Yksinäinen Juhannus itkettää

Jostain syystä muakin harmittaa aina juuri juhannuksen aikaan olla yksin. Mutta voin kertoa, että ulkona on tänään ollut aivan liian kuuma.

Kyllä se siitä ajanmyötä tottuu ja oppii lopulta olemaan. Itsekkin vielä joitain vuosia sitten surin sitä ettei ola kavereita ja ystaväporukkaa jonka kanssa viettää aika ja hengailla mutta tarpeeksi kauan sitä surtuani se öakoi lopulta hälvetä ja rauhoittua. Nykyään en enää piittaa ollenkaan juhannuksesta ja on enemmän alkanut inhottamaan ne jotka jaksaa hehkuttaa ja ilakoida juhannuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kissoja, vaikka olet raskaana? Niistä voi saada sen loisen, josta sikiö voi vaurioitua. Hankkiudu niistä tämän jälkeen eroon.

Huoh...

Normaalistihan ihmiset antavatkin kissansa pois heti kun tulevat raskaaksi. Eiku...

Meillä ainakin mies otti kontolleen hiekkalaatikon tyhjennyksen ja pesun koko raskauteni ajan :)

Minä olen juhannuksen yksin ihan siitä syystä että on pitkä työputki takana. En jaksa lähteä mökille heti. Loma mulla alkaa nyt kuitenkin joten hyvin sinne mökille ehtii myöhemminkin.

Eikä ole miestä, kavereita enkä ole somessa joten ei ole paineita muihin vertaamisenkaan suhteen.

Kunhan vain jaksan itseni jossain vaiheessa raahata sinne mökille lepäämään työstressini pois.

Olen koko juhannuksen sellaisissa työvuoroissa, etten voi ottaa osaa mihinkään juhannuskekkereihin... Vähän harmittaa, mutta tällaista se vuorotyö on välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset lähteny miehes mukaan?

Koska meillä ei ole mitään paikkaa mihin viedä kissa hoitoon. On tarvittaessa ollut hoidossa siskollani mutta hän lähti nyt mökille kavereidensa kanssa joten hänen kissansa tuli hoitoon tänne. Kissamme on jo vanha ja stressaa tosi paljon automatkoja joten en olisi halunnut ottaa sitä mukaankaan :(

Ap

Vaikka koet nyt olevasi yksinäinen et kuitenkaan ole täysin yksin. Varmaan nyt juhlapyhä korostaa tunnetta, ajatteletko että olisi jotenkin noloa olla yksin. Sinulla on vanha kissasi seurana. Ihana kun ajattelet eläinystäväsi parasta. Meidän perheen koira kuoli nyt keväällä. Nauti sinä kissasi seurasta.

Ymmärrän kyllä nämä ajatukset. Itse olen aika nuori nainen ja minulla ei ole ollut ystäviä oikeastaan enää lapsuuden jälkeen kunnolla. Kiusattiin paljon ja nyt en edes usein tapaa ihmisiä.Tähän vielä kaikki omat "viat" päälle ( ujous, jännitys, vaikea luottaa yms) niin ei ole ihme, ettei tilanne muutu. En ole koskaan ollut missään bileissä tai viettänyt porukalla mitään juhlia ( paitsi jotkut viralliset yo-juhlat tai syntymäpäivät suvun kesken) ja ei minulla ole ketään jota pyytää minnekään. Senkään takia ei tule paljon yksin mentyä ja elämä tylsistyy entisestään. Tämä ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta fiilis ei vaan ole sama jos on aina yksin. Itsekin olen silti sitä meiltä, että parempi yksin kuin seurassa missä on huono olla. Muuten ymmärrän kyllä tämän tilanteen. Itsellä oli koira aiemmin ja tavallaan minulla oli syy olla kotona sen kanssa ja näin aika kului paremmin. Nyt jää liikaa aikaa miettiä kaikkea.

Joskus mietin kuinka moni "tavallista" elämää viettävä ei välttämättä ymmärrä olevansa sittenkin onnekas ja minulle moni tavallinenkin juttu olisi jo ihan erityistä. Esimerkkinä se, että joku pyytäisi jonnekin ja kutsuisi viettämään julhia yms. Se olisi jo hyvin erityinen hetki. Suvun kanssa ollaan myös etäisiä ja kaikki vähän omissa oloissaan joten tämäkään ei auta. Nähdään joskus "virallisissa" merkeissä, mutta ei muuten. En minäkään silti halua valittaa, mutta olo on välillä surullinen. Toisaalta asun kauniissa paikassa ja saan viettää vähän kuin mökkijuhannuksen kuitenkin. Pitää olla kiitollinen tästäkin.

Siis tämä yksi juhannus yksin (kissan kanssa) itkettää? Kuten sanottu, sulla on kuitenkin mies ja sisko ja vielä työpaikkakin (vaikka lomautettuna), vauva tulossa. Jotenkin taitaa nyt raskaushormonit heitellä. Ajattele heitä, jotka ovat oikeasti yksin ja yksinäisiä päivästä, vuodesta ja juhlapyhästä toiseen! 

Turhaa ruikuttamista. 

Mä sanoin miehelle, että lähtee vaan kavereiden mökille jos haluaa, mä jään kissan kanssa, mutta ei tuo halunnut lähteä. On ihan väsy työn takia. Tälläkin hetkellä nukkuvat kissan kanssa. Ei mua haittaisi olla yksin paria päivää. 

Mäkin olen yksin, paitsi seuranani on viisi ihanaa kisua. Muuta en kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset lähteny miehes mukaan?

Koska meillä ei ole mitään paikkaa mihin viedä kissa hoitoon. On tarvittaessa ollut hoidossa siskollani mutta hän lähti nyt mökille kavereidensa kanssa joten hänen kissansa tuli hoitoon tänne. Kissamme on jo vanha ja stressaa tosi paljon automatkoja joten en olisi halunnut ottaa sitä mukaankaan :(

Ap

Olisit hankkinut kissalle rauhoittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole lähelläkään yksinäistä. Sisko, kissa, mies ja lapsi tulossa. Oikeasti yksinäisenä ihmisenä en voi tuntea myötätuntoa jonkun päivän mittaisesta yksinolosta.

Tietysti olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on. Ystäviä taas ei ole. Varmaan koronan jälkeen tuntuu pahalta viettää pyhiä yksin kun tosiaan tässä on joutunut olemaan lomautettunakin niin ei ole edes sitä työyhteisöä ollut moneen kuukauteen. Mies on poissa neljä päivää, tulee kotiin maanantaina.

Ap

Ei ole perhettä, ei miestä. Maaliskuussa sain kuulla, että saan potkut töistä, siitä lähtien saikulla psyykkisistä syistä, joten ei työyhteisöä edes, vaan kotona ollut yksin eristyksissä.Ei miestä, ei lapsia, enkä voi enää saada. Katson FB stä ystävien postaamia kuvia juhannusmenoista. Ainoa kontakti ollut terapeutin etävastaanotto viikoittain ja Woltin ruokakuskit. Ja terapeutti jää kohta lomalle kuukaudeksi. Polvi ja selkä paskana, että liikkuminen huonoa. Jos ei olisi koiraa, olisin vetänyt itseni kiikkuun