Itsemääräämisoikeus 27vuotiaana
Mulla ei sellaista ole. Pakotetaan mökille satojen kilometrien päähän ja jos en lähde niin joudun mummoille hoitoon. Sydän hakkaa kovaa jo valmiiksi kun en halua lähteä mökille ja pitäisi kertoa se
Varmaan mut raahataan mummoille hoitoon viikoksi. Eihän tämän ikäinen pärjää viikkoa yksin kotona. Tiedän mitä kommentteja saan vanhemmiltani ja pelottaa jo valmiiksi.
Kommentit (14)
Oletko liikunta- vai kehitysvammainen, vai miksi sinun pitää olla hoidossa? Hanki intervallihoitopaikka itsellesi jostakin sopivasta paikasta, jos mummojen hoitoon joutuminen ei miellytä. En väitä, että se oli parempi vaihtoehto.
Jos ei ole jotain virallista syytä, joka tekee sinusta holhottavan, ei kenelläkään ole oikeutta pakottaa sinua mökille tai vaihtoehtoisesti mummoille hoitoon. Sanot vain, että jäät nyt yksin kotiin.
Pelkäävätkö vanhempasi, ettet osaa huolehtia itsestäsi, esim. ostaa ja valmistaa ruokaa tai ettet osaa pitää kotia siistinä?
Omaan kotiin muuttaminen saattaisi auttaa. Silloin voisit näyttää vanhemmillesi, että pärjäät.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mulla ei ole mitään vammaa ja olen tosi masentunut tämmöisestä kohtelusta kun pidetään niinkuin avutonta ihmistä. Ei siitä tule mitään oli taas eka asia jonka he sanoivat kun kerroin etten halua lähteä. Huoh
Onko sinulla sairauksia tai jotain, minkä takia sinua holhotaan noin vahvasti?
Jos he eivät pidä mua vammaisena niin miksi saan tämmöstä sitten kuunnella.
Ei tunnu kauheen kivalle.
Aamulla jo ensimmäinen vastoinkäyminen kun jostain puhuttiin ja sain kuulla taas olevani vaikka mitä.
Ihan kuin he haluaisivat että masennun ja teen niinkuin käsketään. Olen aina saanut huonoa kohtelua ja arvostusta en koskaan. Epäillään jatkuvasti jostain.
Ei ole mitään sairauksia. Olen sanonut että haluaisin hetken hengähdystauon perheestä kun meillä on sanomista joka asiassa jos en tee niinkuin käsketään.
Lapsena 5- 7v pakotettiin aina mummolassa syömään ja siitä osittain jäänyt traumoja jotka ilmenee näissä tilanteissa dissosisaatiohäiriönä eli tuntuu kuin en olis oikeesti paikalla. Mieli vissiin suojaa itseä kun tulee tämmöinen tunne.
Onko aloituksessa kirjoitusvirhe? Olet 17 vuotias etkä melkein kolmekymppinen aikuinen?
Mikä virhe ihan oikein toi ikä on. Asettukaa vaikka viikoksi mun elämään niin tiedätte mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät pidä mua vammaisena niin miksi saan tämmöstä sitten kuunnella.
Ei tunnu kauheen kivalle.
Aamulla jo ensimmäinen vastoinkäyminen kun jostain puhuttiin ja sain kuulla taas olevani vaikka mitä.
Ihan kuin he haluaisivat että masennun ja teen niinkuin käsketään. Olen aina saanut huonoa kohtelua ja arvostusta en koskaan. Epäillään jatkuvasti jostain.
Jos vaikka hommaisit oman kämpän niin saisit määrätä itse itsestäsi.
Ap, asutko vielä kotonasi? Sinun kannattaisi heti muuttaa omillesi, esim. alkuun tukiasuntomuodossa, jotta saat ympärillesi myös turvallisia aikuisia, jotka ohjaavat sinua eteenpäin. Olet kuitenkin iältäsi jo nuori aikuinen, joten ehdottomasti oikeutettu itsenäiseen elämään. Älä anna vanhempiesi määräillä ja alistaa sinua.
Tukiasuntoon en muuta vaan omaan kun saan rahat kasaan en edelleenkään ole mikään kehitysvammainen.
Raha asiat ei ole menneet ihan niinkuin pitäisi.
Ja nyt saan jostain syystä tämmöistä kohtelua että pidetään kuin pikkulasta. Samaa kohtelua tulee muilta sukulaisilta ja ulkopuolelle jättämistä. Ei ole mitenkään mukavaa olla tämmöisessä tilanteessa kun kukaan ei kohtele mua niinkuin tämän ikäisiä kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Tukiasuntoon en muuta vaan omaan kun saan rahat kasaan en edelleenkään ole mikään kehitysvammainen.
Raha asiat ei ole menneet ihan niinkuin pitäisi.Ja nyt saan jostain syystä tämmöistä kohtelua että pidetään kuin pikkulasta. Samaa kohtelua tulee muilta sukulaisilta ja ulkopuolelle jättämistä. Ei ole mitenkään mukavaa olla tämmöisessä tilanteessa kun kukaan ei kohtele mua niinkuin tämän ikäisiä kohdellaan.
Tukiasuminen ei ole kehitysvammaisille vaan myös aivan tavallisille nuorille ihmisille, joilla taustallaan hankalampia ajanjaksoja. Sitä kautta saa monipuolisempaa tukea esim. juurikin mainitsemiisi raha-asioihin, mielenterveyteen ym. Suosittelen lämpimästi ottamaan selvää. Tukiasuminen ei ole lainkaan negatiivinen asia, päinvastoin. Ja tukiasumisen kautta nimenomaan saisit ympärillesi tasapainoisempia aikuisia, miltä perheenjäsenesi kertomanasi vaikuttavat.
Eli elit omillasi, ryssit raha-asiasi ja nyt pidetään vanhepien osalta sinua lapsena joka ei ollutkaan valmis aikuiselämään. Ja koska et ole osannut hoitaa elämäsi ovat kun ovatkin täysin oikeassa ettei sinua voi jättää ilman valvontaa.
Eivät kuitenkaan väistä velvollisuuksiaan, huonompi perhe ois hylänny lapsensa.
Mitä? Kerro lisää.