Kenenkään poika lähdössä armeijaan nyt heinäkuussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee tuon pojan mainitseminen. Etkö voisi vain sanoa että teidän perheestä lähtee yksi henkilö armeijaan?

Koska hän sattuu olemaan poika, miksi asiaa pitäisi pimitellä?

Terveisin tyttö*sivusta*

Ps. Oma poikanikin lähtee armeijaan heinäkuussa

Toivon mukaan jonkun tytärkin on menossa armeijaan heinäkuussa. Ei se ainakaan ole kiellettyä.

Tuolle, joka oli jo soittelemassa yksikköön, niin älä nyt hemmetti tee niin :D menee ihan samaan sarjaan, kun vanhemmat hakee töitä lapselleen lapsen puolesta. Ei toisen elämää voi elää toisen puolesta. Jos sinne pitäisi jostain syystä soittaa, niin tuleva varusmies soittaa sinne itse. Ja sitä paitsi se armeijan kantahenkilökunta ei ole asiakaspalvelija.

Ja vielä, niin karulta kun se kuulostaakin, niin et periaatteessa liity enää aikuisen lapsesi asioihin "mitenkään". Eli vaikka käytännössä hän asuisi vielä kotona ja olet aina hoitanut asiat hänen puolestaan, niin jos henkilö vain on oikeustoimikelpoinen, niin sinun ei edes kuulu saada tietää häneen liittyvistä asioista esimerkiksi miltään viranomaisilta saati asevelvollisuusasioissa.

Lapsista pitää osata päästää irti. Kai sen luulisi olevan ihan itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, miten hän kokee sen armeijan. Kokeeko kovin raskaana esim. ettei ole yksityisyyttä siellä. Ja jos/kun simputetaan alkuaikoina. Myös korona huolettaa vähän. Ja se tuntuuko kotona tyhjältä ja hiljaiselta...

Ei simputus ole sallittua.

Ei se virallisesti olekaan, mutta se ei tarkoita etteikö sitä tapahtuisi.

Harva sieltä on muutenkaan ensimmäisenä soittelemassa äidilleen, joten parhaiten äiteinä autatte kun kannustatte ja annatte lapsenne hoitaa suorituksensa rauhassa. Kaiken sen uuden asian ja härdellin keskelle kukaan halua äitiä joka kyselee ja soittelee ja stressaa.

Moni äiti (oletan, koska naiset ovat voineet käydä intin vasta 25 vuotta ja sen on käynyt niin pieni osa) ei edes tiedä mitä jännittää. Kysykääpä poikien ja tyttöjen isiltä, jännittääkö niitä. Turhaan jännitätte asiaa, josta ette edes tiedä riittävästi saati omaisitte kokemusta siitä, miten ko asiasta selvitään.

Mitä tarkoittaa Kenenkään poika lähdössä... ?

Keskustelun aloittaja voisi itse lähteä vaikka kielioppikursseille ja aloittaa vaikka ihan perusteista...

Mun lapsi aloitti 1/20, nyt RUKissa Haminassa. 5 viikkoa yhtäjaksosesti kiinni, eivät saa liikkua missään kassun ulkopuolella itekseen, koska korona. Siis koko ajan kiinni ja pakkiruokailu. Kohta 2 vkon loma, sitten vielä 6 viikkoa RUKissa. Sitten takas omaan varuskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni on menossa ja pärjää varmasti. Sanompa vaan vaikkei ap sitä kysynyt, ilmeisesti luulee että se on edelleen paikka jossa pojasta tulee mies (paitsi jos äiti on pitämässä kädestä)

Ne armeijaikäiset on aikuisia. Napanuora oisi pitänyt katkaista jo 15v sitten

Kaukana aikuisuudesta. Koulutuksen ulkopuolinen aika muistuttaa enemmän päiväkerhoa.

Vierailija kirjoitti:

Harva sieltä on muutenkaan ensimmäisenä soittelemassa äidilleen, joten parhaiten äiteinä autatte kun kannustatte ja annatte lapsenne hoitaa suorituksensa rauhassa. Kaiken sen uuden asian ja härdellin keskelle kukaan halua äitiä joka kyselee ja soittelee ja stressaa.

Moni äiti (oletan, koska naiset ovat voineet käydä intin vasta 25 vuotta ja sen on käynyt niin pieni osa) ei edes tiedä mitä jännittää. Kysykääpä poikien ja tyttöjen isiltä, jännittääkö niitä. Turhaan jännitätte asiaa, josta ette edes tiedä riittävästi saati omaisitte kokemusta siitä, miten ko asiasta selvitään.

Enemmän se meneminen vitutti kun jännitti ja sitä vitutusta kesti 9kk. Mutta eroaarmejasta.fi toi palveluksen jälkeen ilon silmäkulmaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä suosittelen kyllä soittamaan siihen yksikköön minne lapsi menee jos mikään pohdituttaa. Liian pientä huolta ei ole! Kantahenkilökunta on nykyään iloista ja urheilullista porukkaa ja vastaavat vanhempien kysymyksiin varmasti mielellään. Voi olla myös, että heillä itsellä ei tule kaikki hyvät ajatukset mieleen joten kuuntelevat omaisten palautetta ja kehitysideoita herkällä korvalla.

Tietääkö kukaan mistä löytyy yksikön päälliköiden puhelinnumerot? Vai kenelle siellä pitää soitella?

Eikös jossain varuskunnissa järjestetä ihan vanhempainiltoja nykyään ennen palvelukseen astumista? Kohta on varmaan Wilma käytössä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee tuon pojan mainitseminen. Etkö voisi vain sanoa että teidän perheestä lähtee yksi henkilö armeijaan?

Pahoittelut sanavalinnasta, mutta pojille tuo armeijaan lähtö kuuluu enemmän asiaan kuin tytöille, joten lähtökohta on eri. t. Ap

===

Totta. Naiset menevät vapaaehtoisena, joutuvat miettimään asian ihan eri tavalla.

T. Sotilastytön äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä suosittelen kyllä soittamaan siihen yksikköön minne lapsi menee jos mikään pohdituttaa. Liian pientä huolta ei ole! Kantahenkilökunta on nykyään iloista ja urheilullista porukkaa ja vastaavat vanhempien kysymyksiin varmasti mielellään. Voi olla myös, että heillä itsellä ei tule kaikki hyvät ajatukset mieleen joten kuuntelevat omaisten palautetta ja kehitysideoita herkällä korvalla.

Tietääkö kukaan mistä löytyy yksikön päälliköiden puhelinnumerot? Vai kenelle siellä pitää soitella?

Totta. Häpäise lapsi oikein kunnolla.

Kommenttini oli älykkyystesti jota et läpäissyt. Ei näemmä moni muukaan 😂 luulin että viimeistään tuossa vaiheessa kaikki saapasta älykkäämmät ymmärtää kun kehotan neuvomaan kapiaisia omassa työssään.

Mulla ei oo armeijaikäisiä lapsia, kun olen itsekin kotiutunut pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vähän outoa, että minun pitäisi äitinä olla huolissaan siitä miten aikuinen mies pärjää. Jos tulee jotain ongelmia, niin kyllä hän saa suunsa auki ja osaa kertoa ongelmistaan. Minusta on ihanan huoletonta, kun olen saanut lapsen kasvatettua aikuiseksi, niin nyt saan jo vaihtaa vapaalle.

Kyllä minä olen aina vähän huolissani lapsistani, olivat he sitten vaikkapa 50 v. Ihan luonnollinen reaktio äideillä. Toki nautin myös tästä vapaudesta, kun lapset ovat lentäneet pois pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, miten hän kokee sen armeijan. Kokeeko kovin raskaana esim. ettei ole yksityisyyttä siellä. Ja jos/kun simputetaan alkuaikoina. Myös korona huolettaa vähän. Ja se tuntuuko kotona tyhjältä ja hiljaiselta...

Ei simputus ole sallittua.

Ja siksi sitä ei tapahdu?

Vuosittain jaellaan lukuisia rangaistuksia simputuksesta sekä tuomioistuimissa että pv:n sisäisessä menettelyssä. Ja ilmi tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Vaikka tilanne on viime vuosikymmeninä vähitellen parantunut, ongelma ei ole läheskään poistunut.

Voit varmasti väitteittesi tueksi kertoa montako rangaistusta on jaettu tänä vuonna ja viime vuonna? Aloita vaikka noista tuomioistuimen tuomioista. Sen jälkeen voit kertoa pv:n sisäisistä luvuista kun tunnut nekin tietävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sille kultaakin kalliimpi tipsi: kännykkä herättämään tyynyn alle 30min ennen herätystä. Se ehtii hoitaa pinkat, punkat ja käydä suihkussa ihan rauhassa. Kun huuto ja karjunta alkaa, niin sitten menee minne käsketään muka kiireellä, mutta kaikki on jo tehty.

Tällaista ennakointia ei välttämättä sallita, toki saattaa riippua paikasta, mutta se kiireessä ja tehokkaasti toimiminen on osa sitä koulutusta. Siihen kannattaa myös tottua. Sitten on leirilläkin helpompaa kun heräät keskellä yötä hälytykseen ja se unenpöpperössä toimiminen tulee jo luonnostaan, jos se nyt koskaan ihan luonnostaan voi tulla, mutta ainakin se tulee vähemmän shokkina.

- Alik 1/04

Koulutushan on silloin juuri onnistunut kun varusmiehet osaavat ennakoida ja valmistautua palvelukseen. Kertoo oma-aloitteisuudesta ja vastuunkannosta, eikä tätä ole kielletty.

Mulla oli ruoka valmiina kun poika tuli armeijasta. Pullaa tein usein ja vohveleita.

Ikänsä puolesta varmaan astuisi palvelukseen nyt heinäkuussa, mutta kutsuntaterveystarkastuksesta tuli yllätyksenä vapautus. 

Oma poikani kävi armeijan jokunen vuosi sitten ja oli pojalle kyllä ihan mahtava kokemus. Hän meni sinne juuri lukion käyneenä räkänokkana. Hän kävi intin pidemmän kaavan mukaan ja tuli vajaan vuoden jälkeen pois ryhdikkäänä miehenä. Intin jälkeen alkoi kummasti lukuhommat taas kiinnostaa ja hakuhommat jatko-opintoihin maistua. Armeijakavereista jäi hyviä ystäviä, koko porukka pitää yhteyttä edelleen. Tottakai äitinä ikävöin, mutta samalla olin ylpeä ja iloinen, että hoiti kansalaisvelvollisuutensa todella hienosti. Karjalan evakon tyttärenä se on minulle tärkeää.

Tytär lähdössä. Puhui lähtevänsä jopa rauhanturvaajiin, kuten isänsäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä yksityisyyttä on juuri sen verran kun tarvitsee olla. Simputusta saisi olla hieman jopa nykyistä enemmän, oleellinen osa kun koulutetaan sodan ajan joukkoja.

Siis armeija toimii parhaiten , jos sotilaat pitävät upseereita varsinaisina vihollisinaan? Tämä asia tuli selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Poikani kyllä kunnon puolesta pärjää ja varmasti muutenkin. Kuitenkin äitinä sitä pohtii ja vähän murehtiikin kun esikoinen on kyseessä. Lisäksi palveluspaikka on kaukana, satojen kilometrien päässä. Kavereita ei ole juuri tähän erään lähdössä, ainakaan kovin läheisiä. Poikani haluaa armeijan heti suorittaa. No onneksi siellä tulee uusia tuttuja. T. Ap

Älä huoli. Poikasi pärjää ja tutustuu uusiin ihmisiin. Missään muualla ei tule elämässä sellaista tasa-arvoista yhtenäisyyden tunnetta kuin alokkaana kasarmilla. Kaikki ovat samassa veneessä, olipa sukunimi tai siviilistatus mikä hyvänsä. Kaikille karjutaan ja kaikki joutuvat tekemään osansa. 

Alokasaika on aina pahin vaihe, mutta se menee ohi nopeasti jo senkin takia, että jokainen päivä on niin täynnä ohjelmaa. Lähes kaikilla alokkailla kasvaa kunto ja tapahtuu pientä karaistumista. 

Ja intissä jos missä syödään säännöllisesti ja ruokaympyrän mukaan. Lisäksi terveydenhuolto pelaa paremmin kuin sitten siviilissä.