Muutto miehen omistuskämppään

Annat pillua sitten aina kun miehen mieli tekee.

Onko sitten fiksumpaa heittää satasia vuokralordille jos rahat saa säästöön?

Sopimusvapaus tarkoittaa sitä, että mikä tahansa, mistä keskenänne sovitte ilman painostusta ja tietoisina tosiseikoista, on reilua.

Palstan mielipide kuitenkin riippuu osallisten sukupuolista. Palstan mukaan teidän järjestelynne on reilu, mutta jos sinä omistaisit kämpän ja mies muuttaisi luoksesi, kyseessä olisi hyväksikäyttäjä ja lokki.

Sinä maksat sitten sähkön, kotivakuutuksen ja ruoat . 

On reilua, koska mies haluaa tuota itse. Ei sinun tarvitse olla asiasta kiitollisuudenvelassa, eikä tuntea että sinun pitäisi sitten hoitaa vaikkapa juoksevia kuluja enemmän tms. Et häviä tuossa järjestelyssä mitään.

Reilua ja reilua... Yhdessä asuessanne tulee teille yhteensä säästöä, kun omat asumiskulusi putoavat ja miehesi pysyvät ennallaan. (Asumismukavuuden muutos on tietysti makuasia, onko se plussaa vai miinusta)

Tuon säästö nyt "ulosmitataan" sinulle kokonaisuudessaan ja se vaikuttaisi olevan miehelle ok. Sen periaatteessa ymmärrän, koska miehesi taitaa katsoa vain omia asumiskulujaan ja nehän pysyvät ennallaan.

Itse sopisin tasapuolisuuden nimissä, että yhteiset asumiseen liittyvät laskut (hoitovastike, sähkö, vesimaksut ja kotivakuutus) menisivät puoliksi.

Nykyajan ritarillisuutta

Mikäs siinä, jos asia on miehelle ok. Tasapuolinen järjestely olisi laittaa juoksevat kulut puoliksi.

Mulla lähes identtinen tilanne, paitsi emme ole ostamassa yhteistä asuntoa. Mies ehdotti että en maksaisi asumisestani. Kilttiä, joo, mutta en suostunut.

En halua ikinä kuulla hänen sanovan, että olen käyttänyt häntä hyväkseni, tai lusmuillut tai että olisin jotain velkaa. Tai että mun pitäisi vaikka tehdä jotain vaikka ekstrakotitöitä, kun en maksa asumisesta. Nyt kun kaikki on meillä hyvin, tuntuu mahdottomalta että hän sanoisi näin.

Mutta. Parit riitautuu ja eroaa. Olis hullua luulla että niin ei voi käydä meille. 

Jos olet opiskelija, tee vuokrasopimus miehesi kanssa. Saat sitten asumistukea vuokraan ja miehesi saa verotuksessa hyötyä.

Tuohan on minusta ihan reilua. Jos kumpikin on reilulla mielellä liikkeellä eikä raha näytä miehelle olevan se tärkein, katsoisin tämän olevan hyvä merkki. Mies itsekin sanoi että voitte sitten katsoa sitä yhteistä kämppää sitten kun aika koittaa. Ehdota vaikka miehelle että olet kiitollinen tästä suurpiirteisyydestä, joten laitat nämä asumisesta säästetyt rahat vaikka osakerahastoon kasvamaan korkoa korolle, kunnes yhteinen kämppä hankitaan, noin niin kuin pesämunaksi. Lisäksi voit kertoa että teet osasi kotitöistä, niin mies tietää saaneensa selväjärkisen ja hyvän kumppanin.

Kun itse menin naimisiin, oli vaimoni täysin varaton ja työtön. Hän asui vastikkeetta omistamassani asunnossa, josta oli puolet vielä velkaa. En valittanut vaan mielestäni tämä oli parisuhteessa, ainakin naimisissa olossa ihan normaalia. Myöhemmin hän pärjäsi taloudellisesti paremmin ja saimme hänen ansiostaan maksettua lopun asuntolainan monta vuotta etuajassa. Kyllä kannatti!

Älä tee asioista monimutkaisempia kuin ne ovat, ellei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Sinä maksat sitten sähkön, kotivakuutuksen ja ruoat . 

Hienoa että palstalokit osaa alatumputtaa. =D 

Vierailija kirjoitti:

Mulla lähes identtinen tilanne, paitsi emme ole ostamassa yhteistä asuntoa. Mies ehdotti että en maksaisi asumisestani. Kilttiä, joo, mutta en suostunut.

En halua ikinä kuulla hänen sanovan, että olen käyttänyt häntä hyväkseni, tai lusmuillut tai että olisin jotain velkaa. Tai että mun pitäisi vaikka tehdä jotain vaikka ekstrakotitöitä, kun en maksa asumisesta. Nyt kun kaikki on meillä hyvin, tuntuu mahdottomalta että hän sanoisi näin.

Mutta. Parit riitautuu ja eroaa. Olis hullua luulla että niin ei voi käydä meille. 

Tämä on ihan totta. Riita- ja erotilanteessa nämä aiemmin ongelmattomat järjestelyt voivat käydä ongelmallisiksi. Toki on ihan reilua (ja selvä itsenäisyyden osoituksen merkki) maksaa osansa asumisesta, esim. puolet vastikkeesta tai sitten jokin vuokrasumma. Jos toinen osapuoli ei tällaista maksua halua, voi itse tuon summan vaikka säästää eri tilille / osakerahastoon, josta se on sitten tarpeen mukaan saatavana jos tulee tiukka paikka.

Me tehtiin vastaavassa tilanteessa niin, että maksoin puolet vastikkeesta, sähköstä ja vedestä.

Mihin sinä meidän mielipidettämme tarvitset? Asiahan on ihan reilu, kun mies on itse sitä ehdottanut. Varmuuden vuoksi tekisin sopimuksen kirjallisena, jotta mahdollisessa erotilanteessa ei tule ongelmia. 

Kaikille ei tuo kulujen sentilleen tasajako ole elämäntarkoitus. On parempaakin tekemistä. Luulen, että teidän ei kannata muuttaa lainkaan yhteen, kun jo näin yksinkertaisesta asiasta tulee sinulle ongelma. 

Miehesi ehdotti, että säästäisit rahaa teidän yhteiseen kotiin sen sijaan, että nyt maksaisit miehelle asumisesta.

Haluatko säästää rahaa omistusasuntoon? Jos et, niin sano se miehelle. Hän ilmeisesti toivoo, että teillä olisi vielä yhteinen koti.

Yleensä on tapana edes juoksevat kulut puolittaa tai osittaa tulojen mukaan eli pyydä saada maksaa edes jotain juoksevista kuluista? En jäisi kuitenkaan vänkäämään, jos tosiaan säästät rahat omistusasunnon ostoon.

Äitini on koko 45-vuotisen avioliittonsa ajan asunut isän omistamassa asunnossa eikä ole maksanut senttiäkään asumiskuluja. Ei mitään ongelmaa. 

Yksi vaihtoehto on tehdä siten että perustetaan yhteinen tili jonne kumpikin tallettaa X euroa kuukaudessa. Kummallekin siihen käyvä pankkikortti. Tältä tililtä sitten maksetaan ko. korteilla kaikki asumiseen ja kaupassakäyntiin liittyvät kulut. Jos tilille kasaantuu ylimääräistä, voitte käyttää sen vaikka ravintolaillalliseen ja kuumaan viikonloppuun. Jos tilillä olevat rahat eivät riitä, voitte joko keskustella rahankäytöstä tai kasvattaa sinne siirrettävää summaa. Tapoja on monia.