Lue keskustelun säännöt.
Huoli lapsesta
20.06.2020 |
En varmaan ole ainoa, mutta mietin että jossain näillä main varmaan kulkee terveen ja epäterveen raja. Mulla on pieni lapsi, ja mulla käy joka päivä tai lähes joka päivä vähintään illalla sängyssä mielessä, miten hän voisi tapaturmaisesti kuolla. Se aiheuttaa tietysti kovaa ahdistusta. Silloin kun lapsi on mummolassa hoidossa, oma aika menee välillä hukkaan kun mietin mitä on voinut sattua. Ja tämä ei siis ole mikään luottamusjuttu, luotan täysin isovanhempiin ja myös puolisooni lapsen hoitajina. Mutta olen aina ollut tällainen pahimman pelkääjä. Kesäreissuissakin mietin uhkia: autokolaria, hukkumista, putoamista jostakin. Korona nyt tuo tähän vielä oman lisänsä, mutta tapaturmia mä selkeästi eniten pelkään. Olisi mukava kuulla, miten te muut neurootikot ja vanhemmat pidätte huolenne kurissa niin etteivät ne liikaa hallitse ajatuksia.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös, 3-vuotias lapsi ja ainoa johon luotan on äitini. Ei edes lapsen isä (aviomieheni) saatika hänen vanhempansa jotka haluavat lapsen jatkuvasti hoitoon. Ovat yli 70-vuotiaita ja mielestäni eivät tiedosta ”rajoitteitaan”. Voivat hoitaa meillä Helsingissä kerrostalossa sisätiloissa. Heille pitää aina erikseen sanoa että hei et voi jättää lasta laiturille ja kääntää selkääsi.