Yhden lapsen äitejä?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko täällä teitä, jotka olette päättäneet jättää lapsiluvun yhteen? Miksi näin? Tuntuu siltä, että tämä on jotenkin kovasti kummaksuttua.. Ei minusta kylläkään kovin outoa, olen itsekin ainokainen. ;)
Kommentit (17)
enkä toista halua. Toki kai se ois lapselle itelleen kivempaa, että olis toinenkin, mutta... Olen itsekäs sen suhteen. Joskus on pinna kireällä ton ainokaisenkin kanssa, en jaksaisi kahta.
Toiveeni on aina ollut vain yksi lapsi, ei sen enempää perusteluja :)
Olen tosiaan ainoa lapsi enkä ole kärsinyt sisarusten puutteesta. Kun ei ole koskaan ollut, ei osaa kaivatakaan. Ja onhan niitä kavereita ollut - harvat varmaan sisarustensa kanssa aina hengailevat ja oleilevat.. Enkä koe olevani mitenkään pilalle hemmoteltu, ehkä jopa päinvastoin. Hyviä puolia on ollut tietysti rajaton huomio äitini puolelta :) (olen myös avioeroperheestä).. ap
" lapselle olis kivempaa" ... ;) Moni kun tuntuu olevan sitä mieltä.
Itse uskon, että niitä kavereita kyllä tulee muualtakin, kuin perheestä.
...lisään vielä, että sekin on ehkä syy vain yhteen lapseen, luulen, että jos niitä olisi useampia, en jaksaisi jakaa huomiota kaikille yhtä paljon jne.
3
Itsellä ei vielä lapsia ole, toivoisin kahta.
Ainoa lapsi saa tosiaan kokea kaikkien lasten (esikoinen, keskimmäinen, kuopus jne..) hyvät ja huonot puolet. ap
Kyllä minulla on itse asiassakin kolme hyvää ystävää, jotka ovat perheensä ainoita lapsia. KAIKKI kolme ovat sitä mieltä, että olisivat kovasti halunneet sisaruksia. Siksi minä ainakin melko pitkälle uskon tuon mantran, että lapsi tarvitsee sisaruksen. Ainahan löytyy tietysti niitäkin, jotka eivät ole osanneet niitä kaivata... yksilöllistä.
t. yhden äiti, joka harkitsee toista
Halusin pitkään vain yhden lapsen juuri näistä tässäkin mainituista syistä. Kun esikoinen oli 8-vuotias, päätimme kuitenkin tehdä toisen, pitkälti kyllä mieheni halusta. En ole katunut päivääkään. Sisarussuhde on elämän pitkäaikaisin suhde. Kyynel tuli silmään, kun esikoinen kertoi pikkusiskon syntymän olleen hänen elämänsä ihanin päivä. Nyt kuopuksellakin ikää jo 4 vuotta ja edelleen nautin jokaisesta päivästä kahden kanssa. Isosisko pitää pienemmästä hyvää huolta ja pienempi jumaloi isosiskoaan!
Niin, toiset sitten taas ei välttämättä kaipaa sitä sisarusta ollenkaan... Mun lapsi on tosi omatahtonen ja -toiminenkin, vaikka pieni vielä onkin. Hänellä tulee kyllä olemaan paljon muutakin säpinää ympärillään, kuin se sisarus (jota ei luultavasti tulekaan :D).
Tuohon olikohan se 9n juttuun vielä... Koskaanhan ei voi tietää, miten mieli muuttuu, mutta tällä hetkellä se yksi lapsisuus on mun mielessä. En voi kuvitella, että kaikken sen kamalan raskauden, inhottavan synnytyksen ja kamalan vauva-ajan unettomuuden (joka jatkuu edelleen...) jälkeen tahtoisin vielä toisen. Hui!
Mutta siis MÄ haluan vain yhden, toiset halutkoon vaikka 10 :) Tää tuntuu vaan hyvältä näin, enkä usko että olisin sen onnellisempi useamman lapsen kanssa. Koskaanhan ei voi tietää...
3
Ja tuo iänikuinen höpinä " sisaruksilla on toisistaan seuraa blaa blaa..." ei välttämättä kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Esim. itse olen AINA (myös aikuisena...) tapellut ja ollut huonoissa väleissä siskoni kanssa eli siitä ihmisestä ei ole koskaan ollut minulle minkäänlaista tukea yms, päinvastoin on ollut varsinainen kiusankappale ja elämäni vaikeuttaja ihan konkreettisesti. Ja monella tuttavapiirissäni ja aikanaan lapsuuden kavereissani on ollut ihan sama juttu sisarustensa kanssa, on siis hyvin yleistä.
eikä tule koskaan käymään Suomessa. Näin teki mun veli. Sinne meni ja sinne jäi. :/
Lisäksi minä olen ainoa joka oikeasti välittää vanhemmistamme, vanhin siskoni käy lähinnä vain rahaa pummaamassa. Että se siitä taakan jakamisesta. Olen varma että kun vanhempamme ovat oikein vanhoja _minä yksin_ joudun heistä huolehtimaan.
kyllä sisaruksista on todella paljon seuraa toisille. yksi lapsi kyllä pitkästyy kotona, jos lapsella ei ole lapsiseuraa.
lapsistani suorastaan näkee, kuinka he nauttivat olla yhdessä.
yksi lapsi tuntuu hyvältä ratkaisulta silloin kuin lapsi on vielä pieni. kotona on rauhallista ja yhden hoitaminen paljon helpompaa.
monesti yhden lapsen vanhemmat sanovat että kyllä kavereita riittää, mutta käytännössä monet ovat hyvinkin yksinäisiä. lapset kuitenkin haluavat menoa ja meininkiä.
Olisin ehdottomasti halunnut useamman lapsen, mutta pienillä ikäeroilla. No, elämä ei mennyt niinkuin halusin, ja nyt tuntuu kaikkien hoito-ongelmien ym. lapsiperheen riesojen jälkeen, etten jaksaisi aloitta ns. alusta...kun olen saanut lapsen noin helppoon ikään...
No, ei minua ainakaan, olen itse ainoa lapsi, enkä mitenkään muista lapsenakaan kärsineeni siitä. Katsos hyvä 15, me ihmiset olemme erilaisia, niin lapset kuin aikuisetkin!
Lääkärin mukaan oma terveyteni ei todennäköisesti kestäisi toista raskautta ja synnytystä (kärsin synnynnäisestä elimellisestä viasta).
Toinen lapsi ei paljon sitä taakkaa lisää -ja sen minkä lisää, myös helpottaa! Äidillä on paljon helpompaa, kun lapset puuhaavat keskenään. Jää enemmän aikaa muuhun, kun ei tarvitse olla koko ajan läsnä ja leikittämässä. Vai leikkivätkö teidän ainokaiset aina vaan itsekseen? Ajatteko heidät omiin " omatoimisiin" puuhiinsa, jotta saatte itse nauttia lehden luvusta ja kahvista? Ja lapset ovat tyytyväisiä?
Jatkuu se sisarussuhde aikuisena tai ei, niin on varmaa, että lapsuudessa se kasvattaa lasta hyvällä tavalla. On hyvä oppia jakamaan ja ottamaan toiset huomioon. Sisarussuhde on KAIKESTA huolimatta elämän pitkäaikaisin ihmissuhde. Sanon näin siltikin, että välit veljeen ovat viilenneet ja olemme harvoin tekemisissä. Hän on kuitenkin olemassa sittenkin, kun vanhempamme eivät ole. (Ja kyynisille todettakoon, että joo, kuka tahansa voi jäädä auton alle huomenna, mutta se ei ole tässä se pointti).
lapselleni sitä, että jättäisin ilman sisaruksia. Kaikki ainokaiset, jotka tiedän kärsivät kovasti sisarien puutteestaan. Jos ei onnista kohta, niin yritetään adoptoida lapsi.