Miten suhtautua lapseen joka pitää mykkäkoulua?

Antaa pitää mykkäkoulua. Ei kannata lähteä ruokkimaan tuollaista käytöstä antaen sen vaikuttaa.

Lapsen annetaan olla hiljaa, ei nosteta asiaa esille. Kutsutaan syömään jne. ja jutellaan ruokapöydässä niitänäitä. Mitä enemmän lasta vaaditaan puhumaan, sitä varmemmin hän on hiljaa. Ei mykkäkoulu vahingoita kuin sitä, joka väittää kyseessä olevan vallankäytön.

Äitinsä toimii väärin. Parasta olisi olla välittämättä murjotuksesta, elää ja jutella normaalisti.

Olen samaa mieltä että lasta ei kannata vaatia puhumaan enkä minä ainakaan niin tee. Mutta eikö häntä voisi jotenkin auttaa yli tuosta käytösmallista? Minusta on lapsen kannalta ikävää, että esim veljensä synttärit menivät täysin ohi kun lähti huoneeseensa mököttämään veljen saamien lahjojen takia. Vastaavia tapahtumia on useita. Ap

Ei lapsessa ole mitään pelottavaa, vaan hänen äidissään. 

Jos saisit neuvoksi vastustaa mykkäkoulua, kiusata painostamalla puhumaan, saisit huonon neuvon. Täytyy vain hyväksyä se, että lapsen ympäristössä on sellainen ongelma, josta selviää parhaiten olemalla hiljaa - kuin ruveta möykkäämään, alistumaan manipuloinnille ja nöyryytykselle eli vänkäämään (lapsi helposti alakynnessä, koska aikuisella kokemusta hyväksikäyttää), tai jotain muuta kummallista, jossa vain häviää. Jos teet jotain hölmöä ja lapsi mököttää, muista, että sinun hölmöytesi ja lapsen mökötys ovat kaksi erillistä ilmiötä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen annetaan olla hiljaa, ei nosteta asiaa esille. Kutsutaan syömään jne. ja jutellaan ruokapöydässä niitänäitä. Mitä enemmän lasta vaaditaan puhumaan, sitä varmemmin hän on hiljaa. Ei mykkäkoulu vahingoita kuin sitä, joka väittää kyseessä olevan vallankäytön.

Oletko tavannut aikuista mykkäkouluilijaa, ihan painajaista 🙄

Lasta voi totta kai auttaa. Mutta se tapahtuu vain sillä että kunnioittaa häntä mökötyksestä huolimatta, ts. ei takerru mökötykseen. Se pitäisi voida unohtaa kokonaan. En tarkoita, että pitäisi ruveta teeskentelemään ylipirteää tms. kyllä mökötykseen voi tuntea sympatiaa (ei sääliä!), mutta elämän ei tarvitse sen takia pysähtyä myös aikuisella. Antaa mököttää. Kun hän kokee itsensä hyväksytyksi jopa mököttävänä, eikä aina ole pakko olla hauska ja tehokasta ajanviettoa, paine hellittää. Mökötä sinäkin?

Yritys saada innostumaan jostain ei saisi olla uhkaavaa (edes non-verbaalisesti) suhtautumista mökötykseen, tyyliin: "minä nyt painostan sinua - ellet NYT lopeta tuota..." jne vaan pitäisi oikeasti ottaa tilanne sellaisena, kuin se on. Ole vain oma itsesi, älä yritä liikaa. Lapsi nauttii ajastaan kun on siihen valmis. Ei aikuinenkaan kestäisi, jos yritettäisiin väkisin piristää (paineita) tai olisi käsky piristyä (syyllistäminen). Ei ihminen toimi niin.

En tarkoita että sen lapsen mykkäkoulun aikana tilanne pitäisi ratkaista, vaan että onko kenelläkään antaa neuvoja lapsen kasvatukseen ja tukemiseen että nämä tilanteet ehkä jatkossa vähenisivät? Ei ole minun tehtäväni lasta kasvattaa kun ei ole omani mutta läheinen kuitenkin ja haluaisin tietää miten toimia oikein. Mihin ikään asti mykkäkoulu sitten on hyväksyttävää? Aikuisen harjoittama mökötys on rajua henkistä väkivaltaa jos se on toistuva tapa. Lapsi ei sitä varmasti niin osaa tarkoittaa, mutta mielestäsi tuosta vahingollisesta tavasta kannattaisi opetella eroon. Eikö se kerro jostain että on haasteita käsitellä tunteita? Ap

Ei mykkäkoulu ole lapsellakaan hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulusta ei pidä välittää, vaan jatketaan normaalin tyynesti. Näin lapsi ei saa kokemusta, jossa hän saa mykkäkoululla manipuloitua.

Mykkäkoulu kertoo neuvottomuudesta ja tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn ongelmista. Tilanteet kannattaa käydä lapsen kanssa läpi sanoittamalla lapsen tunteet.

Kyllä. Mykkäkouluilija voi olla tunteellinen ja herkkäkin lapsi, joka on oppinut pois raivokohtauksista tai lohduttomista itkukohtauksista. Tai sitten lapsen suruja on aina mitätöity, ja hän on opetellut kääntymään sisäänpäin, eikä uskalla enää "eheytyä" aikuisen ohjauksessa. Lapsen mökötykselle on aina selvä syy: pettymys. Älä demonisoi lapsiparkaa!

Lapsi ei vain ole sellainen happy-go-lucky -persoona. Hän ottaa vastoinkäymiset raskaasti ja yrittää työstää murhettaan/kateuttaan niillä välineillä, jotka hänellä on. Ilmeisesti perheessä on normaalia tukahduttaa tunteita, koska äiti yrittää harhauttaa lasta pois tunneyhteydestä itsensä kanssa ja sinäkin vain marmatat, että hymytön lapsi on kummallinen - tekstistä saa jopa kuvan, että pidät lasta vääränlaisena.

Mykkäkoulu kertoo vaikeudesta käsitellä omia tunteita. Onhan se epäloogista, että lapsi harmistuu asiasta X, mutta pettymyksestä keskustelemisen ja sen hyväksymisen sijasta hän alkaa saada mielistelyä ihmiseltä Y, joka ei liity surulliseen asiaan X mitenkään. Äiti haalii lapsen tunteidensäätelyä koko ajan itselleen, kuin äiti itse olisi lapsen maailmassa kaiken pahan alku ja juuri.

Ihan yhtä epäloogista olisi, jos lapsi harmistuisi asiasta X, mutta keskustelun sijasta ap menisi tylyttämään lasta rumasta käytöksestä ja komentaisi tätä piristymään. Ei lapselle saa opettaa myöskään arvottomuutta, mutta vääränlaisenahan häntä pidetään, jos tuollaisesta pitää antaa noottia.

Tunteiden käsittelyyn tepsii piirtäminen/maalaaminen, kova fyysinen rasitus tai tunteista keskustelu. Vähän pessimistiselle lapselle on erityisen vaarallista, jos hänen usein toistuviin negatiivisiin tuntemuksiinsa ei suhtauduta rakentavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen annetaan olla hiljaa, ei nosteta asiaa esille. Kutsutaan syömään jne. ja jutellaan ruokapöydässä niitänäitä. Mitä enemmän lasta vaaditaan puhumaan, sitä varmemmin hän on hiljaa. Ei mykkäkoulu vahingoita kuin sitä, joka väittää kyseessä olevan vallankäytön.

Oletko tavannut aikuista mykkäkouluilijaa, ihan painajaista 🙄

Aikuinen mykkäkouluilijakin on painajainen vain sille, joka pitää mykkäkoulua vallankäyttönä. Muuta suhtautumistasi ja huomaat, että kas, ei tässä mitään kamalaa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on passiivis-aggressiivista vallankäyttöä ja pitkälle vietynä henkistä väkivaltaa.

Ei ole sallittua aikuiselta, eikä lapseltakaan. Miten puuttua asiaan/luoda ympäristöä, jossa moiselle puolustus/vallankäyttömekanismille ei lapsella olisi tarvetta - se onkin sitten jo haastavampi juttu, jos on mökötyksen toimintatapana jo oppinut

Siis sinusta on vallankäyttöä, kun lapsi prosessoi mielessään jotain häntä ahdistavaa/satuttavaa/kummastuttavaa asiaa?

Olen ollut tuollainen lapsi ja muistan varsin hyvin, miksi "pidin mykkäkoulua" eli olin hiljaa ja yritin ymmärtää. En pysty näkemään pahaa mieltä tai jopa pelkoa vallankäyttönä tai henkisenä väkivaltana, enemmän se oli sulkeutumista itseen ja asioiden asettamista sellaiseen järjestykseen kuin ulkomaailma halusi niiden olevan. Siihen meni joskus aikaa, jos koki tulleensa kohdelluksi väärin tai jokin huolestutti oikein kunnolla kuten vaikka isovanhemman vakava sairastuminen.

Miksi koet hiljaisen lapsen uhkana ja haluat, että hänen tunteisiinsa puututaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen annetaan olla hiljaa, ei nosteta asiaa esille. Kutsutaan syömään jne. ja jutellaan ruokapöydässä niitänäitä. Mitä enemmän lasta vaaditaan puhumaan, sitä varmemmin hän on hiljaa. Ei mykkäkoulu vahingoita kuin sitä, joka väittää kyseessä olevan vallankäytön.

Oletko tavannut aikuista mykkäkouluilijaa, ihan painajaista 🙄

Mun mies jäi kiinni sivusuhteesta, ja meni ihan mykäksi. Yleensä on kyllä kova poika puhumaan. Outo tilanne kun on kotona näin hiljaista.

Lapsi ei halua olla luonasi enää, on isompi jo? Hän ei pidä sinusta välttämättä ja määräilystä. Kokee diktaattoriksi? Ehkä olisi kotona mieluummin ja siellä joku muu katsomassa perään. Koti-ikävä tulee äkkiä. Ellei sitten ole luonteeltaan sellainen. Miksi et keksi jotain kivaa lapselle tai mitä SAA tehdä. Mistä saa valita. Reiluus on selvästi hänelle oleellista, ettei tapahdu mitään epäreilua. Haluaa myös kohtuullista käytöstä aikuisilta. Haluaa tulla kuulluksi. Lapsen ikä vaikuttaa myös, kaikki eivät ole äänessä, vaan odottavat muiden sanovan jotain kivaa tai tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen annetaan olla hiljaa, ei nosteta asiaa esille. Kutsutaan syömään jne. ja jutellaan ruokapöydässä niitänäitä. Mitä enemmän lasta vaaditaan puhumaan, sitä varmemmin hän on hiljaa. Ei mykkäkoulu vahingoita kuin sitä, joka väittää kyseessä olevan vallankäytön.

Oletko tavannut aikuista mykkäkouluilijaa, ihan painajaista 🙄

Olen tavannut ja olen varmasti outo, mutta minusta mykkäkouluilijan kanssa on helppo elää. Minä saan jatkaa kuin ennenkin, toinen on hiljaa ja joko kuuntelee tai sitten ei. Kun ei maanittele ja nöyristele, niin aikanaan ryhtyy puhumaan.