Kerrotteko miehellenne KAIKEN?
Eli ovatko miehenne perillä kierrostanne, fiiliksistänne yms? Mietin vaan et oonko ihan kauhee äiti ja vaimo kun en oo vielä miehelleni kertonu et mulla on vahva hytinä plussasta? Mies tiesi kyllä milloin ovis oli (se päivättäinen touhuaminen ei varmaan jäänyt häneltä noteeraamatta!) ja sen jälkeen hän lähes päivittäin kyseli et koska tiedetään miten kävi (oli siis varsin malttamaton!). Nyt kysely on jäänyt enkä minäkään ole olotilastani ja aavistuksestani melua pitänyt, tahdon jännätä yksin ja kertoa vasta hyvät uutiset. Viime viikolla sanoin kyllä et taitaa olla menkat tulossa (luulin todella niin!) ja siinä luulossa hän elää. Samoin tein ekassa raskaudessa, kerroin vasta kun olin plussannu. Oltiin me sillon tehty yks testi yhessä aiemmin enkä pitänyt siitä jännityksen tunteesta ja pettymys oli sitä suurempi kun molemmat jännättiin, kun sitä ehti jo vähän vauvasta puhua ihan ääneen. Mies oli yllättävästä plussauutisesta tosi onnellinen eikä ollenkaan pahoillaan etten aiemmin kertonu. Varsinkaan kun en ole vielä testiä tehny ja haluan vähän varmistella vielä, hermoni eivät kestäisi jos mies olisi kans tulisilla hiilillä kanssani! En halua herättää miehen toiveita toisesta vauvasta ennen ku se on todella totta; jos menkat alkais, meillä ois molemmilla mieli tosi maassa. Nyt jos ne menkat alkaakin (mitä en todellakaan toivo!), voin laittaa oman pahan mielen ihan vaan menkkaoireiden piikkiin ja kyllä mies sen ymmärtää.
Miten muilla, jännäättekö yhessä?
Kommentit (6)
esimerkiksi menkoista mies kyselee, imettämisestä, maidon tulosta ym. minä siis 19v. mies 22v. miehelle sanon aina suurin piirtein puoli välissä että nyt on " otollinen aika" eikä mies pistä hanttiin ahkeraa pupuilua just oviksien aikana, tai hiukan ennen. jos olisin raskaana ja olisin tehnyt testin ja plussannu niin kyllä järjestäisin jonku jujun siihen kertomiseen, esim kaupassa " vieras" mies antaisi lapun miehelleni, jossa olisi viesti " näin haikaran menevän teille päin, soita vaimolle äkkiä" :D tämä yllättely on hyvin tyypillistä meidän suhteessa.... :) kohta on muutenkin jännät paikat...kp 27/28-30!!!!!
kaikki naiselliset vaivani, kierrot ja ovulaatiot ja kaiken muun sellaisen. Miestäni tuskin kiinnostaisi sellainen, ja voi olla että koko yrityksestä tulisi hänelle jotenkin inhorealistista. Hassua, että mieheni metsästää ja kalastaa ja on tottunut veitsenheiluttaja kyseisissä yhteyksissä, mutta annas olla jos tulee haava tai vielä pahempaa, jos joutuu sairaalaan puukotettavaksi (miesparka melkein pyörtyy verta nähdessään!)...
Tietysti nyt, kun yritystä on ollut puolitoista vuotta ja kuukauden päästä ollaan menossa lapsettomuustutkimuksiin, on pakosti ollut vähän enemmän puhetta asioista. Alkuun mies oli tiukasti " tulkoon jos on tullakseen" -linjalla ja sanoi, ettei halua mihinkään tutkimuksiin edes lähteä, mutta kun ei lasta ole alkanut kuulua, on hänkin siitä pehmennyt ja suorastaan itse ehdotti tutkimuksiin menoa. Kaipa hänkin on jotain päätellyt joka kuukausi toistuvista surumielisyyspäivistäni.
..puhellaan melko avoimesti kaikista vauva-asioista ja naistenvaivoista
myös. Toki hiukan myötäilen miehen kiinnostusta, hän kyllä kyselee
paljon ja tahtoo tietää. On kai oppinut ymmärtämään et me naiset
käydään niin kierron mukaan:). Nyt kun on toista muksua yritelty niin
mies kyllä haluaa tietää puolivälit ja sen sellaset ja sitte hänkin ihan intona et pitää yrittää paljon jne.
Towand@, joko testasit? Pidän peukkuja et kertoilisit plussasta....hih.
Meillä meni sitten toiveet tältä kertaa sivu suun, kun lauantaina alkokin
menkat....mulla aina säännöllinen kierto olikin pari päivää lyhyempi
kuin normaalisti, oiskohan nää helteetkin vaikuttanu?! Pettymyts oli jotenkin aivan valtava, vaikken ole mitään stressiä ole vielä ottanutkaan...
Me vaan NIIN kovasti toivottas jo sitä pientä tulevaksi et huomasin
miehestäkin et pettymys näkyi kasvoilla vaikke mulle halunnut sitä
näyttääkään....Sitte puheltiin vaan et ei kun ens kierrossa taas...
Mutta, mutta, plussasäteitä kaikille ja aurinkoista tiistai-päivää!!!!
Ei oo menkat vielä alkanu enkä oo testannu. Oireita on edelleen, rintoja aristaa tms. mut toisaalta on myös vahva tunne siitä et ne menkat alkaa. Kummallista vaan, kun menkat alkaa yleensä 10pv oviksesta eli jos se ovis oli kp17 ni niitten ois pitäny alkaa. Toisaalta jos se kp24 kipukohtaus oli ovis (limaa en kyllä huomannu tulevan normaalia enempää) niin sit pitänee vielä malttaa ootella vähän eli kp34 asti. Tai jos varman päälle ni kp35-36.. Siis jos malttaa oottaa! Nyt en uskalla vaan yksinkertaisesti vielä testata (kp31) ku oon ihan varma et ne alkaa kuiteski. Mieskin eilen kyseli et joko menkat tuli, joko voidaan testata. Ja tänäänkin kyseli et joko kun eilen valittelin et varmaan huomenna alkaa. Kumma olo ja ihme oireita! No, syy selvinnee pian: tulee ne menkat tai sit se toivottu plussa! Jos menkat tulee ni sit niitten jälkeen kyl pitää ruveta touhuumaan joka toinen päivä ja välillä vaik joka päivä (miehen luulis siitä ainakin tykkäävän; hyvä vaan jos saa vähän varastoon, alkuraskaudessa ei välttämättä tee mieli eikä ehkä uskalla...). Onnea uuteen kiertoon ja pietään yhteyttä!!!
Niin naistenvaivat kuin ovisajankohdat yms. yms. olivat miehen tiedossa. Plussauutiset kerroin heti välittömästi hänelle. Itseasiassa kiikutin testin hänen nähtäväkseen. Oli kyllä huikea hetki :)
Voihan se olla, ettei kaikkia miehiä kiinnosta " naistenjutut" ynnä muut, mutta minusta taas tuntuisi oudolta jättää mies ulkopuolelle sellaisista asioista, jotka liittyvät meidän yhteiseen arkeen. Ja kyllä ovisajankohta liittyi yhteiseen arkeen silloin, kun vauvaa yritimme. Ja kyllä minun menkka-ajankohdatkin liittyivät yhteiseen arkeen, koska kärsin niin suurista kivuista, että ne todellakin vaikeuttivat arkea. Ja kyllä positiivinen raskaustesti liittyi yhteiseen arkeen, se kaikista eniten. Ja niin edelleen.
Mutta kukin tyylillään :)
Kysyin joskus, miten hän haluaa tietää mahdollisesta plussasta ja haluaako hän testata yhdessä jne. Mies sanoi jännittävänsä sitä niin paljon, että haluaa kuulla vain lopputuloksen - eli onko plussa vai tuliko täti (nyt siis puhutaan miehestä joka ei uskalla viedä autoaankaan katsastukseen koska jännittää niin paljon sitä, pääseekö auto läpi!). Hän ei siis halua tietää ovisajankohtaa yms., vaikka tietääkin että testailen ovista ja mittaan aamulämpöjä. Joskus hän kysyy, miten lämpöjen perusteella voi päätellä jotain. Ajattelin, että sitten jos/kun joskus plussaan, niin käyn ostamassa miehelle jonkun lahjan, josta hän saa arvata että vauva olisi tulossa. En vain tiedä mikä tuo lahja voisi olla. Ehkä pikkuruiset kengät?