Lue keskustelun säännöt.
Kaikille lapsenlapsille ei aika riitä
20.06.2020 |
Juhlapyhät taas tuo mieleen, miten perhettä pitäisi muistaa.
Mutta jos ei vaan enää resurssit riitä?
Meilläkin on kahdeksan lastenlasta, joista viisi vanhinta on läheisiä,mutta nuorimman lapseni lapset eivät enää, koska sanoin viidennen lapsenlapsen jälkeen, että meidän osaltamme tämä lastenhoito loppuu. Emme oikeastaan edes tunne heitä enää, eikä se juuri mitenkään vaivaa. Saattaa tuntua itsekkäältä,mutta noi se nyt on.meilläkin on oikeus eläkkeelläolossa rauhaan ja omaan aikaan, viimeinkin.jos kaikki lastenlapset huomioidaan, elämä on yhtä mummona ja pappana olemista. Ei riitä rahat viedä huvipuistoon tai ostaa lahjoja. Johonkin raja on vaan vedettävä. Vanhemmat lapsenlapset ovat aina ne rakkaammat ja se on luonnollista. Nopeat syö hitaat eivät syö, ja niin se menee.
Kommentit (21)
Normaali ihminen kutsuisi kaikki kerralla paikalle kerran tai kaksi vuodessa ja kestitsisi. Ongelma ratkaistu.
Ap:lla on väärä, epäoikeudenmukainen asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan tuo aika suoraan sanottu, mutta rehellistä ja totta, ei teidän tarvitse elää koko elämää vaan lompakon ja lasten hoitajan roolissa, jos haluaa suurperheen, niin pitäisi olla ymmärrystä siihen miten paljon se vaatii ja apua ympärillä muutakin kuin vain isovanhempien osalta.
Tiedän, meidän ainokainen lapsi on isovanhempien "liian mones lapsenlapsi" jonka olemassaoloa ei ole enää jaksettu muistaa, koska lapsenlapset on niin koettu ja nähty jo. Pari kertaa vuodessa riittää aika tavata. Muilla lapsenlapsilla lämpimiä muistoja mummolasta, meidän lapsi ei meinaa tunnistaa koko ihmistä. Surullista ja ehkä hieman katkerakin olen lapseni puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, että et ymmärrä sitä, ettei ole kyse sinusta vaan lastenlasten oikeudesta isovanhempiinsa.
Nämä asiat pitää miettiä kun tekee lapsia, se homma jatkuu nimittäin isovanhemmuuteen saakka.
Tunnen syvää surua lastenlastesi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Olihan tuo aika suoraan sanottu, mutta rehellistä ja totta, ei teidän tarvitse elää koko elämää vaan lompakon ja lasten hoitajan roolissa, jos haluaa suurperheen, niin pitäisi olla ymmärrystä siihen miten paljon se vaatii ja apua ympärillä muutakin kuin vain isovanhempien osalta.
Lapsia tehdessä pitäisi ymmärtää, että todennäköisyys tulla isovanhemmaksi on suuri. Itsekästäjän tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole edes tavannut nuorimpia lapsenlapsiani enkä välitäkään tavata. Heidät otettiin aikanaan huostaan ja heillä on varmaankin uudet perheet ja isovanhemmat. En edes enää muista nuorimman nimeä saati tiedä, missä he nykyään asuvat. Silloin jo varoittelin poikaani lapsia tekemästä niillä hulttiomaisilla elämäntavoilla.
Ihme isovanhempia sitä maailmaan mahtuu. No onhan niitä epäkelpoja vanhempiakin.
Toi pitäis ehkä miettiä siinä vaiheessa ku vääntää niitä muksuja maailmaan että tod näk lastenlapsiakin ilmaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi ajatella että nopeat syö hitaat lasten teossa? Ensinnäkin yleensä sisaruksilla on ikäeroa, vähän outoa ajatella että minun lapseni jäisivät ilman isovanhempia koska vanhemmat sisarukseni (ikäeroa 9v) ehtivät tehdä lapsia ensin. Olisin toki varmaan ollut valmis äidiksi jo 11 vuotiaan ettei veljet ehtisi ensin...?
Toiseksi lapsia ei vaan tilata silloin kun huvittaa, yrittämiseen voi mennä vuosia. Vaikka olisi aloittanut yrittämisen jo pitkän aikaa ennen muita, voi olla että toinen kuitenkin ehtii saada lapsensa ensin.
Todella törkymöykky olet ap. Olisit tehnyt aikanaan vähemmän kakaroita niin viitsisit ehkä huomioida heitä sekä lapsenlapsiasi tasapuolismmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin epäoikeudenmukaista lasta kohtaan,mutta näitähän on oikeasti. Ei lastenlapsia tarvitse hoitaa väsymykseen asti, mutta heidän seurastaan voi nauttia pienin annoksin. Lapset ovat erilaisia ja luulisi olevan rikkaus tutustua heihin. Vaikea sanoa onko ap provo, mutta tällaisia mummoja ja pappoja riittää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin epäoikeudenmukaista lasta kohtaan,mutta näitähän on oikeasti. Ei lastenlapsia tarvitse hoitaa väsymykseen asti, mutta heidän seurastaan voi nauttia pienin annoksin. Lapset ovat erilaisia ja luulisi olevan rikkaus tutustua heihin. Vaikea sanoa onko ap provo, mutta tällaisia mummoja ja pappoja riittää.
Onhan se tietystä vinkkelistä katsoen epäoikeudenmukaista, mutta elämä ei kysele oikeudenmukaisuuksia. Ei kukaan lapsia tekevä voi mitenkään tietää, miten elämä on sitten, kun ovat itse isovanhempien iässä. Kaikille ei niitä lapsenlapsia edes tule, vaikka kuinka asiaan "varautuisivat."
Onko epäoikeudenmukaista, jos ehtii hyvin hoitaa ja viettää aikaansa ensimmäisen lapsenlapsen kanssa, mutta seuraavan tullessa maailmaan, onkin vakavasti sairas eikä pysty mihinkään? Tai kenties makaa haudassa? Miettikääs nyt tätä.
Isovanhempienkin tilanne voi vaihdella, vaikkapa työkuviot voi viedä ajan niin, ettei ehdikään enää jokaista lapsenlastaan yhtä paljon hoitamaan, kuin kenties yhtä on ehtinyt.
Ei kukaan ihminen voi elämäänsä järjestää lastenlasten kanssa olemisen mukaiseksi. Omien lastensa syntymiseen voi vaikuttaa (aina ei siihenkään), mutta lastenlasten maailmaantuloon ei yksikään isovanhempi vaikuta. Vai kyseleekö joku isovanhemmilta, haluavatko nämä lapsenlapsia nyt, vai myöhemmin vai ei ollenkaan?
Jos ei jaksa hoitaa, niin ei todellakaan jaksa. Jaksamisella on rajansa. Sivustakatsoja ei niitä rajoja määrittele. Joku voi jaksaa fyysisesti, mutta henkiset rajat on tulleet vastaan. Uskokaa nyt, että niin voi käydä ja se on vain elämää se.
Kahdeksan lapsenlasta on jo melkoinen määrä hoidettavia. Teillä vanhemmilla on vain ne kaksi tai kolme tai yksi, ja teidän hoitovastuunne loppuu aikanan, mutta isovanhemmille tulee aina vaan lisää ja lisää, jos niitä peräti kahdeksankin jo on. Ihminen ei pysy aina nuorena ja pystyvänä ja ole aina vaan valmis ottamaan taas uuden pikkulapsen siihen heilumaan ja vaatimaan oikeuksiaan isovanhempiin, ei sellaisia oikeuksia muuten lapsella ole, ei yhdelläkään. Kuka siitä oikeudesta huolen pitää, jos mummot ja papat on jo vaikka manan majoilla? Kuinka vanhaksi pitää jaksaa? Eikö 80-vuotiaalla ole jo oikeus viettää rauhallisia vanhuudenpäiviä? Eikö 70-vuotiaalla ole yhtä lailla oikeus olla jo viimein vapaa lapsenhoitovastuusta, lapsesta, jota hän ei ole maailmaan laittanut eikä siihen ole häneltä etukäteen lupaa kysytty?
En ole ikinä tullut ajatelleeksikaan tuollaista, että kun laittaa lapsia maailmaan, niin samalla sitoutuu myös ottamaan hoitovastuulleen myös näiden lastensa lapset.
Mutta kun näköjään tällainen ajatus on nyt vallalla, niin se koskee nyt kyllä teitä vanhempia, jotka nyt teette lapsia. Kas kun te olette tämän teorian nyt lanseeranneet, ennen sitä ei ole ollut olemassa. Joten se koskee teidän tulevaisuuttanne ja teidän isovanhemmuuttanne. TE sitoudutte nyt hoitamaan tulevat lapsenlapsenne hamaan haudan partaaseen asti. Koska oikeudenmukaisuus. Ja lapsen oikeus isovanhempaan, oli tämä sitten missä kunnossa tahansa, henkisesti tai fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, voi olla että jaksamisen raja tulee nopeasti vastaan, jos lapsia on liian suuri määrä. Vähempi riittää, ei tarvitse hoitaa tai ostella lahjoja. Suku voisi varmistaa kuitenkin että huostaanotetuilla lapsilla on kaikki hyvin, ei koskaan tiedä ovatko uudet perheet minkälaisia.
Jospa heivaat ne ens.lastenlapset ja vuorostasi keskityt näihin nuorimman lapsesi lapsiin. Vai oliko hän jo omassa hoidossasi heitteillä,kun et oikein silloinkaan jaksanut?
Ei lapsi tavaraa kaipaa,vaan huomiota,rakkautta ja läsnäoloa-ei maksa mitään.
Jotenkin sanattomaksi vetää.
Oletteko tekemissä noin niinkun muuten nuorimman lapsesi ja hänen perheen kanssa?
Kyllä minullekin anoppi sanoi suoraan, että heille vanhin lapsenlapsi tulee aina olemaan tärkein.
Se on aika paljion vaikuttanut siihen, että emme kovin paljoa edes halua olla appivanhempien kanssa tekemisissä.
Heidän oma valintansa toki...
.
Miksi siihen rahakukkaron rooliin ja hoitoautomaatiksi piti alunalkaen ryhtyä? Aikuisille lapsille kai voisi sanoa, että perhettä perustaessa hoito- ja taloudellinen vastuu on heillä. Jos siis eivät sitä ennen tienneet. Tasapuolinen isovanhempi pystyy olemaan kyllä ihan oman jaksamisen rajoissa. Ikävää että nuoremmat lapsenlapsen kärsivät, kun rajoja ei aikuisten lasten kanssa vedetty.
No voi herran pieksut :+(