1,5-vuotiaan yöheräily ja raivoaminen?

Meidän keskimmäinen (nyt 4.5v) sai juuri tuossa vaiheessa todella usein yöraivareita. Sitä kesti muutaman kuukauden ja se oli tosi rasittavaa. Ei rauhoittunut mihinkään, ei syliin, ei viereen eikä omaan sänkyynsä. Kun sitä oli jatkunut jonkin aikaa, käytettiin poikaa lääkärissä ja varmistuttiin, ettei ollut sairas. Sen jälkeen tehtiin niin, että kun raivari alkoi, niin joko minä tai isä meni lapsen huoneeseen sohvalle nukkumaan ja sieltä sitten välillä mutisi että ei mitään hätää, käy vaan nukkumaan, äiti on tässä jne... Päädyttiin tuohon ratkaisuun, koska en halunnut jättää lasta aivan yksin omine raivoineen omaan huoneeseensa, mutta toisaalta ei ollut mitään mieltä ottaa häntä viereenkään, koska sitäkin kokeiltiin aluksi, ja väkisin sai pitää potkivaa ja huutavaa lasta vieressä, ei kiva. Ajattelin, että lapsi saa tottua siihen että yöllä ollaan omassa sängyssä, mutta vanhempi on kuitenkin siinä lähellä turvana.

Sitten jossain vaiheessa ne yöraivarit loppuivat yhtä salaperäisesti kuin olivat alkaneetkin. Meilläkään kahdella muulla lapsella ei ole ollut tuollaista ollenkaan, keskimmäisellä vaan. En tiedä kuuluuko kehitysvaiheeseen, mutta menee kyllä ohi...