sitä rumuutta ehkä kompensoisi hyvä vartalo, mutta kun sitäkään ei ole. Tällä hetkellä olen painavimmillani (yli 70-kiloinen) ja ei, paino ei ole asettunut mitenkään nätisti, melko tasaisesti kyllä. Kevyempänäkin olen vähän miesmäinen, leveä, siron vastakohta. Mun perusilme on tosi yrmeä, saan usein kuulla, että mitä mä murjotan (vaikka en murjota) ja välillä pelästyn, kun näen heijastuksen itsestäni esim. ruokakaupassa.
Meikkaan, laitan hiuksia, katson itselle sopivia vaatteita (värit ja mallit, oikea koko). Niilläkään ei ihmeisiin pysty.
Tarvitseeko luonteesta edes mainita, onko sillä mitään väliä? Turha mun on kertoa, että olen nauravainen, lojaali, hellä, haaveileva ja empaattinen, kun ne lähestyjät (joita ei ole) ei sitä luonnetta kuitenkaan näe, ne näkee rumat kasvonpiirteet ja epäviehättävän olemuksen.
Kommentit (2)
Minä olen ollut koko elämäni sairaalloisen lihava. Naamani on kraatereilla hurjan aknen johdosta ja kyllä sitä aknea on yhä, vaikka aikuinen tässä selvästi jo ollaan. Lyhyenläntäkin olen. Silti olen ollut varattu jotakuinkin kaiken aikaa sen jälkeen, kun täytin 16. Olen viimeisen 11 vuoden aikana ollut sinkkuna yhteensä kai reilu puolisen vuotta. Vastauksena kysymykseesi: Ei, ei rumuus ole este seurustelulle.
Höpö höpö, kyllä sinusta muutakin näkyy kuin 'rumat kasvonpiirteet ja epäviehättävän olemuksen'.
En sanoisi Katja Ståhlia klassisella tavalla kauniiksi, mutta hänessä on kuitenkin jotain todella puoleensa vetävää, enkä ole nähnyt häntä muualla kuin telkkarissa.
Kauniit kasvot auttavat ensimmäiset 15 sekuntia, sen jälkeen ratkaisee enemmän se mitä siellä kasvojen takana on.
t Mies
.