Aina sanotaan että harrastuksissa tapaa naisia

Luin ooikkuthttönä isän Kansa taisteli lehtiä ja muutenkin historia kiinnostaa. Tekniikkaa kohtaankin olen utelias, en vaan tarpeeksi tekninen itse. On siis naisia, joita nuokin asiat kiinnostaa. Olen kyllä jo niin vanha, ettei minusta ole nuorelle miehelle seuraa, vaikka leski olenkin. Mutta jos miniunkin ikäluokassani on naisella kiinnostusta sotahistoriaan ja tekniikkaan, niin varmaan nuoremmissakin sukupolvissa on. Ja ihan viehättäväkin ole ollut, myös meikkaaminen ja muoti on kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiersin viime kesänä taistelupaikkoja ja sotamuseoita Keski-Euroopassa eikä paljon naisia näkynyt

Minä kiertelin Kanaalisaarten ja vastarannan bunkkereita, sotamuseoita ja taistelupaikkoja 90-luvun puolivälissä yksin ja pitkän kaavan mukaan, mutta ei näkynyt miehiä sen enempää kuin naisiakaan. Jerseyllä tarvoin monta päivää maan päällä ja alla ja olin muutamaa lapsiperhettä lukuunottamatta yksin sielläkin. Olisi ollut kiva tavata joku mies, mutta olen edelleen sinkku.

N55

Et varmaan pahastubjos sanon sinun olevan pahasti yli-ikäinen. Minun sotahistorianharrastukseni oli 90-luvulla vielä vähäistä koska äiti ei antanut lukea Korkeajännitystä.

Poikakulta, en minä sinua ole vokottelemassakaan. Kerroin vain, että kiinnostus sotahistoriaan ei ole tuonut minulle yhtään ihmissuhdetta ja että ei noilla legendaarisilla seutuvilla hirveästi miehiäkään ole näkynyt, ainakaan sellaisia, joita voisi arvella sinkuiksi.

Pidän myös vanhoista autoista ja niiden rassaamisesta, vanhemmasta (britti)rockista, jalkapallon seuraamisesta ja remonttihirmuna rakastan rautakauppoja ja lautatarhoja, mutta eipä tällainen suuntautuminen ole saanut miesten kiinnostusta heräämään. Olen ollut havaitsevinani, että kliseisesti miehisiksi katsotuista kiinnostuksen kohteista nainen ei saa tietää liikaa; kiinnostunut saa kyllä olla, mutta miehen on ehdottomasti saatava tuntea olonsa monipuolisesti tietäväisemmäksi, muuten hän ei viihdy.

N55

P.S. Korkeajännitys olikin lasten lukemistoa: yksinkertaista ja puuduttavaa kuvakerrontaa. Jerry Cottonin kanssa oli paljon hauskempaa. ;)

Mistä tekniikasta sinä siis olet kiinnostunut? Oletko siis bensalenkkari, joka räpeltää kaikki vapaa-aikansa autojen kanssa. Kahden sellaisen kanssa olen seurustellut ja olivat kyllä niin "tyhjiä" ihmisiä. vaikka puhut säästä, aina väännetään väkisin joku aasinsilta autoihin. 

Siis harrastushan on vähän eri asia kuin kiinnostuksen kohteet. Voit pitää nuo kiinnostuksenkohteesi, mutta voit niiden lisäksi hankkia esim jonkin liikuntaharrastuksen tai vaikka liittyä yhdistystoimintaan. 

Ryhdy harrastamaan balettia, niin naisia ja naismaisia saattaa riittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että useimmat naiset haluavat miestä, jolla on nuo kiinnostuksenkohteet. Mitä muuta tarjottavaa sinulla voisi olla naisille?

Aina sana mantra: "Mitä muuta tarjottavaa sinulla voisi olla naisille"?

Minä kai olen täysin pihalla maailmanmenosta kun luulin parisuhteen syntyvän siten, että tutustutaan, ihastutaan ja rakastutaan. Halutaan olla toisen kanssa eikä tämän henkilön harrastusten. Kulkeeko kaikki aina jonkin speksilistan kanssa ja jos rukseja ei tule tarpeeksi, niin se on voi voi. Onko nämä ihmiset oikeasti ihastuneet koskaan? Mikä helvetti tätä maailmaa vaivaa?

Ei ole kyse mistään speksilistasta tai oikeista harrastuksista, vaan siitä että suhteen toivotaan tuovan jotain positiivista elämään. Miksi muuten olisi suhteessa? Nykyään kun ei ole pakko pariutua taloudellisista tai yhteiskunnallisista syistä. Elämäniloiseen ja maailmasta kiinnostuneeseen ihmiseen on helpompi ihastua. 

Mielenkiintoista. Eli kumppani, jolta saa läheisyyttä ja tukea elämän vastoinkäymisissä ei ole plussaa?  Se on kyllä hyvä asia, että nykysuomessa ei joudu pariutumaan vain taloudellisista syistä.

Läheisyyttä ja tukea saa hyvässä parisuhteessa keneltä tahansa. Se ei ole erotteleva tekijä. Ihmiset kaipaavat romantiikkaa, hyvää seksiä, hauskaa seuraa, kivaa yhteistä tekemistä.

Introvertti ei tapaa harrastuksissa paljon ketään, saati sitten pääse sellaiseen kontaktiin, jossa syntyisi seurustelusuhde.

Asia korostuu pienemmissä paikoissa ja periferiassa.

Kirjastossa ei tapaa kuin kirjastotädin.

Kuntosalilla ihmiset ähisevät itsekseen.

Lenkilläkään ei tapaa ihmisiä.

Erilaiset askartelutouhut ovat yksinäistä puuhaa, eri alojen harrastajat tapaavat webbisivuilla ja asuvat eri puolilla Suomea.

Eräs turkulainen kehotti minua perustamaan filosofisen keskustelupiirin.

Pah.

Maaseudulla sellaiseen ei kukaan kehtaisi tunnustaa menevänsä.

Erilaiset keskustelupiirit ovat näivettyneet jopa Oulun kokoisissa kaupungeissa ja Oulu on sentään koko Pohjois-Suomen keskus.

Assburger kirjoitti:

Introvertti ei tapaa harrastuksissa paljon ketään, saati sitten pääse sellaiseen kontaktiin, jossa syntyisi seurustelusuhde.

Asia korostuu pienemmissä paikoissa ja periferiassa.

Kirjastossa ei tapaa kuin kirjastotädin.

Kuntosalilla ihmiset ähisevät itsekseen.

Lenkilläkään ei tapaa ihmisiä.

Erilaiset askartelutouhut ovat yksinäistä puuhaa, eri alojen harrastajat tapaavat webbisivuilla ja asuvat eri puolilla Suomea.

Eräs turkulainen kehotti minua perustamaan filosofisen keskustelupiirin.

Pah.

Maaseudulla sellaiseen ei kukaan kehtaisi tunnustaa menevänsä.

Erilaiset keskustelupiirit ovat näivettyneet jopa Oulun kokoisissa kaupungeissa ja Oulu on sentään koko Pohjois-Suomen keskus.

Introvertti tapaa harrastuksissa ihan yhtä lailla ihmisiä kuin ekstroverttikin. Introversio ei kerro yhtään mitään ihmisen sosiaalisista taidoista.

Miten voisin alkaa harrastaa tehniikka ja sotahistoria paikassa, jossa käy muitakin ihmisiä.

Onko teillä jokin kerho?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tekniikasta sinä siis olet kiinnostunut? Oletko siis bensalenkkari, joka räpeltää kaikki vapaa-aikansa autojen kanssa. Kahden sellaisen kanssa olen seurustellut ja olivat kyllä niin "tyhjiä" ihmisiä. vaikka puhut säästä, aina väännetään väkisin joku aasinsilta autoihin. 

Seurustelin myös tuollaisen kanssa puolitoista vuotta. En vaan jaksanut, kun ne kunnostettavat autot olivat aina etusijalla.

Nyt tyypillä on kyllä perhe. On kuulemma lopettanut autoharrastuksen kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiersin viime kesänä taistelupaikkoja ja sotamuseoita Keski-Euroopassa eikä paljon naisia näkynyt

Ihmettelen, minä naisena menisin mielelläni noihin paikkoihin.

Eittämättä tekniikasta ja sotahistoriasta kiinnostuneita naisiakin on, mutta et ehkä huomioi heitä. Itsehän en harrasta sotahistoriaa vaan teen sitä työkseni ja tunnen kyllä alalta muitakin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Siis harrastushan on vähän eri asia kuin kiinnostuksen kohteet. Voit pitää nuo kiinnostuksenkohteesi, mutta voit niiden lisäksi hankkia esim jonkin liikuntaharrastuksen tai vaikka liittyä yhdistystoimintaan. 

Voi kai sitä sotahistoriaakin harrastaa osallistumalla luennoille ja larppaamalla/renaamalla, mutta dokkareita katsomalla ja kirjoja lukemalla ei paljon muita ihmisiä tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiersin viime kesänä taistelupaikkoja ja sotamuseoita Keski-Euroopassa eikä paljon naisia näkynyt

Minä kiertelin Kanaalisaarten ja vastarannan bunkkereita, sotamuseoita ja taistelupaikkoja 90-luvun puolivälissä yksin ja pitkän kaavan mukaan, mutta ei näkynyt miehiä sen enempää kuin naisiakaan. Jerseyllä tarvoin monta päivää maan päällä ja alla ja olin muutamaa lapsiperhettä lukuunottamatta yksin sielläkin. Olisi ollut kiva tavata joku mies, mutta olen edelleen sinkku.

N55

Et varmaan pahastubjos sanon sinun olevan pahasti yli-ikäinen. Minun sotahistorianharrastukseni oli 90-luvulla vielä vähäistä koska äiti ei antanut lukea Korkeajännitystä.

Poikakulta, en minä sinua ole vokottelemassakaan. Kerroin vain, että kiinnostus sotahistoriaan ei ole tuonut minulle yhtään ihmissuhdetta ja että ei noilla legendaarisilla seutuvilla hirveästi miehiäkään ole näkynyt, ainakaan sellaisia, joita voisi arvella sinkuiksi.

Pidän myös vanhoista autoista ja niiden rassaamisesta, vanhemmasta (britti)rockista, jalkapallon seuraamisesta ja remonttihirmuna rakastan rautakauppoja ja lautatarhoja, mutta eipä tällainen suuntautuminen ole saanut miesten kiinnostusta heräämään. Olen ollut havaitsevinani, että kliseisesti miehisiksi katsotuista kiinnostuksen kohteista nainen ei saa tietää liikaa; kiinnostunut saa kyllä olla, mutta miehen on ehdottomasti saatava tuntea olonsa monipuolisesti tietäväisemmäksi, muuten hän ei viihdy.

N55

P.S. Korkeajännitys olikin lasten lukemistoa: yksinkertaista ja puuduttavaa kuvakerrontaa. Jerry Cottonin kanssa oli paljon hauskempaa. ;)

Mikään ei kyllä vituta niin paljon kuin pätijämiehet, varsinkin jos ne yrittävät päteä jollain saralla, josta tietävät selvästi vähemmän mutta kuvittelevat jostain syystä tietävänsä enemmän.

Mitä olen tinderissä huomannut, niin yleensä naisia kiinnostaa matkustelu ja viinit.

Vierailija kirjoitti:

Kiersin viime kesänä taistelupaikkoja ja sotamuseoita Keski-Euroopassa eikä paljon naisia näkynyt

Ensi vuonna sitten käsityömessut, hevosmessut ja taitoluistelukisat. Ehkä myös jotkut Euroopan muotiviikot ja kauneusmessut? Suosittelen myös kun konsertit alkavat taas, jotain Celine Dionin tai Eros Ramazottin konserttia. Johan alat näkemään naisia.

Minulla taas on mies, jolla on mahdollisimman erilaiset ja harrastukset kuin itselläni! Ei lopu keskustelunaiheet kesken!

Lähden mielelläni seuraneidiksi sotamuseoon, vaikka omatoimisesti en sellaiseen menisikään.

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy harrastamaan balettia, niin naisia ja naismaisia saattaa riittää!

Tuostapa muistui mieleeni suomalaisista, armeijaa käyvistä tytöistä/naisista tehty tv-sarja, sen toisella kaudellahan aliupseerina(?) oli ammattibalettitanssijan urastaan loukkaantumisen takia luopumaan joutunut nuori nainen, joka toteutti sitten toisen haaveensa eli meni armeijaan ja lopulta työllistyikin siellä eli todellakin kiinnostus (baletti)tanssia ja sotilaselämää kohtaan voivat kohdata samassa ihmisessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiersin viime kesänä taistelupaikkoja ja sotamuseoita Keski-Euroopassa eikä paljon naisia näkynyt

Minä kiertelin Kanaalisaarten ja vastarannan bunkkereita, sotamuseoita ja taistelupaikkoja 90-luvun puolivälissä yksin ja pitkän kaavan mukaan, mutta ei näkynyt miehiä sen enempää kuin naisiakaan. Jerseyllä tarvoin monta päivää maan päällä ja alla ja olin muutamaa lapsiperhettä lukuunottamatta yksin sielläkin. Olisi ollut kiva tavata joku mies, mutta olen edelleen sinkku.

N55

Sovitaanko treffit salpamuseoon?