Tuosta taaperoiden karkailusta, olen neuvoton! ov

Karua mutta toimivaa. Lasten turvallisuushan on kuitenkin pääasia

käyntikin oli yhtä seikkailua vielä viime talvena. Monta vaarallista tilannetta tuli koettua. Ja niistä viisastuneena hankittiin pojalle talutushihna. Karkailu loppui kuintekin joskus 2 v 10 kk korvilla ja nyt voidaan liikkua jo ilman hihnaakin.

Siis pihalla ulkoillessa.



ap

ap

meidän kaksivuotiaalle ja se toimi. Hän laittoi lapsen aina istumaan rattaisiin puistossa jos karkasi sieltä. Siinä sitten istut rattaissa ja katsot kun toiset leikkivät.

eli sisälle mennään, jos sitä tehdään. Mutta ei aina auta, kun lietsovat toisiaan, niin se on menoa.



ap

Sitä voisi käyttää rangaistuksena pikku pyrähdyksiin.

Mä olen selittänyt noin tsiljoona kertaa, että autotielle ei mennä, koska autot ei näe pieniä lapsia ja voivat ajaa päälle. Yritän myös ennakoida, milloin kakru on nostamassa kytkintä ja olen valmiina nappaamaan kädestä kiinni. Parkkipaikoilla ja tien vieressä pidän aina kädestä kiinni.



Toisaalta olen pitänyt kiinni siitä (vaihtelevalla menestyksellä), että äiti ei lähde jahtaamaan poikaa ja että se ei ole leikki. Käytännössä se menee niin, että minä sanon, että lähdetääs pihalle, jolloin poika säntää toiseen huoneeseen karkuun. Odotan takin/hatun/kenkien kanssa siinä missä olen, kunnes lapsi tulee omatoimisesti luo. Yleensä se auttaa, jos sanoo, että ei sitten lähdetä ollenkaan. Mutta aika rasittavaahan tuo on. :(



En tiedä kyllä, miten noita juttuja voi soveltaa kaksosiin, taitaa mennä elämä vaikeaksi. Ja voin kuvitella, kuinka kauan sen lakin kanssa saisi odottaa, että kumpikin tulee luokse! :) Mutta mulla on aikaa odotella, kun on vaan se yksi lapsi.