Kun mies ei ole se oikea, mutta olette silti yhdessä?

Olen ollut yli 10-vuotta miehen kanssa yhdessä joista 9-vuotta naimisissa. Elämämme on ollut hyvin ihan hyvää peruselämää. Ei ole alkoholiongelmaa, väkivaltaa tai pettämistä... mutta; minulla on aina ollut se tunne ettei hän ole oikea minulle. Uskon että tämä tunne olisi varmasti jokaisen miehen kanssa. Eli ongelma ei välttämättä ole miehessä vaan minussa.

En tiedä johtuuko se masennuksestani (minulla on epätyypillinen masennus) mutta näen arjen aika usein harmaana ja mitäänsanomattomana. Minulla ja miehelleni on vielä aika erilaiset huumorintajut. Tosi harvoin nauramme yhdessä tai otamme ilon irti mistään. Kaipaan sellaista lämmintä yhdessäoloa mutta aina se on jotenkin kolkkoa; voimme istua sohvan toisilla laidoilla välillä toisiamme kylmästi vilkuillen.

Seksi on ihan peruspullaa, ei mitään ihmeellistä eikä tajunnanräjäyttävää. Itseäni ärsyttää se että olemme olleet koko päivän etäisiä, kuin kämppiskavereita ja sitten pitäisi kuivana hänelle antaa ilman esileikkiä. Ennemmin tyydytän itse itseni. Miten voi siis parantaa tuota läheisyyttä? Meillä on alakoululainen lapsi mutta vaikka olisin miehen kanssa kahdestaan ei se silloinkaan toimi.