Muut työssäkäyvät, miten jaksatte lasten kanssa?
Työpäivän jälkeen odottaa toinen työmaa kotona, lasten eri ikävaiheet uhmineen täytyy jaksaa ottaa vastaan kaiken muun työn lisäksi. Joskus kadun vanhemmuutta, miten minusta riittää vielä toisillekin.. N30
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksetaan. Ennen oli parempi kun äidit oli kotona ja isä toi leivän pöytään.
Mikä nykyaikana on niin muuttunut, että äiti kotona on jo harvinainen ilmiö. Perheen koko? Joskus tosin mietin, miten entisajan äidit jaksoivat kotona oloa, itse ainakin rakastan häipyä työpaikalle pois arjen kaaoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksetaan. Ennen oli parempi kun äidit oli kotona ja isä toi leivän pöytään.
Kerrotko vielä milloin Suomen historiassa oli tällainen ajanjakso? Maatalousyhteiskunnassa molemmat vanhemmat teki töitä, samoin kuin teollistuneessa sekä nykyisessä palveluyhteiskunnassa.
Työelämän joustamattomuuden takia syntyvyys onkin laskussa. Toinen syy on työläisten heikko ostovoima.
Ei ole mitään järkeä alkaa synnyttämään tai edes seurustella kenenkään kanssa.
Ylityöt vie kaiken vapaa-ajan ja rahaakaan ei jää säästöön.
Tässä tapetaan kansaa hitaasti sukupuuttoon.
Huonosti rälläkin jaksetaan, mies onneksi jaksaa lapsen kanssa touhuta. Siksipä meillä onkin vain 1 lapsi, että jaksaa edes jotenkin sen kanssa, kahden kanssa ei tulis mitään. Teen 10 h työpäiviä ja välillä 6 päivästä viikkoa ja silti rahaa jää vaan vähän vapaaseen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksetaan. Ennen oli parempi kun äidit oli kotona ja isä toi leivän pöytään.
Kerrotko vielä milloin Suomen historiassa oli tällainen ajanjakso? Maatalousyhteiskunnassa molemmat vanhemmat teki töitä, samoin kuin teollistuneessa sekä nykyisessä palveluyhteiskunnassa.
Kun mä olin lapsi 80-luvulla niin ihan tavallisissa ammateissa olevilla isillä oli varaa elättää perheensä. Ei mun eikä monien mun kavereiden äidit käyneet töissä tai sit kävi vaan osa-aika töissä, ja silti oli varaa omaan asuntoon ym. Verotus oli erilainen, oli perheverotus. Nykyään pitää toisen vanhemman olla todella kovapalkkainen että pystyy samaan elintasoon.
Jaksan oikein hyvin. En olisi koskaan tehnyt lapsia, jos en jaksaisi heitä hoitaa. Ei se toki aina helppoa ole, mutta eipä niin ole tarkoituskaan olla. Elämä ei ole satukirjaa.
Turpoaa ja KUUMENEE! Siis nämä jalat ovat iltaisin kuin tulessa, eikä auta kuin kylmäkallella jäähdyttely että saa unen päästä kiinni. Nyt särkee ja ovat turvonneet. Olisipa joku joka hieroisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksetaan. Ennen oli parempi kun äidit oli kotona ja isä toi leivän pöytään.
Mikä nykyaikana on niin muuttunut, että äiti kotona on jo harvinainen ilmiö. Perheen koko? Joskus tosin mietin, miten entisajan äidit jaksoivat kotona oloa, itse ainakin rakastan häipyä työpaikalle pois arjen kaaoksesta.
Elinkustannukset ja verotus nyt ainakin. Enää ei pärjää pelkän isän tuloilla ellei isällä ole todella hyviä tuloja. Minun lapsuudessani pärjäsi vallan mainiosti, vaikka isä oli perusduunari. Synnyin 70-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Turpoaa ja KUUMENEE! Siis nämä jalat ovat iltaisin kuin tulessa, eikä auta kuin kylmäkallella jäähdyttely että saa unen päästä kiinni. Nyt särkee ja ovat turvonneet. Olisipa joku joka hieroisi.
Oletko ihan varma, että tämä liittyy lasten kanssa jaksamiseen :D Toki turvonneilla jaloilla vaikeampi juosta lasten perässä.
Vierailija kirjoitti:
Turpoaa ja KUUMENEE! Siis nämä jalat ovat iltaisin kuin tulessa, eikä auta kuin kylmäkallella jäähdyttely että saa unen päästä kiinni. Nyt särkee ja ovat turvonneet. Olisipa joku joka hieroisi.
Meillä mies istuu pakastimessa ja tulee sitten istumaan pohkeiden päälle pakarat kylmänä.
Kyllä kelpaa viiletellä. Aika hyvä konsti viilentelyyn!
No jotenkuten. Olen eronnut, eli ei ole puolisoa siinä apuna. Se on usein aika rankkaa. Ja sitten toinen lapsista on erityislapsi ja haastavakäytöksinen; siinä missä tuo normilapsi joskus väsyttää kiukkumankunoineen, niin erityisen kanssa se uupumus menee ihan toiselle levelille, kun välillä on sellainen olo etten edes tiedä mitä hittoa sen kanssa pitäisi tehdä/toimia.
Teen osa-aikatyötä, koska muuten en millään jaksaisi. Rahatilanne on ihan hyvä, mutta siis vain koska elämme säästeliäästi. Monista keskiluokkaisista asioista pitää vain haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
No jotenkuten. Olen eronnut, eli ei ole puolisoa siinä apuna. Se on usein aika rankkaa. Ja sitten toinen lapsista on erityislapsi ja haastavakäytöksinen; siinä missä tuo normilapsi joskus väsyttää kiukkumankunoineen, niin erityisen kanssa se uupumus menee ihan toiselle levelille, kun välillä on sellainen olo etten edes tiedä mitä hittoa sen kanssa pitäisi tehdä/toimia.
Teen osa-aikatyötä, koska muuten en millään jaksaisi. Rahatilanne on ihan hyvä, mutta siis vain koska elämme säästeliäästi. Monista keskiluokkaisista asioista pitää vain haaveilla.
Meillä myös haastava toinen lapsi, hän tarvitsee jatkuvaa huomiota. Hiljaisempi ja yksin olosta nauttiva esikoinen jää pakostakin vähemmälle ja se sitten purkautuu välillä kiukkuna ja yleensä juuri silloin kun tulee kerrankin rauhallinen hetki ja ajattelen ehtiväni syödä ja nauttia hiljaisuudesta. Tarvitseehan hänkin huomionsa, vaikea sitä on jaksaa antaa jos omatkin tarpeet on miinuksella :( ap
Ootte te vahvoja! Minusta ei olisi ikimaailmassa vastaavaan.
Jaksan hyvin (4 lasta). Työni on mielekästä ja mukavaa, kiireistä toki, mutta kiireet jää työpaikalle eikä työasiat tule kotiin.
Lisäksi teen ns. kausityötä, jolloin työpäivät ovat tavallista pidempiä sesongin ollessa päällä, mutta sitten toisaalta taas on aina tammi-maaliskuu/ huhtikuu kokonaan lomaa, jolloin matkustellaan perheenä ja saadaan viettää paljon aikaa lasten kanssa (miehellä myös oma yritys samalla alalla).
Vierailija kirjoitti:
Kun mä olin lapsi 80-luvulla niin ihan tavallisissa ammateissa olevilla isillä oli varaa elättää perheensä. Ei mun eikä monien mun kavereiden äidit käyneet töissä tai sit kävi vaan osa-aika töissä, ja silti oli varaa omaan asuntoon ym.
Tässä lienee eroja alueellisesti, koska Espoossa omassa tuttuvapiirissä kotiäidit oli todella harvinainen poikkeus. Koitin googlailla tilastoja, muttei nopealla haulla löytynyt oikeaa hakusanaa.
Huonosti jaksetaan. Ennen oli parempi kun äidit oli kotona ja isä toi leivän pöytään.